Compassion, Communality, Loneliness

13


Sorry, this entry is only available in Finnish.

Mikko Paloniitty


Harrastan rintareppupäiväunikävelyitä rakkaan pikkutytön kanssa. Kamera ja kiikarit kulkevat myös repussa. Luonnon kauneudesta, hiljaisuudesta ja välittömästä vastaanotosta tarttuu arkivoimaa. Haluan vaalia sisäistä hiljaista tilaa - valppauden, toisiin liittymisen ja kotoisuuden lähdettä.

Olen vanhempainvapaalla, sosionomiopinnot viimeistä harjoittelua vaille valmiina. Lastentarhanopettajan valtavan rikkaassa työssä on kierähtänyt parikymmentä vuotta. Pienet lapset opettaneet hyvästä yhteydestä. Jos ei ole yhteyttä, ei ole mitään. Nyt etsin uutta suuntaa sosiaalityön kentältä aikuistyöstä, jossa erityisen inspiroivana näen mielenterveyden kokonaisvaltaiseen tukemiseen liittyvät ulottuvuudet.

Yksinäisyyteen liittyvien ajatusvääristymien muokkaaminen on yksi tärkeä alue, johon tulisi panostaa tulevaisuudessa. Näkökantaa puoltaa myös työssämme (s. 16) viitattu tutkimustulos, jonka mukaan ajatusvääristymien läpikäymiseen ja uudelleensuuntaamiseen keskittyvä työskentely tuo kestävää muutosta yksinäisyyden vähentymisessä. Käytännössä tätä voisi toteuttaa esimerkiksi pienryhmätoimintana, jossa päästään ohjatusti pureutumaan yksinäisyyteen liittyviin ajatuksiin ja tunteisiin sekä kehittämään sosiokognitiivisia taitoja.

Avainsanat: ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *