Hyvinvointi, Yhteisöllisyys

4


Yhteisöllisyys on sekä helppo että vaikea aihe. Se ei ole sellainen asia, jonka voisi ottaa erilleen ja katsella ja tutkia mikroskoopin alla. Ryhmä ihmisiä koostuu lopulta yksilöistä.

Sen sijaan osaamme kyllä melko helposti sanoa, millainen henki porukassa on, kun tulemme joukon keskelle. Onko tunnelma varautunut, erillinen vai tiivis ja, niin, hyvällä tavalla yhteisöllinen? Hyvähenkisessä joukossa on jotakin, jota voi sanoa hyväksi yhteisöllisyydeksi. Siinä ihmiset luottavat toisiinsa, joukkoon otetaan mukaan ja ryhmä pystyy toimimaan hyvin yhdessä.

Yhteisöllisyyttä voisi siis purkaa osiin puhumalla luottamuksesta, osallisuudesta ja ehkä myös turvallisuudesta. Tällaiset asiat tekevät tilan, jossa on hyvä toimia yhdessä.

Yhteisöllisyyden sijaan yksilöllisyys on ollut vahva teema kuluneina vuosina. Se johtuu maailmasta ympärillämme. Työelämä on ollut ja tulee olemaan vahvassa murroksessa. Pysyvät työsuhteet toisen palveluksessa ovat vähentyneet ja tilalle ovat tullee pätkätyöt ja itsensä työllistäminen.

Hurjin kuulemani luku tulee Britanniasta, jossa tutkimukset ennakoivat suur-Lontoon alueella olevista työtä tekevistä peräti 60% olevan joko freelancereita tai yksinyrittäjiä vuoden 2020 loppuun mennessä. Siis enemmistö työvoimasta työllistää jo nyt itse itsensä. Tätä on odotettavissa lisää meilläkin.

Kaikki tämä vahvistaa yksilöllisyyden, oma polun luomisen ja itsensä brändäämisen tärkeyttä. Yksilöllisyyden eetos on säteillyt myös suomalaiseen koulutuskenttään, jota on rakennettu   yksilöllisen valinnan ja joustavuuden suuntaan.

Yksilön, yhden ihmisen kohdalla tällä kehityksellä on myös kääntöpuoli. Yksilön itsenäisyyden ja oman menestyksen rakentamisen korostuminen tuo mukanaan suuria paineita. Paineiden vaikutus kasvaa, kun ihmisellä ei ole suojanaan hyvän ryhmän tai yhteisön tuomaa suojaa ja tukiverkkoa.

Paineiden ja ahdistuksen kasvu näkyy jo Suomessa nuorilla yhä varhaisemmassa vaiheessa. Asialla on yksilöiden lisäksi laajempikin merkitys. Jos yksilöt eivät jaksa, eivät yhteisöt tai yhteiskunnatkaan voi kauan pärjätä. Siksi arvelen, että nyt ollaan taas havahtumassa yhteisöllisyyden merkitykseen. Viisari on siirtymässä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyden suuntaan.

Jos yksilöt eivät jaksa, eivät yhteisöt tai yhteiskunnatkaan voi kauan pärjätä. Siksi arvelen, että nyt ollaan taas havahtumassa yhteisöllisyyden merkitykseen. Viisari on siirtymässä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyden suuntaan.

Hyvä yhteisöllisyys, siis sellainen joukossa oleminen, jossa on turvallisuutta, osallisuutta ja luottamusta, tukee ihmisen jaksamista ja parantaa hänen mahdollisuuksiaan. Samalla se parantaa koko joukkueen, yhteisön mahdollisuuksia. Kun yhteisöllisyys toimii, ihmiset tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa, saavat tukea toisiltaan tiukoissa paikoissa ja kannustavat toisiaan yhä parempaan. Yhteisöllisyys ei myöskään ole salaista mystiikkaa – sitä voidaan rakentaa ja sitä voidaan tukea.

Mitkä olisivat sinun yhteisössäsi sellaisia asioita ja tekoja, jotka lisäisivät luottamusta, osallisuuden kokemusta ja turvallisuutta? Entä minkä yhden asian sinä voisit tehdä, että jokin näistä kasvaisi ja vahvistuisi?

Stiven Naatus


Stiven on kirkkohallituksen oppilaitosyhteistyön asiantuntija ja Nyytin Yhdessä yhteisöksi -hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @SNaatus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *