Hyvinvointi, Jaksaminen, Masennus, Myötätunto, Vertaistuki

Olen pitkään ollut kiinnostunut yhteiskunnan sukupuolitetuista rakenteista ja toiminnoista. Kiinnostus siihen, miten meihin kohdistuvat odotukset rajoittavat ja mahdollistavat yksilöiden toimintaa, oli gradututkielmani lähtökohta. Tutkimuksessani analysoin laajaa kyselyaineistoa, jonka Nyyti ry ja Väestöliitto olivat keränneet marraskuussa 2020 koskien nuorten miesten mielenterveyttä. Gradussani tarkastelin nuorten miesten mielenterveyttä kahdesta näkökulmasta: 1) Miten perinteiset maskuliinisuuden ideaalit nähdään olevan yhteydessä nuorten miesten mielenterveyteen ja 2) Miten nuoret miehet suhtautuvat nuoria miehiä käsittelevään mielenterveyspuheeseen. Tulokset osoittavat, että nuorten miesten mielenterveyden tukemiseksi tulisi muuttaa niitä tapoja, joilla sukupuolesta, miehisyydestä ja mielenterveydestä puhutaan Suomessa. Kirjoituksessa olevat lainaukset ovat suoria otteita tutkimusaineistosta.

Perinteiset maskuliinisuuden ihanteet nuorten miesten mielenterveyden heikentäjänä

Nuoret miehet suhtautuivat kriittisesti Suomessa vallitseviin maskuliinisuuden ihanteisiin. Näiden ihanteiden ja odotusten nähtiin rajoittavan miesten mahdollisuuksia toimia, ilmaista itseään, näyttää tunteitaan ja hakea apua mahdollisiin mielenterveyden haasteisiin, ja täten heikentävän miesten mielenterveyttä. Mielenterveyden haasteista puhumiseen yhdistettiin myös häpeää, joka liitettiin sekä mielenterveysongelmiin liittyvään stigmaan, että haluttomuutena näyttää heikkoutta miehisyyteen liitettyjen odotusten keskellä.

Mielenterveydestä puhuminen on edelleen stigmatisoitunutta ja eletään vielä osin siinä maailmassa, jossa apua hakeva mies on eittämättä heikko ja kenties jopa vähän vähemmän mies.

Nuoret miehet kritisoivat vahvasti niitä maskuliinisuuden representaatioita – kuvia ja tekstejä – joita media Suomessa toistaa ja tuottaa. Etenkin sosiaalisen median kuvasto nähtiin haitallisena, mutta myös muita medioita kritisoitiin liian yksipuolista mieskuvasta. Nuoret miehet kaipasivat enemmän representaatioita ”oikeista” ja ”tavallisista” miehistä, jotka puhuisivat avoimesti ja samastuttavasti miehisyyden moninaisuudesta. Moninaisemmat representaatiot miehistä ja miehisyydestä nähtiin tärkeänä tapana normalisoida mielenterveyden haasteista puhumista miesten keskuudessa.

Joka puolelta annetaan malleja millainen sinun kuuluisi olla. Menestyvä, komea, urakeskeinen ym.

Nuoret miehet korostivat, kuinka miehenä olemista ja miesten mielenterveyttä tulisi ymmärtää moninaisten kokemusten kautta sen sijaan, että miehet nähdään yhtenäisenä ryhmänä, jonka kokemukset ovat aina samanlaisia. Tutkimukseni tulokset osoittavat selvästi, että maskuliinisuuteen liitettyjen odotusten tarkastelu ja purkaminen olisi merkittävä tekijä nuorten miesten mielenterveyden edistämisessä.

Haasteena riittämätön ja yksilöä vastuuttava mielenterveyspuhe

Toinen analyysini lähtökohta oli nuorten miesten suhtautuminen julkiseen mielenterveyspuheeseen. Vaikka julkisen mielenterveyspuheen nähtiin lisääntyneen viime vuosina, nuoret miehet kaipasivat lisää puhetta erityisesti miesten mielenterveydestä. Nykyinen tapa puhua mielenterveydestä nähtiin liian negatiivisena, miehiä syyllistävänä tai miesten ongelmia väheksyvänä, ja nuoret miehet kaipasivatkin keskustelua mielenterveydestä kohdistettuna miehille, ei miehistä. Erityisen haitallisena koettiin julkinen puhe, jossa miesten mielenterveysongelmat nostettiin esiin sen vuoksi, että miehet nähtiin vaaraksi tai haitallisiksi muille. Tämän nähtiin ennestään heikentävän miesten halua kertoa mahdollisista ongelmistaan, sillä he pelkäsivät leimautuvansa tällaisiksi ”yhteiskunnan uhkiksi”.

Miesten ongelmista ei paljoa puhuta. Ongelmien arkipäiväisyys ja yleisyys ei tule esille. Puhutaan väkivallasta ja ongelmakäyttäytymisestä, mutta ei paljoa siitä, miten yhteiskunnan, läheisten, oman itsen sekä oman biologian asettamat kovat vaatimukset voivat saada nuoren miehen suunnasta sekaisin.

