Hyvinvointi, Ihmissuhteet, Parisuhde, Sinkkuus, Tunteet

7

Seksuaalisuus on syvintä olemustamme. Se käsittää esimerkiksi sukupuoli-identiteetin ja -roolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän ja fantasiat, seksuaaliset suhteet sekä lisääntymisen – kyse on siis hyvin keskeisestä osasta inhimillistä kokemustamme. Se, miten asennoidumme johonkin näin tärkeään ja intiimiin, ei voi olla vaikuttamatta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. Valitettavasti moni kuitenkin kokee häpeää yhdestä tai useammasta seksuaalisuutensa osa-alueesta.

Häpeä jaetaan usein kahteen eri lajityyppiin: hyvään ja huonoon häpeään. Hyvä häpeä on lyhytaikaista ja ohjaa meitä toimimaan reilusti ja oikeudenmukaisesti suhteessa muihin ihmisiin – sen evolutiivisena tarkoituksena on varmistaa, että yksilö ei joudu yhteisönsä hylkäämäksi ja siten hengenvaaraan. Huono häpeä taas jatkuu pitkään ja saa meidät tuntemaan itsemme surkeiksi ja arvottomiksi, kerrassaan kelvottomiksi. Häpeä eroaakin lähikäsitteestään syyllisyydestä voimakkuutensa ja kattavuutensa perusteella: syyllisyys kohdistuu tiettyyn rajattuun tekoon, kun taas häpeä kohdistuu meihin itseemme, olemukseemme ja ihmisyyteemme. Pysyvän häpeäntunteen kanssa eläminen on hyvin vaikeaa, joten on tärkeää pyrkiä käsittelemään häpeäntunnetta ja lievittämään sitä.

Eriasteista häpeää – erilaista apua

Lievä ja vaikea häpeä edellyttävät usein erilaista hoitoa. Yhteistä kaikelle häpeälle kuitenkin on, että se hälvenee puhumalla: jakamalla omia kokemuksia ja ajatuksia turvallisessa ympäristössä, tulemalla kohdatuksi ja arvostetuksi kaikkine puolineen, sellaisena kuin on. Lieväasteista häpeää saattaa vähentää jo avoin keskustelu luotettavan ystävän, perheenjäsenen tai vaikkapa oman kumppanin kanssa. Toisen ihmisen hyväksyvä katse ja lämmin suhtautuminen voivat jo itsessään tehdä ihmeitä.

Mikäli keskusteleminen läheisten kanssa ei saa häpeää lieventymään tai keskustelu läheisen kanssa tuntuu suorastaan mahdottomalta, kannattaa harkita ammattilaisen puheille hakeutumista. Sopivia auttajia voivat tilanteesta riippuen olla vaikkapa seksuaalineuvoja tai -terapeutti, psykoterapeutti, psykologi, terveydenhoitaja tai lääkäri. Näistä seksuaalineuvoja ja -terapeutti eivät ole Valviran suojaamia ammattinimikkeitä, vaan ne ovat ammatillista täydennyskoulutusta, johon voi opiskella monenlaisella koulutustaustalla. Monella ammattilaisella saattaa olla useitakin eri pätevyyksiä, esimerkiksi osalla psykoterapeuteista on myös seksuaaliterapeutin koulutus. Seksologian alan koulutuksen saaneilla ihmisillä on ymmärrystä ja tietoa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, ja he ovat tottuneet keskustelemaan näistä teemoista luontevasti ja sensitiivisesti. Tällainen osaaminen saattaa olla erityisen arvokasta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluville asiakkaille.

Seksuaalineuvoja ja -terapeutti lievän ja keskivaikean häpeän lievittäjinä

Lievähköissä tai keskivaikeissa tilanteissa, joissa seksuaalinen häpeä häiritsee elämää, mutta ei kahlitse sitä jatkuvasti, muutama tapaaminen seksuaalineuvojan tai -terapeutin kanssa saattaa riittää. Seksologiassa sovelletaan laajalti nk. PLISSIT-mallia (engl. permission, limited information, spesific suggestions, intensive therapy), jossa seksuaalineuvoja toimii pääasiassa luvan antamisen ja rajatun tiedon tarjoamisen tasolla, kun taas rajatut toimintaehdotukset ja intensiivinen terapia ovat seksuaaliterapeutin toiminta-aluetta.

