Krista Kohonen

11

Myötätunto on minulle itselle yksi tärkeimmistä voimavaroista jokainen päivä. Koen sen tietynlaisena ominaisuutena, jota voi itse harjoittaa ja jonka avulla voin voida paremmin. Vielä muutama vuosi sitten näin ei ollut ja tilanteeni oli aivan toinen.

Olen kokenut paljon elämässäni, ja viimeisten vuosien aikana jokainen elämän osa-alue on muuttunut kokonaan. Oma mieleni on kokenut suuren muutoksen tai toisaalta se on kehittynyt valtavasti, koska olen itse antanut itselleni mahdollisuuden siihen. Vuonna 2014 voin sekä fyysisesti että henkisesti todella huonosti. Varsinaisia diagnooseja ei ollut, koska en halunnut mennä tutkimuksiin pelätessäni sieltä tulevaa leimaa, joka tekisi minusta huonon ja riittämättömän. Koen, että minulla on kuitenkin omat kokemukseni esim. masennuksesta sekä syömishäiriöistä (BED).

Kiusaaminen sekä negatiiviset ihmissuhteet ovat vieneet valtavasti voimiani. Nyt myöhemmin elämäntapamuutoksen myötä, tajuan kuinka vahvasti kokemukseni ovat vaikuttaneet esim. mielen hyvinvointiini sekä suhteeseen itseni kanssa. Koen, että myötätunto on yksi muoto rakkaudesta. Myötätunto on asia, joka näkyy sellaisessa suhteessa, jossa itsensä kanssa on hyvä olla.

Yksi isoimmista asioista minkä olen oppinut, on se, että minun tulee itse kohdella itseäni kuin parasta ystävää. Aikaisemmin osasin olla hyvinkin myötätuntoinen muita kohtaan: osasin nähdä ihmisten hyvät puolet jopa niiden minua satuttavien puolien alta, osasin kuunnella ja kannustaa, halusin toimia oikein muita ihmisiä kohtaan ja olla lempeä. En kuitenkaan toiminut näin itseni kanssa, miksi? Se on ollut yksi isoimmista virheistä elämässäni, mutta toisaalta sen asian muuttaminen ei ole ollut helppoa oman menneisyyden vuoksi. Omalla kohdalla myötätunto hävisi silloin, kun arvostus itseä kohtaan hiipui. Kun ympäriltä tuli tarpeeksi viestiä siitä, että en riitä, siihen alkaa itsekin uskoa. Yhä haasteellisempaa oli kohdella itseään hyvin. Vaikka todellisuudessa minulla itselläni on valtavan suuri merkitys!

Aikaisemmin osasin olla hyvinkin myötätuntoinen muita kohtaan. En kuitenkaan toiminut näin itseni kanssa, miksi?

Itselle yksi synonyymi myötätunnolle on hyväksyntä koskien omia tunteita, tekoja sekä myös ulkoista olemusta. Itsemyötätunto ei ole minulle sitä, että yritän kaunistella totuutta, jotta minulla olisi hyvä mieli. Vaan sitä, että rehellisesti tarkastelen asioita ja hyväksyn ne sellaisena kuin ne ovat. Osaan nähdä itsessäni ne kaikki hyvät puolet; asiat, jotka kaipaavat vahvistusta, eivät saa osakseen moittimista tai haukkumista vaan kannustusta. Osaan kuunnella itseäni, kokea kaikki tunteet sellaisena kuin ne ovat sekä hyväksyä myös sen, jos joskus tuntuu pahalta tai en jaksakaan. Myötätunto on vienyt valtavasti eteenpäin oman mielen hyvinvoinnin kanssa.

Sisäisellä puheella on minulle valtava merkitys. Mielestäni sen kautta voi hyvin kuulostella sitä, missä vaiheessa oma itsemyötätunto on. Monille, myös minulle aiemmin, on tyypillistä nostaa esiin omat viat ja mitä teki väärin, puhua itselleen itsestään rumasti, haukkua, piiskata… Kovin usein en vielä muutama vuosi sitten sanonut itselleni kauniita sanoja ja kannustanut. Nykyään taas hyvin harvoin puhun itselleni rumasti. En moiti itseäni siitä, mitä olen. Ihmiset ovat hyvin itsekriittisiä ja usein he tuovat sen esiin nimenomaan negatiivisella tavalla. Missä on se myötätunto, jonka avulla pysähtyä oman itsensä ja tunteidensa äärelle? Missä on se kyky hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja kehittyä positiivisella otteella eteenpäin?

On ollut pitkä, mutta niin palkitseva tie muuttaa suhdetta itsensä kanssa. Oma itsemyötätunto on kehittynyt lähes sillä, että pysähdyn itseni äärelle. Kuuntelen, miltä minusta tuntuu, lopetan turhat syyttelyt ja kannustan itseäni.

Menneisyydessä se tuli jo luonnostaan, että olin itselleni ankara, mikään ei riittänyt, olin huono ja arvoton. Niihin tunteisiin oli helppo jäädä jumiin. Tuntui todella pahalta ajatella itsestään niin rumia asioita. On ollut pitkä, mutta niin palkitseva tie muuttaa suhdetta itsensä kanssa. Oma itsemyötätunto on kehittynyt lähes sillä, että pysähdyn itseni äärelle. Kuuntelen, miltä minusta tuntuu, lopetan turhat syyttelyt ja vikojen etsimiset, rohkaisen ja kannustan itseäni sekä arvostan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Minun ei tarvitse olla mitään muuta, olen hyvä näin.

Itse en usko, että syyttelyllä, kurilla tai piiskaamisella pääsisi pitkälle. Mielestäni myötätunto: hyväksyntä, kannustus, kehuminen ja kiittäminen voi viedä paljon pidemmälle. Kun itseä kohtelee hyvin, se parantaa heti mielen hyvinvointia ja vaikuttaa täten kaikkeen. Sillä ei pääse kovin pitkälle, että taistelee itseään vastaan ja on itse itsensä vihollinen. Myötätunto kehittää sinua parempaan suuntaan, auttaa kasvamaan henkisesti ja luo positiivisia tunteita sekä ajatuksia. Myötätunto on minulle sitä, että olen oikeasti itseni ystävä, olen itse itselleni elämän tukipilari.

Kirjoitus on osa Opiskelijoiden mielenterveyspäivän kampanjointia (9.-20.4.2018). Kampanjan teemana on: myötätunnosta hyvinvointia.

Krista Kohonen
Elämäntapamuuttaja, hyvinvointivalmentaja, hyvinvointibloggaaja, hyvinvoinnin, rakkauden ja unelmien puolestapuhuja. Pidemmin kerrottuna ehkä omasta elämästä uudestaan otteen saanut ja innostunut ihminen, jonka tavoite on panostaa omaan hyvinvointiin myös jatkossa sekä auttaa muita pyrkimään samaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *