Jokainen kokee välillä yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemukset kuuluvat elämään ja koskettavat kaiken ikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
Yksinäisyys on kipeä tunne ja se voi tuntua pelottavalta ja häpeälliseltäkin. Joskus yksinäisyyden kokemus voi pitkittyä ja siihen voi jopa tottua. Tällöin voi syntyä ajatus muutoksen mahdottomuudesta. Yksinäisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla pysyvä tunne, vaan yksinäisyyden kokemukseen voi vaikuttaa. Usein muutoksen käynnistämiseen voi tarvita tukea ja sitä on hyvä myös hyödyntää: yksin ei tarvitse pärjätä.
Mitä yksinäisyys on?
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita. Ihminen voi olla yksin kokematta yksinäisyyttä ja toisaalta yksinäisyyttä voi kokea ollessaan muiden ympäröimänä. Yksinäisyys ei näy päällepäin.
Yksinolo tai yksin eläminen voivat olla myönteisiä, itse valittuja asioita. Usein kiireisessä elämäntilanteessa yksin oleminen voi olla toivottua ja auttaa palautumaan. Sosiaalinen eristäytyneisyys voi olla seurausta pitkittyneestä yksinäisyydestä, mutta se voi olla myös henkilön itse toivoma tilanne.
Yksinäisyyttä voi kokea myös muiden kanssa yhdessä ollessa. Ihmissuhteiden määrä tai sosiaalinen aktiivisuus eivät kerro siitä, kokeeko ihminen yksinäisyyden tunnetta.
Yksinäisyyttä voi kokea erityisesti isojen elämänmuutosten yhteydessä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi opintojen aloittaminen, muutto uudelle paikkakunnalle tai ero. Joskus yksinäisyys hiipii elämään vähitellen. Polut yksinäisyyteen voivat olla hyvinkin yksilöllisiä ja jokaisen oma kokemus yksinäisyydestä on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen.
Yksinäisyys jaotellaan monesti sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sosiaalisten verkostojen vähäisyyttä ja läheisten ihmisten puutetta. Tärkeät ihmissuhteet puuttuvat elämästä kokonaan tai ovat hyvin vähäisiä. Ihminen ei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään tai yhteisöön.
Emotionaalista yksinäisyyttä kokevalla voi olla paljonkin ihmissuhteita, mutta suhteet tuntuvat pinnallisilta. Niissä ei koeta riittävästi läheisyyden ja merkityksellisyyden tunteita. Myös parisuhteessa voi tuntea yksinäisyyttä. Monesti ihmisellä voi olla kokemuksia sekä sosiaalisesta että emotionaalisesta yksinäisyydestä eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia.
Yksinäisyys koskettaa monia opiskelijoita
Yksinäisyys koskettaa tällä hetkellä suurta osaa opiskelijoista. Yli puolet korkeakouluissa opintojaan suorittavista kertoo yksinäisyyden tunteen lisääntyneen. Yksinäisyyttä kokevat etenkin 18–22-vuotiaat ylipistossa opiskelevat naiset, joista jopa kolme neljästä on kokenut yksinäisyyttä nyt enemmän kuin ennen koronapandemiaa.
Vuonna 2021 Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa noin 24% korkeakouluopiskelijoista kertoi kokevansa itsensä yksinäiseksi. Vuoden 2016 tutkimukseen verrattuna luku on kasvanut noin 14 prosenttiyksikköä. Kasvu on ollut huimaa. Lähes kolmasosa opiskelijoista myös ilmoitti, ettei koe kuuluvansa mihinkään opiskelijaryhmään. Myös tämä luku on kasvussa. Koronapandemia on osaltaan lisännyt opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä, mutta jo aiemmin yksinäisyys on ollut merkittävä opiskelijoita koskettava haaste.
Mihin yksinäisyys vaikuttaa?
Yksi ihmisen perustarpeista on yhteenkuuluvuus muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme sosiaalisia suhteita ja liittymistä muihin ihmisiin. Yhteenkuuluvuuden tarve täyttyy ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa; ystävien tai kumppanin kanssa tai kuulumalla johonkin yhteisöön. Tärkeää on myös tulla hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Jos nämä ihmisenä olemiseen liittyvät perustarpeet eivät toteudu, voi syntyä kokemus ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä. Yksinäisyys voi tuntua myös fyysisenä kipuna. Tutkimukset osoittavat, että aivojen kipukeskus aktivoituu, kun ihminen on tahtomattaan yksin.
