Hyvinvointi, Ihmissuhteet, Tunteet, Ystävyys

7

”Mä vaan”

Millainen mielikuva sinulla on opiskelijasta? Piirtyykö mieleesi kuva iloisesta haalaripukuisesta joukosta kaupungilla? Siihen mielikuvaan ei äkkiä istu ajatus yksinäisyydestä. Opiskelijoiden tuntemasta yksinäisyydestä ei puhuta paljon. Kuitenkin minulle kerrotaan työssäni usein, kuinka vanhat ystävät asuvat entisillä kotiseuduilla tai opiskelevat muualla, eikä uusia oikein tahdo löytyä. Luennolla ehkä vaihdetaan jonkun toisen kanssa muutama sana, ja se on sitten siinä. Joskus satunnainen vieressä istuja on päivän ainoa juttukaveri.

Monesti ajattelen, että voi kun kaikki te ystäviä kaipaavat tietäisitte toisistanne! Mutta ystävien puutteesta ei puhuta julkisesti. Yksinäisyyttä pidetään (aivan turhaan) liian nolona asiana. Ajatellaan, että minussa on varmaan jotain vialla, kun en saa ystäviä. Itsestä on käsitys, että olen liian tavallinen ”mä vaan”, enkä ole kenestäkään mielenkiintoinen.

Ideaali-ihminen on monen opiskelijan puheiden perusteella rento, itsevarma tyyppi, joka on kotonansa tilanteessa kuin tilanteessa. Ihanneihminen on jotain muuta kuin itse on, ja tuntuu, että oma itse ei riitä mihinkään.

Mutta jos oikein ajattelemme, niin kuinka moni meistä tahtoo olla yli-ihmisen seurassa? Eikö meistä tee mielenkiintoisia ja inhimillisiä juuri se, että meissä on puutteita? Ja jos on täydellinen, eikö se vain herätä toisissa riittämättömyyden tunnetta?

Eikö meistä tee mielenkiintoisia ja inhimillisiä juuri se, että meissä on puutteita?

Ystävyyden taimia

Ystävyyden syntymisen edellytys on, että pitää tuntosarvet herkkinä näkemään ja kuulemaan muita. Kannattaa suunnata elämän valokeila toisiin. Ehkä joku tietty ihminen tuntuu kivalta ja mielenkiintoiselta? Onko hänen seurassaan vapautunut olo? Tuntuuko, että hänkin pitää sinusta.

Ystävyys alkaa usein siitä, että tulee tunne, että voi luottaa toiseen ja että hän on puolellasi. Saattaa tuntua myös siltä, että tämä ihminen on jo ennestään jollain tavalla tuttu. Tämä on itu, joka kannattaa huomata ja noteerata. Kun ystävyyden tunne sitten syttyy, siinä on jotain erityistä. Ystävyyteen tarvitaan aina myös jotain taikaa, jotain muuta, kuin että pelkästään olisi tarvetta toisen ihmisen seuralle. Ystävä ei ole kuka vaan ja kuka vaan ei voi olla ystävä.

Ystävyyden syntymisen edellytys on, että pitää tuntosarvet herkkinä näkemään ja kuulemaan muita.

Ystävyyden kemiaa

Ystävä saattaa olla pitkän ajan takaa, tai voi olla, että olet vasta hiljattain saanut hänet elämääsi. Ystäviä saattaa tulla elämään pitkin matkaa. Mutta varmaa on, että ystävä on aivan erityinen ihminen. Hänen kanssaan kemiat kohtaavat. Ystävä katselee sinua empaattisesti. Hän on rinnallasi silloinkin, kun ei ymmärrä ratkaisujasi. Hän rakastaa sinua, ja ainakin vähintään sietää sinua, vaikka tuntee sinusta myös vähemmän mairittelevia puolia.

Ystävyydessä molemmat antavat ja saavat suurin piirtein yhtä paljon. Ystävyys voi perustua vain ja ainoastaan vapaaehtoisuuteen. Ystävyyttä ei voi pyytää, lahjoa tai ostaa. Ystävä ei istu joka oksalla, hän ei ole edes joka metsässä. Kuten rakkauden, myös ystävyyden voi menettää.

Ystävyys on kuin palava nuotio. Nuotiota ei saa syttymään, ellei toinen tuo lastuja ja puita ja toinen tuo tulitikkuja. Joskus orastava ystävyys ei sytykään, kun toinen ei sytytä nuotiota tai tuo puita siihen. Joskus elämäntilanteet ovat sellaisia, että uusille ihmissuhteille ei ole aikaa tai tilausta. Silloin ei auta kuin todeta tilanne mielessään. Joskus ystävyys saattaa myös haalistua pois ilman sen kummempaa syytä tai jostain tietystä syystä. Ystävyydestä jää ikuinen muisto. Ja samalla uudelle ystävyydelle tulee tilaus.

Ystävyys on lahja

Ystävyyden mahdollisuuteen kannattaa mielestäni aina tarttua, sillä ystävyys toisen ihmisen kanssa on harvinainen ja arvokas lahja. Ystävyyttä arvostetaan kaikkialla maailmassa, onhan se ikiaikainen perusinhimillinen tarve. Kiinassa on sananlasku ”Maailma on tuttuja täynnä, ystäviä vain muutama”. Suomessa sanotaan ”Kenellä on ystävä, hänellä on aarre.” ”Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu”, sanotaan puolestaan Raamatun sananlaskujen kirjassa (Snl 27:9). Toivotan ystävyyden tuoksuvan puun ihanuutta kaikille tämän blogin lukijoille!

Ystävyyden mahdollisuuteen kannattaa mielestäni aina tarttua, sillä ystävyys toisen ihmisen kanssa on harvinainen ja arvokas lahja.

Tiina Kaaresvirta


Olen Helsingin Seurakuntayhtymän oppilaitospastori, jonka toimipaikkana ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Helsingin kampukset. Työssäni parasta on, kun koen, että olen auttanut jotain ihmistä hänen elämäntiellään. Jokainen meistä tarvitsee rinnalla kulkijan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *