Suorituskeskeisessä ilmapiirissämme riittämättömyys on opiskelijalle valitettavan tuttu tunne. Monet kokevat, että itse opiskelu ei riitä. Lisäksi pitäisi verkostoitua, kehittää itseään, olla aktiivinen opiskelijayhteisöissä ja työskennellä opintojen ohessa. Voi tuntua siltä, että taustalla kummittelee epäinhimillisiä ihanteita, joihin itseään kuuluisi peilata. Näitä ihanteita ei voi kutsua mielenterveysystävällisiksi tai moninaisuutta huomioiviksi, mutta kapeita muotteja tunnistamalla ja vaihtoehtojen esiin tuomisella niitä on mahdollista laajentaa.
Opintojen alkaessa tai niiden pariin palatessa opiskelija törmää häneen kohdistuviin odotuksiin ja oletuksiin siitä, millainen ihanteellinen opiskelija on. Mikäli opiskelija ei samaistu oletusten mukaisen muottiin tai koe täyttävänsä hänelle asetettuja odotuksia, seurauksena voi olla stressaavaa vieraantuneisuutta. ”Ihanneopiskelijan” muotti on liian kapea, sillä opiskelijuus itsessään ei lopulta kerro ihmisen arvoista, motiiveista tai taustasta kovinkaan paljoa.
”Ihanneopiskelijalle” asetettuja ominaisuuksia on jonkin verran tutkittu maailmalla esimerkiksi haastattelemalla opiskelijoita ja korkeakoulujen henkilöstöä. Tyypillisiä ”ihanneopiskelijan” piirteitä ovat itseohjautuvuus, odotetussa tahdissa eteneminen ja sitoutuminen opintoihin, aloitteellisuus sekä itsenäisyys ilman hoivavastuita tai taloushuolia. Myös nuoruus, valkoihoisuus ja vammattomuus voivat kuulua näihin oletettuihin piirteisiin (esim. Koutsouris, Mountford-Zimdars & Dingwall 2021; Wong & Chiu 2018). Hyvin kapeanäköiseltä siis kuulostaa. Muotti ei vaikuta myöskään huomioivan esimerkiksi neuromoninaisuutta tai mielenterveyden haasteiden vaikutusta opiskeluun.
Kapeita muotteja ylläpitää ajatus, että opiskelijana olemiselle olisi oikeita ja vähemmän oikeita tapoja tai motiiveja (esim. Ulriksen 2009). On myös olennaista, miten opiskelijuudesta puhutaan ylipäätään yhteiskunnassa ja mediassa. Menestystarinat nousevat otsikoihin, ja ahkera edistyminen nähdään parhaana merkkinä kiinnostuksesta ja motivaatiosta. Motivaatio voi kuitenkin ilmetä monella tavalla, eikä esimerkiksi hitaampi etenemistahti välttämättä kerro sen puutteesta. Tehokkuuttakin on monenlaista, myös ”mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti” -mallin ulkopuolella. Lisäksi opiskelijoilla voi olla hyvinkin erilaisia motiiveja opintoihinsa.
Tunnistetaanko opiskelijoiden erilaiset tilanteet ja lähtökohdat? Onko myös oletuksista poikkeavilla opiskelijoilla mahdollisuus saada arvostusta ja tuntea kuuluvansa joukkoon?
Moninaisemmat ihanteet ovat tavoittelemisen arvoisia. Ensimmäinen askel oletusten laajentamista kohti on tunnistaa ne. On hyvä pysähtyä pohtimaan, millaisia oletuksia itse kukin opiskelijuuteen yhdistää. Tunnistetaanko opiskelijoiden erilaiset tilanteet ja lähtökohdat? Onko myös oletuksista poikkeavilla opiskelijoilla mahdollisuus saada arvostusta ja tuntea kuuluvansa joukkoon?
Tunnistamisen jälkeen on mahdollista pohtia, millaiset opiskelijat saattavat jäädä oletusten rakentamasta muotista ulkopuolelle. Avoin keskustelu ja oletusten puheeksi ottaminen on tärkeää, sillä ihanteiden laajentaminen tarvitsee niiden tekemistä läpinäkyviksi (Wong & Chiu 2018). Erilaisia tarinoita opiskelijuudesta tulee tuoda esiin – myös niitä, joissa kaikki ei mene kerralla putkeen, ja joissa ei kuljeta ennalta määrättyjä reittejä pitkin. Tarinoita, joissa olennaisempaa on tehdä sitä, mikä tuntuu itselle merkityksellisimmältä ja edetä omassa tahdissaan. Ei pelkästään yksisuuntaisia uria, vaan mutkitteleviakin polkuja.
Takaisin opintoihin -hankkeessa pyrimme osaltamme edistämään ymmärrystä opiskelijoiden moninaisuudesta, esimerkiksi Opintoihin palaajan paketissamme sekä kokemusasiantuntija-webinaareissamme. Tulemme julkaisemaan syksyllä korkeakoulujen henkilöstöille suunnattuja opintoihin palaamista tukevia suosituksia, joissa ajatus erilaisten lähtökohtien huomioinnista on suuressa osassa.
Sitoutuneisuus, kunnianhimo ja ahkeruus ovat hienoja piirteitä, mutta niiden arvostaminen ei sulje pois opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien huomioimista ja oman hyvinvoinnin etusijalla pitämiseen kannustamista. Voimmeko omissa yhteisöissämme vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa kapeiden muottien sijaan näköpiirissä olisi enemmän vaihtoehtoja ja vapautta valita niistä? Uskon, että voimme.
Lähteet:
Koutsouris, George & Mountford-Zimdars, Anna & Dingwall, Kristi (2021) The ‘ideal’ higher education student: understanding the hidden curriculum to enable institutional change. Research in Post-Compulsory Education 26:2, 131-147.
Ulriksen, Lars (2009) The Implied Student. Studies in Higher Education 34:5, 517–532.
Wong, Billy, and Chiu, Yuan-Li (2019) Exploring the Concept of ‘Ideal’ University Student. Studies in Higher Education 46:3, 497-508.
Wong, Billy & Chiu, Yuan-Li (2018) University Lecturers’ Construction of the ‘Ideal’ Undergraduate Student. Journal of Further and Higher Education 44:1, 54–68.
Vastaa