Moni vastaajista koki, että miesten mielenterveysongelmia ei nähdä yhtä suurena ongelmana kuin muiden ihmisryhmien. Vaikka monet nuoret miehet eivät toivoneet, että muiden ryhmien ongelmat saisivat vähemmän huomiota, oli vastauksissa nähtävissä paljon tasa-arvoliikettä kritisoivia ja jopa suoria naisvihamielisiä kommentteja. Voidaankin nähdä, että miesten mielenterveysongelmista puhuminen on tärkeää nuorten miesten hyvinvoinnin edistämisesti, mutta myös tärkeä osa tasa-arvotyötä.

Kyselyyn vastanneet miehet näkivät nykyisen mielenterveyspuheen olevan liiaksi yksilöä vastuuttavaa ja syyllistävää. Mielenterveyskeskusteluihin kaivattiinkin enemmän toimia ja ratkaisuja yhteiskunnan tasolta, ilman että ratkaisut nähtäisiin yksilön vastuuksi ja riippuvan vain yksilön omasta toiminnasta, voimavaroista tai ominaisuuksista.

Ongelmat tiedostetaan tavoilla esim. ”Nuoret miehet kärsivät myös mielenterveysongelmista”, mutta keskustelut tuppaavat jäämään aina siihen. Syitä, tapoja tai ratkaisuja harvemmin pohditaan sen pidemmälle, kun on saatu todettua syrjäytymisen ja yksinäisyyden sekä yksinpärjäämiskulttuurin olevan pahasta.

Moni vastaajista koki turhautumista siitä, että miesten mielenterveysongelmien syynä ja ratkaisuksi nähtiin vain mies itse. Tämä liittyy vahvasti myös aiemmin käsiteltyihin yhteiskunnassa vallitseviin maskuliinisuuden ideaaleihin, joiden nähtiin heikentävän nuorten miesten mielenterveyttä. Näiden ideaalien purkaminen nähtiinkin yhteiskunnan tehtävänä, ja esimerkiksi koulutus miellettiin merkittävänä tekijänä rajoittavia ideaalien purkamisessa ja haastamisessa.

Lopuksi

Jos nuorten miesten mielenterveyttä todella halutaan tukea, tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja toimia viipymättä. Kuten todettu, tarvitsemme Suomessa moninaisempia representaatioita miehistä, kriittistä keskustelua yhteiskunnan rajoittavista ihanteista ja odotuksista, sekä laajempaa puhetta mielenterveydestä, joka huomioisi nämä yhteiskunnan odotukset ja rakenteet yksilön ominaisuuksiin keskittymisen sijaan, jotta jokainen sukupuolesta riippumatta voisi vapaasti ilmaista itseään ja hakea apua sitä tarvitessaan.

Lähde:

Tähkä. I (2022). ”Everywhere you get these models of what you should be like.” Men, masculinities, and mental health. Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto. http://dx.doi.org/10.13140/RG.2.2.21130.54721

****

MiehenTila tuo miehet yhteen

Opinnäytetyön aineistona toiminutta kyselyä hyödynnettiin Nyytissä myös keväällä 2022 käynnistyneen MiehenTila-hankkeen muotoilussa. Kyselyn viesti oli selvä: tarvitaan miehille kohdennettua matalan kynnyksen maksutonta mielenterveystukea. MiehenTila-hankkeen keskiössä ovat miehet itse, jotka ammattilaisen ohjaamien vertaistukiryhmien myötä pääsevät jakamaan kokemuksiaan mielenterveydestä ja siihen liittyvistä haasteista.

”Intervention kohteena olemisen sijaan miehet tulee nähdä oman hyvinvointinsa ja elämänsä asiantuntijoina, joilla on lupa sanoittaa omia tarpeitaan ilman pelkoa häpeästä tai leimatuksi tulemisesta” toteaa MiehenTila-hankkeen hankepäällikkö Samuli Hietala.

”Vertaistukiryhmien myötä osallistujat pääsevät jakamaan kokemuksiaan luottamuksellisesti ja toivottavasti huomaavat, etteivät he ole tunteidensa tai haasteidensa kanssa yksin”. Syksyllä alkavien ryhmien ennakkoilmoittautuminen on jo avoinna. Hietala rohkaiseekin jokaista kohderyhmään kuuluvaa ilmoittautumaan, sillä avun hakeminen ei ole koskaan heikkoutta, vaan usein ratkaisu ongelmaan.

”Yhdessä jaettuina vaikeitakin tunteita on mahdollista purkaa hallittaviin osiin. Yhdessä jaettu on yhdessä kannettu” toteaa Hietala.

Ilmoittaudu mukaan elokuussa alkaviin ryhmiin täältä. Lisätietoa MiehenTila-hankkeesta löydät Nyytin verkkosivuilta osoitteesta https://www.nyyti.fi/hankkeet/miehentila/.

Inka Tähkä


Kirjoittaja on pian Helsingin yliopistosta valmistuva kasvatustieteen maisteri. Kiinnostunut erityisesti koulutuksen tasa-arvon kysymyksistä, yhteiskunnassa vallitsevista sukupuolitetuista odotuksista, ja näiden odotusten vaikutuksista ihmisten toimintaan ja hyvinvointiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *