Suunnitelmissa oli pohtia opiskelijoiden ajankäyttöä. Mitä lähemmäs tekstin deadline tuli, sitä selvemmin huomasin, että minulla oli vaikeuksia löytää aikaa yhden blogitekstin kirjoittamiseen! Se kertoo mielestäni jotakin nykyopiskelijan tilanteesta. Jos tavoitteena on saada viisi opintopistettä kuukaudessa ja valmistua aikataulussa, niin ainakin minulle siinä riittää tekemistä.
Opintoihini kuuluu paljon lukemista ja kirjallisia tehtäviä, joten opiskelua on pakko aikatauluttaa. Muuten huomaa lukevansa tenttiin paniikissa keskellä yötä tai palauttavansa esseen, jonka on huitaissut niin sanotusti vasemmalla kädellä. Tietenkin joskus tulee tilanteita, jolloin hommat eivät mene putkeen ja omista tavoitteista täytyy joustaa, mutta entä jos opintonsa haluaa ensisijaisesti tehdä hyvin? Se vaatii työntekoa ja suunnittelua, ellei satu olemaan huippuälykäs ihmelapsi, jolta kaikki onnistuu käden käänteessä.
Yksi opiskelijan tärkeimmistä taidoista onkin nähdäkseni opintojen suunnittelu ja aikatauluttaminen. Tarvitaan myös henkistä kanttia monien vaatimusten keskellä. Yliopistossa ei pärjää, jos vain vähän lueskelee silloin tällöin. En varmasti ole ainoa opiskelija, joka on tämän huomannut ja ponnistelee pysyäkseen mukana.
Yksi opiskelijan tärkeimmistä taidoista onkin nähdäkseni opintojen suunnittelu ja aikatauluttaminen.
Mutta nuoruus on kokemista varten
Elämä ei kuitenkaan toimi kellon tarkkuudella, eikä kukaan saisi olla kalenterin orja. Välillä väsyttää, tulee flunssa, sukulaisia kylään tai mahdollisuus hauskaan matkaan kavereiden kanssa. Silloin opiskelun suhteen joustetaan, koska täytyyhän ihmisellä olla muutakin elämää. Näin hoemme itsellemme ja toisillemme, vaikka läksyjä tunkee ovista ja ikkunoista.
Monet tekevät vielä töitä opintojen ohessa, koska tuet eivät meinaa riittää asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Lainaa ei haluta ottaa, koska tulevasta työpaikasta ei ole mitään varmuutta. Silti tahdotaan matkustella, harrastaa, seurustella, perustaa perheitä. Opiskelijat elävät tällä hetkellä sellaisessa ristitulessa, että nostan hattua jokaiselle, joka edes valmistuu. Välillä huomaan miettiväni, kuinka käy niille, jotka eivät pysy tahdissa mukana. Onko opiskelijoilla enää varaa eksyä ja etsiä, kun kilpailu on kovaa ja tulospaineet ulottuvat joka paikkaan?
Opiskelijat elävät tällä hetkellä sellaisessa ristitulessa, että nostan hattua jokaiselle, joka edes valmistuu.
Vastaa