Yleinen

5

Kampusten vähitellen auetessa ovat katseet jääneet etsimään niitä opiskelijoita, joiden olisi pitänyt saapua paikalle, mutta joista kukaan ei tiedä mitään, tai tunne edes kasvoja. Pandemia toi esiin ihmisten välisen suuren keskinäisriippuvuuden, ja sai meidät samalla kokemaan voimakastakin läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen puutetta. Opiskelijoiden arkeen syntyi valtava kohtaamisvaje. Tämän kohtaamisvajeen myötä opiskeluyhteisöt ovat menettäneet omista voimavaroistaan paljon tämän kahden vuoden aikana.

Monille opiskelijoille etäopiskelut ja elämä niiden ulkopuolella ovat näyttäytyneet todella haasteellisilta. Jo viimevuotisen KOTT-tutkimuksen mukaan yli puolet opiskelijoista koki yksinäisyyden tunteen lisääntyneen. Koronan aiheuttama fyysinen eristäytyminen on vaikuttanut paitsi sosiaalisiin suhteisiimme myös turvallisuudentunteeseen ryhmässä. Otuksen toteuttaman tuoreen Opiskelijabarometrin alustavista tuloksista selviää, että korkeakouluopiskelijoiden kokemus oman alan opiskelijoiden yhteisöön kuulumisesta on vähentynyt selvästi pandemian aikana (kuvio 1). Vaikka pandemiaan liittyvät rajoitukset auttavat ymmärtämään ainakin osittain laskun taustoja, tulos itsessään on hälyttävä, ja vaatii toimenpiteitä korkeakouluilta ja sen toimijoilta.

Kuviosta selviää, että opiskelijoiden kokemus oman alan opiskelijoiden yhteisöön kuulumisesta on vähentynyt selvästi pandemian aikana sekä ammattikorkeakoulu ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.
Kuvio 1: ”Tunnen kuuluvani oman alani opiskelijoiden yhteisöön” korkeakoulusektorin mukaan. Opiskelijabarometrit 2019 ja 2022.

Tiedetään, että yhteisöjen sopeutumiskykyä ja yksilöiden resilienssiä voidaan edistää vahvistamalla sosiaalisen kuuluvuuden kokemusta. Kun yhteisöt ovat rakentumassa uudelleen, on juuri oikea hetki pohtia siitä, miten kuuluvuuden tunnetta voidaan lisätä myös kaikkein vähiten sitä kokevien keskuudessa. Opiskelijabarometrissa oman alan opiskelijoiden yhteisöön kuulumisen kokemukseen on selvästi yhteydessä koettu vähemmistöön kuuluminen (kuvio 2). Kuviossa huomio kiinnittyy erityisesti niihin, jotka kokevat kuuluvansa vähemmistöön vammaisuuden, pitkäaikaissairauden, ulkonäön tai oppimisvaikeuksien vuoksi.

Kuviossa kuvataan, miten eri vähemmistöihin kuuluvat opiskelijat kokevat tunnetta oman alan yhteisöön kuulumisesta. Kuuluvuuden tunne on heikointa vammaisuuden, pitkäaikaissairauden, ulkonäön tai oppimisvaikeuksien kanssa elävien opiskelijoiden keskuudessa.
Kuvio 2: ”Tunnen kuuluvani oman alani opiskelijoiden yhteisöön” koetun vähemmistöön kuulumisen mukaan. Opiskelijabarometri 2022.

Jokainen meistä on erilainen omalla tavallaan, ja jokainen on kokenut erillisyyden kokemuksia elämässään. Samalla kun vahvistamme kaikkien kuuluvuuden kokemusta, voimme purkaa myös yksinäisyyden saamaa vääristynyttä mielikuvaa. Jotta voimme osallistaa opiskelijat koko korkeakouluyhteisön toimintaan, on tunnistettava ne erityiset tarpeet ja toiveet, joita erilaisilla opiskelijoilla on oppilaitoksen toimintaa ja omaa opiskeluaan kohtaan. Vähemmistöön kuulumisen kokemus erottuu myös pelkkää opiskelijayhteisöä laajemmassa osallisuuden kokemuksia kuvaavassa tarkastelussa.

Vähemmistöön kuulumisen kokemus näkyy myös osallisuuden tasoa koskevassa mittauksessa. Erityisesti vammaisuus tai pitkäaikaissairaus, oppimisvaikeudet ja seksuaalinen tai sukupuolinen suuntaus ovat merkittäviä taustatekijöitä.
Kuvio 3: Osallisuuden suhteellinen taso koetun vähemmistöön kuulumisen mukaan. THL:n osallisuusindikaattori (Experiences of Social Inclusion Scale, ESIS), Opiskelijabarometri 2022.

Sosiaalisen kuuluvuuden kokemus ei kehity itsestään ajan kanssa, eikä sitä voi jättää yksilöiden tai minkään yksittäisen toimijan harteille. Jaettujen kokemusten esille nostaminen ja niiden vaaliminen koko yhteisön puheissa ja toiminnassa on kuin sosiaalista liimaa: se vahvistaa sosiaalisen kuuluvuuden kokemusta. Esimerkiksi ulkopuolisuuden ja erillisyyden kokemusten jakamiselle on juuri nyt tärkeää tarjota paikka ja tila osana opetusta, opiskelua ja opiskelukulttuuria. Kun ihmisten haastavatkin kokemukset saavat tulla jaetuksi kunnioittavassa ilmapiirissä, yhteisen ihmisyyden kokemus voi voimaannuttaa koko yhteisöä.

Sosiaalisen kuuluvuuden tunne juontuu lopulta yhteydentunteeseen kahden ihmisen välillä. Kun spontaanit vuorovaikutustilanteet tulevat jälleen osaksi opiskeluarkea, yhteydentunteen vaaliminen on helpompaa. Myötätunto edistää tätä yhteydentunnetta. Pandemian jälkeisessä ajassa kasvokkain tapahtuvasta vuorovaikutuksesta onkin syytä tehdä toimintatapa monissa tilanteissa, joissa kohtaamisen sijaan käytettiin pandemia-aikaan sähköpostittelua ja viestittelyä, eivätkä nuo tilanteet aina olleet vahvistamassa kehon ja mielen voimavaroja, tai selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Myötätunnon harjaannuttamisen tiedetään vähentävän koettua stressiä, edistävän positiivisia tunteita ja ehkäisevän ahdistusta ja masennusta. Kuinka myötätunnon potentiaali on huomioitu teidän korkeakoulunne ja opiskelijajärjestönne hyvinvointityössä ja toiminnassa?

Myötätunto ei tarkoita autopilotilla toimimista, vaan se edustaa korkeatasoisia ajatteluprosesseja.

Myötätunto ei tarkoita autopilotilla toimimista, vaan se edustaa korkeatasoisia ajatteluprosesseja. Kun myötätuntoa harjaannutetaan, siinä katsotaan omaa ja toisten kärsimystä ihmistä suurempana tilana, joka on osa meidän kaikkien jakamaa yhteistä ihmisyyttä. Myötätunnossa suuntaudutaan omaa ja toisen kärsimystä kohti ystävällisellä, auttavaisella toiminnalla: Mikä olisi minulle ja toiselle ihmiselle auttavaisinta juuri nyt? Myötätuntoinen suuntautuminen ympäristöön auttaa havaitsemaan myös eriarvoisessa asemassa olevien ihmisten tarpeita, ja lisää todennäköisyyttä havaita epäoikeudenmukaiseksi koettuja käytäntöjä esimerkiksi työyhteisössä.

Kun kuuluvuutta edistäviä toimia lisätään nyt, tarjotaan mahdollisuuksia ihmisille tukea jälleen toisiaan; vastoinkäymisten ajat on saaneet meidät jo valmiiksi liikkeelle auttamaan toinen toisiamme. Tutkimukset osoittavat sen, että kun ihmiset saavat auttaa toisiaan, he kokevat myös suurempaa onnellisuutta, tyytyväisyyttä sekä parempaa terveyttä. Myötätunnossa on viime kädessä kysymys toisen tilaa helpottavasta toiminnasta, jonka taustalla on antajaansa voimauttava myötätunnon motiivi. Sen avulla voidaan edistää tehokkaasti sosiaalisen kuuluvuuden kokemusta.

Teksti:

Laura Heimonen, Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä järjestö Nyyti ry ja

Tina Lauronen, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.