Ihmissuhteet, Yhteisöllisyys, Ystävyys

8

Sosiaaliseen hyvinvointiin viitataan usein erilaisissa hyvinvointia käsittelevissä puheissa. Ihmiset tietävät suunnilleen, mitä esimerkiksi yhteisöllisyys tarkoittaa. Ja suunnilleen osataan kyllä ennustaa, että pandemia tuottaa haasteita ihmisten mielenterveydelle ainakin sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. Sanotaan, että ihminen on sosiaalinen eläin, mutta mitä se oikeastaan, ihan oikeasti, tarkoittaa?

Sosiaaliset tarpeet

Sosiaalisten tarpeiden täyttymättömyys näkyy konkreettisina sairastumisina ja mielenterveysongelmina. Yksi kamalista lempivertauksistani tästä aiheesta on Putnamilta (2000): ”jos poltat tupakkaa tai et kuulu mihinkään ryhmään, on tilastollisesti ihan sama, kannattaisiko sinun lopettaa tupakointi vai ryhtyä liittymään ryhmiin”.

Kun sosiaalisista tarpeista voi puhua konkreettisin käsittein, on tarpeiden huomioiminenkin huomattavasti helpompaa. Yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle ei kannata neuvoa, että hengaa vaan enemmän ihmisten kanssa. Jos verrataan sosiaalisia tarpeita vaikka syömiseen, olisi vähän sama asia neuvoa nälkää näkevälle ihmiselle syödä ”vain jotain”, vaikka tarjolla ei olisi muuta kuin vaahtokarkkeja. Jotta nälkä pysyisi mahdollisimman hyvin pois ja ruoka ravitsisi ruumista ja sielua, on tunnettava vähän, millaisia asioita eri ruuat sisältävät. On eroja sen suhteen, millainen sosiaalinen suhde on oikeasti tärkeä, ja millaiset kohtaamiset tuovat aitoa sisältöä ja merkitystä elämään.

Huomasin sosiaalipsykologisia teorioita vertaillessa, että ainakin kolme erilaista tarvetta toistuivat erilaisilla nimillä. Nämä kolme ovat ryhmään kuuluminen, avun antaminen ja saaminen sekä merkitykselliset ihmissuhteet.

Ryhmään kuuluminen tarkoittaa sitä, että ihminen kokee kuuluvansa melkein mihin tahansa porukkaan. Sillä ei vaikuta olevan väliä, onko porukka kovinkin suuri tai ei, ketä siihen kuuluu tai miten usein heitä näkee. Pääasia on, että tuntuu siltä, että tämä on minunlaisteni ihmisten paikka – kuulun tänne.

Tuen antaminen ja saaminen voi myös tarkoittaa monia eri asioita. On emotionaalista ja konkreettista tukea, ja jo pelkkä toisen ystävyys voi itsessään olla turvallisuutta tuova ajatus. Jännittävää tässä on kuitenkin se, että myös tuen antaminen on tärkeää! Tärkeintä tässäkin on kokemus siitä, että minua autetaan ja haluan auttaa muita.

Kolmas näistä tarpeista eli merkitykselliset ihmissuhteet ovat sellaisia, joissa koetaan, että olen toiselle tärkeä. Olen jonkun joku, minulla on rooli ja tehtävä.

Tarpeiden täyttäminen

Nyt eristyksissä pandemian aikana on erityisen hyvä huomata, ettei ole olemassa tiettyä optimaalista, kaavaa sosiaaliseen hyvinvointiin. Jokaisella ihmisellä on omissa sosiaalisissa ympyröissään erilaisia määriä sille, kuinka paljon ihmisiä tulee nähdä kasvotusten tai kuinka monta halia tarvitaan päivässä. Eristyksissä elävien ihmisten sosiaalisesta hyvinvoinnista ollaan huolissaan, mutta vaikuttaa siltä, että tutkimusten mukaan pelkkä ihmisten näkeminen ei itsessään takaa sosiaalista hyvinvointia. Se, mikä ratkaisee, on oma kokemus.

Otetaan esimerkkejä. On ihmisiä, joiden sosiaalisten tarpeiden tasapainoa ei hetkauta etätöissä oleminen. Voi olla, että he saavat aitoa tukea ja merkityksellisiä suhteita esimerkiksi oman perheen näkemisen kautta. Tai joku saattaa käyttää iltansa online-pelissä ryhmänjohtajana ja sitä kautta tuntea suurta merkityksellisyyden tunnetta ryhmänsä jäsenenä. Tämä virtuaalisoturi saattaa elää jopa paljon tyydyttävämpää sosiaalista elämää kuin pre-korona-ajalla haalareissa baarissa juoksevat opiskelijat. Nämä ihmiset voivat paremmin, sillä heidän sosiaaliset tarpeensa ovat tyydytettyjä – heidän omalla tavallaan.

Ryhmään kuuluminen, tuen antaminen ja saaminen sekä merkitykselliset ihmissuhteet vaihtelevat eri aikoina eri ihmisten kohdalla. Jos yksi näistä pilareista on pystyssä, se tukee kyllä muitakin, muttei itsessään riitä. Mieti, millaisiin ryhmiin kuulut. Jos ryhmäsi ovat olleet riippuvaisia monien ihmisten tapaamisesta, ei ole ihmekään, jos nyt ahdistaa. Tai jos olet juuri eronnut, ja merkityksellinen ihmissuhde on toistaiseksi jättänyt kolon sydämeesi, anna itsellesi kredittiä siitä, miten hyvin pärjäät pandemian aikana huolimatta siitä, että yksi perustarpeidesi osa on hetken vajauksella.

Ja jos tuntuu siltä, että suuret kokoontumiset tuntuvat vaahtokarkeilta, muista, että et välttämättä tarvitse samanlaista sosiaalista kattausta kuin muut. Pääasia on, että sinulla on omalla tavallasi omanlaisesi sosiaalisten tarpeiden ruokaympyrä.

Tekstissä viitatut tutkimukset:
– Opinnäytetyö. Kivinen, Katriina (2020) Sosiaalisia tarpeita tukevat tekijät yhteisöasumisen kommentoinnissa. Tampereen yliopisto. (https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121115)
– Haslam ym. (2018). The New Psychology of Health: Unlocking the Social Cure. Routledge.
– Putnam, R. D. (2000). Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon & Schuster

Katriina Kivinen


Kirjoittaja on sosiaalipsykologiasta intoileva maisteri Tampereelta. Omien päivätöiden ohella hän tutkii sosiaalisia tarpeita yhdessä pienen sitoutumattoman tutkijatiimin kanssa. Tiimin kanssa hän haaveilee maailmasta, jossa kaikilla olisi paikka, johon kuulua.

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.