Ihmissuhteet, Myötätunto, Yhteisöllisyys, Yksinäisyys

Siinä onkin haastava kysymys. Koska kysymys on osittain subjektiivinen, onkin mahdotonta antaa mitään manuaalia, jonka mukaan hyvinvointiimme riittäisi, kun vain ”teet näin ja näin”. Kuitenkin on myös tutkittuja tekijöitä, joiden tiedetään edistävän jaksamista ja terveyttämme poikkeksellisena aikana.

alt=""

Korona-aikaa on luonnehdittu usein epävarmuuden ajaksi. Tämä aika on haastanut meitä jokaista hieman eri tavalla, ja vaikuttanut meissä myös vaikeita tunteita ja tilanteita. Samalla voidaan huomata, että me kaikki olemme samanlaisen virusuhan ja siihen liittyvien turvatoimien rajoittamia. Olisi suorastaan eriskummallista, mikäli mielessämme ei kävisi myös menetyksestä aiheutuvan surun, turhautumisen tai ahdistuksen tunteita.
Suru ja turhautuminen voivat liittyä vaikka rajoituksiin, jotka tuovat varjonsa tähän syksyyn ja ensi kevääseen, ja onkin hyödyllistä tietoisesti pohtia, kuinka tämä varjo voi vaikuttaa omaan ja lähiyhteisöni jaksamiseen.

Tietoinen ja säännöllinen omien voimavarojen tarkastelu onkin erityisen tärkeää näinä aikoina. Kannattaa kysyä silloin mielessään, odotanko itseltäni vähän liikoja, onko rima samalla tasolla kuin se on ollut normaaliolosuhteissa ennen koronan tuloa. Tosiasiassa opiskelukyky näinä aikoina ei voi eikä sen pidä olla sitä 100%, vaan on normaalia, että siinä näkyy vaihtelua eri aikoina. Haastavissakin tilanteissa meille kuitenkin syntyy tai säilyy olemassa erilaista toimijuutta. Merkityksellinen toiminta auttaa selviytymään paremmin poikkeuksellisena aikana. Sen avulla on mahdollista kokea itsenäisyyttä ja nähdä oman toiminnan merkitys. Samalla omat vaikeat kokemukset voi suhteutua paremmin osaksi laajemman ihmisryhmän todellisuutta.

Vaikeilla ajoilla on olemassa aina myös kääntöpuolensa. Ihminen kasvattaa sietokykyä paitsi nykyhetkeä myös tulevaisuuden haastavia aikoja varten, ja siten kehittää uniikkeja ”elämäntaitoja”. Kuinka sitten lähteä liikkeelle? Sietokyvyn kasvattaminen lähtee siitä, että koetamme pysähtyä pahan olon äärelle ja olla läsnä itsemme kanssa. Voimme tutkia ystävällisyydellä ja uteliaisuudella sitä, mitä mielessämme kulloinkin liikkuu. Voimme sallia kaikenlaisten ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä, ikään kuin tarkastelisimme sitä kuin vieressämme liikkuvaa virtaa. Juuri läsnä olemisen kautta vaikeista tunteista voi tulla meille voimavara. Sietokyvyn kautta rakentuu elämänviisautta ja avautuu mahdollisuus ymmärtää myös toisten tunteita. Parhaimmillaan oma kokemus voi auttaa jota kuta toista yli vaikeuksien. Läsnä olemisen taito on myös tärkeä osa hyvää itsemyötätuntoa.

Itsemyötätunto on taito ja asenne, joka vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka erilaiset haasteet ja vastoinkäymiset lopulta meihin vaikuttavat. Emme voi olla koskaan liian armollisia itseämme kohtaan, koska itsemyötätunnossa on kyse myös omista rajoista ja jämäkkyydestä vaatia viisaasti itseltään asioita. Itsemyötätunnon merkitys on suurimmillaan silloin, kun emme voi niin hyvin tai meillä on vaikeita hetkiä kuten epäonnistumisen äärellä. Se on myös periaatteellista asennoitumista kohtaamaan oma itsensä rakentavasti ja lempeällä tavalla. Hyväksi esimerkiksi itsemyötätuntoisesta arjesta kävisi palautuminen: Itsemyötätuntoinen ihminen ei pyri palautumaan opiskelupäivän kuormituksesta ensisijaisesti sen vuoksi, että hän olisi aamulla tehokas ja tekisi mahdollisimman vähän virheitä, vaan pohjimmiltaan sen vuoksi, että hän osoittaa itselleen ehdotonta välittämistä ja armollisuutta. Itsemyötätuntoisella ihmisellä on myös valmiuksia osoittamaan myötätuntoa kestävästi myös muita kohtaan.

Myötätunto muita kohtaan lisää myös tänä aikana elämäntyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Sen yleisimpiin vaikutuksiin liittyy yhteenkuuluvuuden tunne, mikä tutkimusten mukaan lisää todennäköisyyttä myös huomaavaiselle, avuliaalle käyttäytymiselle. Myötätunto toimii siis vastakkaiseen suuntaan kuin yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus. Myötätunto myös vaikuttaa stressiä vähentävästi sitä kautta, että kohdatessamme muiden ihmisten kuormitusta, toimimme myötätuntoisesti heitä kohtaan, jolloin toiminta voimauttaa myös meitä itseämme. Tiedetään, että avuliaat ihmiset elävät pidempään kuin ne, jotka auttavat vähemmän. Tutkijat arvioivat, että taustalla oleva mekanismi liittyisi juuri myötätuntoiseen motiiviin.

Henkiseen vastustuskykyyn kuuluu myös sen tunnustaminen, että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin. Yhteenkuuluvuuden valtaisa merkitys hyvinvoinnillemme on tutkimusten perusteella vasta vähitellen avautumassa. Sitä ei mitata sosiaalisten suhteiden tai sometilien määrällä, vaan se on hyvin subjektiivinen kokemus, joka olla yhtä hyvin poissa sukutapaamisissa kuin syntyä vieraan ihmisjoukon keskellä.

Ihminen on pohjimmiltaan rakennettu sosiaaliseksi olennoksi, ja tiedetään, että yhteenkuuluvuus lisää 50%:lla todennäköisyyttä pitkäikäisyyteen. Taustalla vaikuttaa se, että yhteenkuuluvuuden tunne muokkaa geenejämme, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmäämme ja sen tulehdusalttiuteen. Pidäthän yhteyttä ja kiinni niistä ihmisistä, jotka tunnet ja jotka tuntevat sinut. Yhdessä jaksamme aina paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *