Liikunnan mielenterveyttä tukevat vaikutukset ovat kiistattomat ja niistä tulisi jokaisen opiskelijan voida nauttia taustasta ja ominaisuuksista riippumatta, kirjoittavat vammaisaktivisti Selinä Nera ja Nyyti ry:n vaikuttamistyön asiantuntija Tommi Yläkangas. Tällä hetkellä korkeakoulukentällä tarjotaan monipuolisia liikuntapalveluita opiskelijoille, mutta kuuluuko liikunta kaikille, jos liikkumismahdollisuudet eivät ole yhdenvertaisesti kaikkien opiskelijoiden saavutettavissa?
Korkeakoululiikunnassa on paljon tilanteita, joissa opiskelijan osallistumisen tielle tulevat saavutettavuuden haasteet. Olemme matkalla kohti turvallisempaa korkeakoululiikuntaa, mutta kaikissa tilanteissa ei ole huomioitu eritaustaisten opiskelijoiden osallistumista aktiivisesti liikuntaharrastuksiin. Tällaiset tilanteet johtavat helposti siihen, että rakenteellinen syrjintä vähentää mahdollisuuksia päästä osaksi yhteisöä harrastamaan liikuntaa. Monet opiskelijoille edullisemmat liikuntatilat eivät ole esteettömiä eikä tarjolla ole apuvälineitä tai osaamista soveltavan liikunnan huomioimiseksi. Esteettömyys koskee myös muita käyttäjäryhmiä, sillä esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluva opiskelija ei välttämättä koe oloaan tervetulleeksi pukeutumistilojen puutteellisuuden vuoksi.
Opiskelijoiden Liikuntaliiton korkeakoulujen liikuntapalveluille teettämän kyselyn mukaan soveltavaa liikuntaa ei juuri ole huomioitu palvelujen suunnittelussa, vaikka tilat olisivat ainakin osittain esteettömät. Selittäviä tekijöitä ovat Kyselyyn vastanneet kertoivat selityksen löytyvän pitkälti resurssien ja koulutuksen puutteesta, mutta useat vastaajat olivat myös siinä käsityksessä, ettei soveltavan liikunnan palveluille ole tarvetta tai ainakaan ei ole tiedossa, millaisia tarpeita opiskelijoilla on. Tulos on hälyttävä, sillä Liikuntatieteellisen Seuran Toimintarajoitteisille henkilöille suunnattuun Liikkujakyselyyn (2024) vastanneista 19–29 -vuotiaista lähes puolet kertoi haluavansa liikkua enemmän. Reilu neljännes vastaajista nimesi harrastamisen esteeksi sopivien ryhmien puutteen ja viidennes taas ei saanut tarvitsemaansa henkilökohtaista apua. Kyselyssä korostui myös nuorten yksinäisyys: 30 prosenttia vastaajista kertoi, että harrastuskaverit puuttuvat.
Liikunta on tärkeä osa hyvinvointia ja jaksamista oman kunnon sekä terveyden edistämisen kannalta. Liikunta mahdollistaa oman toimintakyvyn ylläpitämisen, mikä on erityisen tärkeää kuormittuneille –vammaisille ja vammattomille – opiskelijoille. Jotta liikunta olisi jokaiselle taustasta riippumatta mahdollista, tarvitaan liikunta-aktiviteettien järjestäjille koulutusta monimuotoisuudesta ja soveltavasta liikunnasta. Lisäksi erilaiset lainattavat apuvälineet liikunnan harrastamiseen madaltaisivat kynnystä yhdenvertaiseen osallistumiseen. Tässä olisi korkeakoulujen rahoituksen suunnittelussa tärkeää huomioida liikuntapalvelujen resurssit ja mahdollinen yhteistyö apuvälineitä tarjoavien tahojen kanssa. Lisäksi soveltavan liikunnan ja esteettömyystietojen viestintään on tärkeää panostaa.
Liikunta lisää myös mielenterveyttä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisellä aktiivisuudella on mielialaa kohottavien vaikutusten lisäksi myös niin voimakas mielenterveysoireilua lievittävä vaikutus, että liikunta olisi syytä sisällyttää kiinteäksi osaksi mielenterveyshoitoa. Olisi tärkeää, että kaikki pääsisivät aidosti osallisiksi myös näistä liikunnan hyödyistä.
Tänään, 10.5., vietetään Unelmien Liikuntapäivää ja haluamme muistuttaa, että liikunnan riemu kuuluu kaikille nyt ja tulevaisuudessa. Kannustamme pohtimaan, miten erilaiset opiskelijat on huomioitu liikuntapalveluissa ja miten tilannetta voitaisiin parantaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Lähteet:
Prinkey, V. & Roitto, R. (toim.) 2024. Liikuttaako 2023?
Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seura- ja
yhdistyskyselyn raportti. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 26.
Blogi on kirjoitettu yhteistyössä Opiskelijoiden Liikuntaliiton kanssa.