Hyvinvointi, Ihmissuhteet, Yhteisöllisyys

8

Ahdistaako kouluun tai ”normaalimpaan arkeen” palaaminen etäopiskelujen ja Covid19 -rajoitusten jälkeen? Et ole yksin!

On normaalia kokea ahdistusta asioista, joista olemme ehtineet tottua pois. Tyypillisesti me ihmiset saamme hyvää oloa ja turvallisuuden tunnetta  niistä asioista, jotka tuntuvat tutuilta ja tavanomaisilta. Tutut asiat tuntuvat turvallisilta ja siten miellyttäviltä. Tuttuja asioita tehdessämme emme joudu olemaan jatkuvasti varuillamme sen varalta, että jotain yllättävää ja ikävää tapahtuu. Pitkän etäopiskelu- ja rajoituskauden jälkeen perinteinen lähiopiskelu sekä arki yleensäkin voi tuntua epätavalliselta ja siksi ahdistavalta.

Hyvä uutinen on onneksi se, että ahdistus poistuu yleensä nopeasti. Kun ahdistavalta tuntuva tilanne eli tässä tapauksessa perinteinen lähiopiskelu pääsee alkamaan, useimmat tulevat tottumaan siihen nopeasti. Me ihmiset olemme varsin hyviä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Mitä tutummaksi uusi tilanne muuttuu, sitä vähemmän se yleensä myös ahdistaa. Muutaman viikon kuluessa ahdistuksen voi odottaa helpottavan.

On tosin huomattava, että palaamme hieman erilaiseen arkeen kuin yleensä syksyisin. Vaikka lähiopetus jatkuu, elämme edelleen Covid19 -pandemian aikaa, kaikkine siihen liittyvine huolineen. Lähiopetukseen palaaminen voikin ahdistaa myös tähän liittyvistä syistä. Oma sairastuminen tai jonkun toisen sairastuttaminen, suojamaskien käyttäminen ja muut vastaavat asiat voivat ahdistaa.

Ahdistus on tässäkin tapauksessa ymmärettävää ja luonnollista. Kun arki tuntuu tavalla tai toisella epävarmalta, on ahdistuksen tunteminen normaali reaktio. Onneksi tilanne lienee se, että epidemiatilanne kulkee hitaasti, mutta varmasti kohti loppuaan, mikä tulee heijastumaan myös opiskelijoiden arkeen. Ennemmin tai myöhemmin elämme jälleen normaalia aikaa, emmekä joudu olemaan huolissamme samoista asioista kuin nyt.

Mitä jos sosiaaliset tilanteet pelottavat?

Edellä mainitut tottumismekanismit pätevät myös sosiaalisiin tilanteisiin. Moni on huomannut, että normaaliin arkeen palaaminen tuntuu jännittävältä myös siksi, että pääsemme/joudumme jälleen kohtaamaan paljon ihmisiä. Tämä voi tuntua hurjalta muutokselta, sillä rajoitusten aikana monella on ollut hyvin vähän ihmiskontakteja.

Tähänkin liittyvät huolet ovat inhimillisiä ja perusteltuja, mutta onneksi suhteellisen ohimeneviä. Syy siihen on karkeasti ottaen seuraava:

Sosiaalisissa tilanteissa pärjääminen edellyttää sosiaalisia taitoja. Mitä taitavampia olemme tulemaan muiden kanssa toimeen, sitä vähemmän muiden kohtaaminen yleensä ahdistaa. Sosiaaliset taidot taas ovat taitoja, eli ne vahvistuvat tai ruostuvat sen mukaan, kuinka paljon niitä käytämme. Ihmisellä, joka on paljon tekemisissä muiden kanssa, ne usein vahvistuvat. Vastaavasti ihmisellä, joka on tekemisissä muiden kanssa vain harvoin, ne usein heikkenevät.

Koska olemme eläneet puolitoista vuotta varoen muita ihmisiä ja vältellen kontaktia heidän kanssaan, olemme todennäköisesti saaneet vähemmän harjoitusta sosiaalisista tilanteista kuin koskaan aiemmin elämässämme. On todennäköistä, että sosiaaliset kykymme ovat hieman ruostuneet. Olemme myös saattaneet hieman unohtaa, miltä sosiaalisissa tilanteissa oleminen tuntuu. Tästä syystä on ymmärrettävää ja luonnollista, että sosiaaliset tilanteet saattavat ahdistaa.

(Toisaalta jotkin sosiaaliset taidot ovat tänä aikana myös kehittyneet. Olemme tuskin koskaan aiemmin olleet yhtä taitavia keskustelemaan toistemme kanssa videoyhteyksien ja muiden sähköisten välineiden välityksellä. Olisikin väärin väittää, että pandemia on ainostaan heikentänyt kaikkia sosiaalisia kykyjämme!)

Hyvä uutinen on onneksi se, että tässäkin tottumus tulee tekemään tehtävänsä. Kun lähiopetus taas jatkuu ja pääsemme tapaamaan ihmisiä lähes päivittäin, tulemme jälleen tottumaan siihen. Mahdollisesti hieman ruostuneet sosiaaliset taitomme tulevat palautumaan ennalleen ja sallivat meidän jälleen nauttia sosiaalisuudesta samoin kuin ennen vähenemistään.

On mahdollista, että mikään näistä tiedoista ei helpota oloamme juuri nyt. Joudumme odottamaan lähiopiskelujen alkua, jotta pääsemme jälleen tottumaan siihen. On kuitenkin todennäköistä, että alun jälkeen tilanne tulee helpottamaan ja ahdistus vähenemään.

Omasta puolestani toivon jokaiselle opiskelijalle paljon tsemppiä ja voimia. Elämme outoja aikoja, mutta yhdessä tästäkin selvitään.

Rakkaudella,

Jevgeni

Elä paremmin -blogi

Jevgeni Särki


Olen psykologian opiskelija ja yrittäjä, joka on erikoistunut työssään sosiaalisuuden haasteisiin. Aiheesta innostuin siksi, että jouduin itse kamppailemaan aikoinaan ujouden ja yksinäisyyden kanssa. Kirjoitan suosittua Elä Paremmin -blogia sekä pyöritän Rohkeuskoulu -yritystä. Vapaa-aikana minua ilahduttaa perheen kanssa oleminen, ystävät sekä urheilu.

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *