Päivänsäde

7


Alussa olin hyvin innoissani siitä, että vihdoin minulla oli miesystävä elämässäni ja yksinäisyyden tunne helpottui vähäksi aikaa, kun pidimme yhteyttä ja juttelimme Skypessä. Koin olevani onnellinen siitä, että joku välitti minusta hetken aikaa, vaikka samalla tämä miesystäväni haavoitti minua syvästi ja sen myötä tunsin olevani jälleen onneton ja enemmän yksinäinen kuin aiemmin.

Seurustelusuhteeni päättyi miesystäväni kanssa viime vuonna ja sitä kesti lähes 2 vuotta. Olimme tiiviisti yhteydessä Skypessä toisiimme ja suhteemme vaikutti olevan kunnossa ja kaikki oli hyvin – tai näin ainakin luulin, että miesystäväni halusi samoja asioita kuin minä ja oli valmis sitoutumaan avioliiton kautta toisiimme ja yhteiseen elämäämme. Luuloni oli väärä siitä, että suhteemme oli ok, sillä vaikka miesystäväni väitti välittävänsä minusta hyvin paljon ja hymyili aina siellä kameran toisella puolella, mutta hän vaan näytteli välittävänsä minusta ja perheestäni.

Ei hän välittänyt kuin itsestään ja siitä, että pystyi hyötymään rahallisesti minusta ja valehteli sopivasti hätätilanteessa ja keksi kaikkia valheellisia tarinoita, jotka eivät pitäneet yksikään paikkaansa. Tästä kaikesta seurauksena seurustelusuhde on ollut alku syvenevälle yksinäisyydelle ja ajatukselle siitä, että enkö kelpaa kenellekään? Ja pitääkö minun tulla yksinään toimeen koko elämäni vai löydänkö mistään luotettavan miehen elämääni, joka laittaa pisteen omalle yksinäisyydelleni ja on juuri se Oikea.

Uskallanko enää seurustella tai ylipäätään tutustua, kun kokemukseni ensimmäisestä seurustelustani olivat negatiivisia? Seurustelusuhteeni loppu oli ja on alku yksinäisyydelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *