Elämänhallinta, Hyvinvointi, Tunteet

6


Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa, että joku kehottaa sinua piristymään, unohtamaan sen inhottavan kommentin tai rauhoittumaan, kun koet tulleesi loukatuksi? Varmaan olet. Se on aika tavallinen tapa reagoida toisen tuohtumukseen ja pahaan mieleen. Onko kyse vain tavasta vai jostain suuremmasta..? Minusta tuntuu, että tämä harmittomalta tuntuva tapa on väistöliike poispäin vaikeista tunteista ja tilanteista. Se on myös tapa, jolla pyritään sujuvoittamaan jokapäiväistä elämää ja ylläpitää sopua. Se on tapa, josta meidän jokaisen tulisi luopua. Mutta miksi?

Olen kohdannut polullani monenlaista suhtautumista vaikeisiin tunteisiin ja tilanteisiin, mutta asioiden sivuun lykkäämisen koen ongelmallisimmaksi. Olen kuullut monesti juurikin nuo sanat ja lausahdukset usein arkisissa tilanteissa ja minua on kuvailtu hankalaksi, kun yritän ilmaista sen miltä minusta on tuntunut.

Kehotus piristyä, rauhoittua tai unohtaa, mitätöi kokijan tunteet. Se kertoo, että nyt ei ole aika sinun tunteillesi ja että et saisi tuntea niin kuin tunnet. Yhtäkkiä hyvää tarkoittava lausahdus mitätöikin sinut ja reaktiosi ja todennäköisesti aiheuttaa vain lisää pahaa mieltä. Vaikeiden tunteiden välttely voi olla hyvin haitallista. Paha mieli jää kaihertamaan ja kertyy, oikeutetut anteeksipyynnöt jäävät saamatta ja tunteitaan ei saa artikuloida ja perustella.

Tunteistaan puhuminen on mielestäni ihmislajin jaloimpia kykyjä ja siksi sitä pitää harjoitella ja harjoittaa mahdollisimman paljon.

Tapa, jolla pyrimme elämään iloista ja onnellista elämää viekin meidät ojasta allikkoon. Mitätöidyksi tuleminen on kamalaa meille kaikille. Ehkä aikana, jolloin työnteko on mennyt tunteiden edelle, avoimesti tunteistaan puhuminen ei ole ollut sopivaa. Nykyaikana, kun elämämme on jatkuvaa vuorovaikutusta toistemme kanssa, pitäisi myös hankalista tunteista puhumisen olla osa normaalia kanssakäymistä. En mieluusti puhuisi hankalista tunteista, koska todellisuudessa tunteiden arvoa ei voi määrittää niiden hyvyydellä tai huonoudella. Merkitystä on sillä, miten omat tunteensa kohtaa ja ilmaisee sekä miten niitä käsittelee.

Tunteistaan puhuminen on mielestäni ihmislajin jaloimpia kykyjä ja siksi sitä pitää harjoitella ja harjoittaa mahdollisimman paljon. Monista masennuksista, suruista ja ahdistuksista selvittäisiin vähemmillä henkilökohtaisilla ja mahdollisesti yksilön lähipiiriin yltäviltä kriiseillä ja pienemmillä terveydenhoitokuluilla, jos kulttuurimme antaisi jokaiselle valmiudet kohdata, nimetä ja ilmaista tunteitansa. Juurikin hylätyksi ja mitätöidyksi tulemisen tunteet ovat itsetunnolle ja minäkuvalle vahingollisimpia.

“Nyt niistät nenäsi ja jatkat hommia!” -lausahdus siirtää vastuun tilanteessa koetuista tunteista kokonaan kokijalle. Kuitenkin vuorovaikutustilanteessa on aina kaksi tai useampia ihmisiä. En väitä, että olisimme vastuussa muiden tunteista, mutta olemme vastuussa luomastamme ilmapiiristä ja käytöksestämme. Jos jätämme muiden käytöksestä aiheutuvan mielipahamme ilmaisematta, tulemme tahtomattamme vahvistaneeksi huonon käytöksen sallivaa kulttuuria. Mielipahaa aiheuttavan ja muita loukkaavan henkilön käytökseen tulee aina puuttua. Näin viestimme, ettemme hyväksy huonoa käytöstä.

Pahaa mieltä vähättelevä ja tekopirteä ilmapiiri ei kannusta ihmisiä ilmaisemaan tunteitaan. Varmasti sinunkin pahaa mieltäsi on joskus mitätöity, eli sinua on käsketty unohtamaan koko juttu ja piristymään. Nämä muistot eivät ole kannustavia ja ne saattavat vaivata mieltä jopa vuosia eteenpäin. Hyviä muistoja taas luovat ne sovinnot ja ymmärryksen hetket, joissa ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja hyväksytyksi tunteidensa kanssa, sekä oppinut jotain itsestänsä tai muista. Niitä muistoja meidän tulisi rakentaa itsellemme ja muille lisää sallimalla kaikenlaisista tunteista puhumisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *