Opiskelun ja sopivan toimintavalppauden kannalta on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota vireystilaan ja tunteisiin sekä oppia säätelemään niitä. Tämä ei tarkoita eri vireys- tai tunnetilojen kieltämistä tai niistä pois pyristelemistä, vaan hyväksyntää ja havainnointia sekä pyrkimystä vaikuttaa niihin. Täydellinen vireystilan, tunteiden, ajatusten tai toiminnan hallinta ei ole tavoiteltavaa. Oleellista puolestaan on se, miten pystymme säätelemään sisäisiä tilojamme sekä se, millä tavalla niihin reagoimme ja sitä kautta toimimme.
Vireystilan itsesäätelyn apuna voidaan käyttää Zones of regulation -mallia, jonka on kehittänyt Leah Kuypers (2011). Malliin kuuluu neljä vyöhykettä, joita voi käyttää apuna tunne- ja vireystiloja havainnoidessaan.
Punainen vyöhyke – Voidaan nimittää hälytystilaksi tai ”taistele ja pakene” -tilaksi. Ylivireystila, jossa tunteet ovat voimakkaita. Omaa tilaa on vaikea säädellä ja keskittymis- sekä huomiokyky on kaventunut. Tällöin voi kokea esimerkiksi vihaa tai raivoa.
Keltainen vyöhyke – Vireystila on myös kohonnut, mutta omaa tilaa pystyy vielä jotenkin säätelemään. Tällöin voi kokea olevansa esimerkiksi stressaantunut, hermostunut tai huolestunut. Myös innostuminen tai hassuttelu kertovat kohonneesta vireystilasta.
Vihreä vyöhyke – Vireystila on niin sanotusti optimaalinen. Vyöhykettä kuvaa rauhallisuus ja neutraalit tunteet. Tällöin voi kokea olevansa keskittymiskykyinen, onnellinen, tyytyväinen tai valmiina tavoitteelliseen työskentelyyn sekä aikaansaamiseen. Vireystila ei nouse liikaa ja voi kokea hallinnan tunnetta.
Sininen vyöhyke – Alivireystila, eli vireystila on matala. Tällöin voi kokea olevansa esimerkiksi surullinen, väsynyt tai tylsistynyt. Usein rutiiniluontoiset tehtävät voivat tässä tilassa onnistua, mutta aloitekyky ja keskittyminen voivat olla haasteellisia.