Seksuaalineuvonta on käsitteenä lukijalle kenties vierain, joten kerron ensin tarkemmin siitä, millaisissa asioissa seksuaalineuvonnasta voi olla apua. Seksuaalineuvonta on lyhyttä (n. 1–5 tapaamiskertaa), prosessiluontoista keskusteluapua, jossa voidaan asiakkaan tarpeista riippuen käsitellä esimerkiksi seksuaalista haluttomuutta, ihmissuhteiden vuorovaikutusongelmia, itsetuntoa ja identiteettiä, kehonkuvaa tai eri elämäntilanteisiin liittyviä seksuaalisuuden haasteita. Seksuaalineuvonnassa keskustellaan paljon siitä, mikä kaikki on normaalia ja hyväksyttävää. Seksuaalineuvojan salliva ja myönteinen suhtautuminen asiakkaaseen ja hänen seksuaalisuuteensa sekä aiheeseen liittyvä monialainen tieto voivat auttaa lievittämään häpeää, joka liittyy vaikkapa kehoon ja sen toimintaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai erilaisiin mieltymyksiin ja fantasioihin.

Seksuaaliterapiassa näitä teemoja voidaan tarkastella laajemmin ja pidemmällä aikavälillä (seksuaaliterapian tyypillinen kesto on n. 5–20 tapaamiskertaa). Seksuaaliterapia on monia eri psykoterapiasuuntauksia ja tieteenaloja yhdistelevä terapiamuoto, jonka sisältöjä voidaan painottaa eri tavoin riippuen asiakkaan tarpeista sekä terapeutin taustakoulutuksesta ja viitekehyksestä. Seksuaaliterapiassa voidaan tilanteesta riippuen käsitellä esimerkiksi asiakkaan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksien vaikutusta seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin, erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä ajatusmalleja ja olettamuksia tai pyrkiä hahmottamaan konkreettisia ratkaisuja ajankohtaisiin seksuaalisuuden ongelmiin.

Aina seksuaalineuvonnan tai -terapiankaan keinot eivät kuitenkaan riitä syvän häpeäkokemuksen poistamiseen. Tällöin seksuaalineuvoja tai -terapeutti ohjaa asiakkaan eteenpäin esimerkiksi häpeään perehtyneelle psykoterapeutille, joka pystyy auttamaan voimakkaan ja pitkäkestoisen häpeäntunteen käsittelemisessä. Pitkäkestoinen psykoterapia on erityisen perusteltua, jos asiakkaalla on seksuaalista traumataustaa.

Lopuksi

Vaikka seksuaalisuuteen saattaa liittyä hyvinkin kipeitä häpeäkokemuksia, suhtautuminen seksuaalisuuteen voi muuttua huomattavasti helpommaksi, kun vaikeat tunteet on käsitelty. Vapaasti käytössä oleva seksuaalisuus voi muodostua suureksi voimavaraksi ja iloa tuottavaksi asiaksi ihmisen elämässä. Itsensä tunteva ja hyväksyvä ihminen pystyy hyödyntämään seksuaalisuuden voiman ja elämään nautinnollista ja itsensä näköistä elämää.

Kirjallisuutta

Bildjuschkin, Katriina (toim.): Seksuaalikasvatuksen tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2015.

Gilbert, Paul (1997). The evolution of social attractiveness and its role in shame, humiliation, guilt and therapy. British Journal of Medical Psychology, 70(2), 113–147.

Malinen, Ben: Elämää kahlitseva häpeä. Kirjapaja 2010.

Ritamo, Maija; Ryttyläinen-Korhonen, Karti; Saarinen, Saana (toim.): Seksuaalineuvonnan tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011.

Santalahti, Tarja; Lehtonen, Mika: Seksuaaliterapia. PS-kustannus 2016.

Iina Solala


Kirjoittaja on yliopisto-opettaja ja tekniikan tohtori, joka valmistuu joulukuussa 2021 seksuaalineuvojaksi. Hän opiskelee myös suomen kieltä ja psykologiaa Helsingin yliopistossa.

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.