Opiskelen yhteisöpedagogiksi Jyväskylässä ekaa vuotta, ja koen löytäneeni oman alani täältä. Olen useamman vuoden toiminut järjestöissä aktiivina, ja on unelmani myös työskennellä järjestöissä, etenkin nuorten kanssa. Minua kiinnostaisi työskennellä esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöissä, nuorisojärjestöissä ja opiskelijajärjestöissä. Voisi siis sanoa, että elämäni on hyvin pitkälti järjestöpainotteista, oli kyse vapaaehtoistoiminnasta tai opiskeluistani.
Kun syksyllä aloitin opiskelemaan päivätoteutuksessa, olin samaan aikaan töissä järjestössä täysipäiväisenä työntekijänä, ja lisäksi vapaaehtoisena muutamassakin järjestössä. Olin joka toinen viikko koulussa, ja joka toinen viikko kiertämässä työni mukana ympäri Suomea, tehden etänä kouluhommia. Kouluviikkoina mulla meni matkustaminen mukaan luettuna aamu seitsemästä noin ilta viiteen, että olin matkustanut kouluun, opiskellut, ja päässyt kotia, ja jopa saanut syötyä jotain pientä koulun jälkeen. Viiden maissa oli tarkoitus aloittaa etänä 7,5 tunnin työpäivä, joka olisi siis kestänyt puoli yhteen yöllä. Ja unelle olisi jäänyt aikaa yhdestä seitsemään.
No missä välissä mä sitten tein vapaaehtoishommia, tai esimerkiksi otin omaa aikaa ja rentouduin? No en melkein missään välissä koko kolmen kuukauden aikana. Se, mitä tästä seurasi, on melkein arvattavissa. Uupumus, ylitsepääsemätön väsymys, ja sairaslomaa pariksi viikoksi.
Sairasloma helpotti mulla akuuteinta hätää, mutta en muista siitä ajasta juuri mitään. Muistan kuitenkin sen paluun koulun penkille sairasloman jälkeen, ja kuinka olin edelleen hieman sekavassa tilassa, enkä pystynyt prosessoimaan ajatuksiani tai saamaan niistä mitään selkoa. Ja tämä olotila jatkui pitkään, ja musta tuntuu, että olen vasta puoli vuotta myöhemmin pikkuhiljaa toipunut uupumuksestani.
Uskon, että toipuminen tulee vielä kestämään pitkään, mutta ainakin olen nähnyt jo paljon edistysaskeleita sen suhteen. Olen huomannut, että olen tajunnut rauhoittaa elämääni ja miettimään sitä, että mitä kerkeän tehdä tai mitä jaksan tehdä, mutta myös sitä, että mitä haluan tehdä. Olen myös päättänyt, että iltaseitsemän jälkeen en enää hoida järjestöhommia tai kouluhommia, vaan sen jälkeen teen mitä itse haluan tehdä. Olen myös alkanut enemmän kiinnittää huomiota vointiini ja olotilaani, jotta samaa ei tapahtuisi uudestaan. Tehtävää uupumukseni suhteen vielä on, mutta voisi sanoa, että en koe olevani uupunut enää. Ennemminkin nautin elämästäni nykyään.
Vastaa