Yksinäisyyden kokemus aiheuttaa kehossamme monella tapaa kuormittavan hälytystilan. Hälytystilassa sympaattinen hermosto aktivoituu ja valmistaa ihmisen nopeaan toimintaan; elimistön taistele tai pakene -tila aktivoituu. Pitkittyessään hälytystila on kuormittava sekä keholle että mielelle. Kehon oma puolustusjärjestelmä heikentyy ja monenlaiset psykofyysiset vaikutukset ovat mahdollisia. Näitä ovat esimerkiksi:
- kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin
- uniongelmat
- ahdistuneisuus ja masennus
- tarkkaavaisuuden, keskittymisen ja tiedonkäsittelyn haasteet
- erilaiset riskikäyttäytymisen muodot
Tutkimusten mukaan yksinäisyys muodostaakin suuremman terveysriskin kuin esimerkiksi ylipaino tai tupakointi. Usein voi olla kuitenkin vaikeaa tunnistaa yksinäisyyttä tai sen muodostamaa yhteyttä fyysiseen oireiluun.
Hyvä on myös muistaa, että yksinäisyys itsessään ei ole sairaus eikä sen vähentäminen vaadi terveydenhoidollista osaamista. Yksinäisyys ei myöskään vähene pelkästään fyysistä sairautta tai esimerkiksi masennusta hoitamalla, vaan vaatii usein ihan oman aikansa ja tapansa tulla huomioiduksi ihmisen kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa.
Opiskelijoiden yksinäisyydellä on psykofyysisten vaikutusten lisäksi todetusti vaikutuksia myös esimerkiksi opintojen sujuvuuteen, opiskelumotivaatioon ja jaksamiseen. Myös oma ammatillinen osaaminen ei välttämättä pääse kasvamaan täyteen potentiaaliinsa, kun koetaan erillisyyttä muista opiskelijoista eikä riittäviä vertaisuuden kokemuksia pääse syntymään.
Yksinäisyys vaikuttaa myös opiskelijoiden tulevaisuudenuskoon. Luottamus tulevaisuuteen, omaan pärjäämisen ja hyvien asioiden tapahtumiseen ovat alentuneet. Yksinäiseksi itsensä kokevien opiskelijoiden riski keskeyttää opintonsa on myös suurempi kuin muiden. Näiden tietojen valossa koko opiskelijana toimimisen edellytykset ovat uhattuina, mikäli opiskelijan kokema yksinäisyys pitkittyy eikä riittävää tukea ole ajoissa saatavilla.
Miten yksinäisyyttä voi vähentää?
Ensimmäinen askel yksinäisyyden kokemuksen lievittämiseksi on tunnistaa yksinäisyyden kokemus ja tiedostaa se, että yksinäisyyteen voi vaikuttaa. Yksinäisyyden ei tarvitse olla pysyvä kokemus.
Tutkitusti toimivin tapa vähentää yksinäisyyttä on vaikuttaminen omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Yksittäisissä hetkissä toimivista ajattelu- ja toimintatavoista voi ajan kuluessa kehittyä haitallisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka eivät enää suojaakaan kipeiltä kokemuksilta vaan enemminkin lisäävät yksinäisyyden kierrettä.
Yksinäisyyden kokemukset saattavat vahvistaa haitallisia ajatusmalleja itsestä tai muista ihmisistä. Nämä ajatusmallit ohjaajat toimintaa ja yksinäisyydestä voi muodostua itse itseään vahvistava kehä. Oma ajattelu voi pitää yllä yksinäisyyden tunnetta. Ympäristöstä etsitään ja havaitaan ensisijaisesti ne seikat, jotka tukevat jo mielessä olevaa ajatusta yksin jäämisestä tai torjutuksi tulemisesta. Nämä ajatukset voivat toimia jopa esteenä hakeutua sosiaalisiin suhteisiin tai muiden ihmisten pariin.
Erityisesti yksinäisyyden pitkittyessä, voi ajatusmallien tunnistaminen olla haastavaa. Usein ajatusmallien tutkimiseen ja muuttamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Ajatusketjujen tarkastelu ja pienempiin osiin pilkkominen helpottaa uudenlaisten tulkintojen ja toimintatapojen kehittymistä. On tärkeää, että yksinäisyydestä pääsee puhumaan matalalla kynnyksellä ja apua saa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Yksinäisyyden kokemusta helpottaa näkyväksi ja kohdatuksi tuleminen. Läsnä oleminen, aito kiinnostusta toista ihmistä kohtaan ja ajan antaminen vahvistavat merkityksellisyyden kokemusta. Yksinäisyyttä kokeva ei kaipaa neuvoja tai tunteiden vähättelemistä. Yhdessä muiden kanssa kokemusten jakaminen ja tieto siitä, ettei ole yksin, ovat ensisijaisen tärkeitä.
*****
Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hanke tarjoaa yksinäisyyttä kokeville korkeakouluopiskelijoille sekä kahdenkeskistä keskustelutukea että vertaistuellista ryhmätoimintaa. Lisäksi hanke tarjoaa tukea yksinäisyyttä kokevia opiskelijoita kohtaaville ammattilaisille.
Lähteet:
Helsinki Missio: Yksinäisyys -tehtäväkirja
Junttila, Niina: Kaiken keskellä yksin
Opiskelijabarometri 2019
THL: Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2021