13

Jo yli kolmannes opiskelijoista tarvitsisi apua ja hoitoa – tilanne on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätön.

Korkeakouluopiskelijoiden psyykkinen pahoinvointi on kasvanut jyrkästi. Psyykkisiä vaikeuksia kokevien osuus on nyt yli 50 prosenttia, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tänään julkaistun Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen tuloksista.

Opiskelijoilla psyykkinen oireilu on yleisempää kuin koko väestössä. Kliinisesti merkittävää kuormittuneisuutta eli periaatteessa jo apua ja hoitoa edellyttäviä psyykkisiä vaikeuksia kokee useampi kuin joka kolmas opiskelija. 13 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on viimeisen vuoden aikana diagnosoitu masennus. Tilanne on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätön.

Koronapandemian vaikutukset näkyvät koetussa psyykkisessä kuormittuneisuudessa, mutta on huomattava, että psyykkisiä vaikeuksia kokevien opiskelijoiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun niin, että jo vuonna 2016 joka kolmas koki psyykkisiä vaikeuksia. Opiskelijoiden kokemia psyykkisiä vaikeuksia ei siis mitenkään voida laittaa vain koronapandemian syyksi vaan kehitys on alkanut jo merkittävästi aiemmin.

Poikkeusaika, rajoitustoimet ja etäopiskelu ovat kuitenkin lisänneet pahoinvoivien määrää.  Pandemia on siis syventänyt olemassa olevia ongelmia ja lisännyt polarisaatiota hyvin pärjäävien ja heikommin selviytyvien välillä. Lisäksi useampi kuin joka kolmas opiskelija sanoo, ettei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään.

Tutkimuksen tulosten mukaan mielenterveyspalveluita käyttäneistä opiskelijoista 65 % kertoo saaneensa liian vähän palveluita tarpeisiinsa nähden.

Mielenterveysavun tarpeessa olevia opiskelijoita ei saa jättää odottamaan, vaan apua tarvitsevia on pystyttävä auttamaan ajoissa ja avun saamiseen on voitava luottaa.

Mielenterveyspalvelut on kuitenkin nähtävä jäävuoren huippuna: mikään resurssimäärä korjaavissa palveluissa ei riitä, jos yhteiskunta korkeakoulut mukaan lukien ei kunnolla pureudu kuormittaviin rakenteisiin.

Miten tilanne korjataan?

Mielenterveyspalveluita on resursoitava kunnolla, tarkoituksenmukaisen avun saaminen täytyy taata terapiatakuun mukaisesti ja palvelupoluista on kehitettävä sujuvia.

Tarvitaan enemmän saavutettavaa matalan kynnyksen tukea opiskelijoiden arkiympäristöissä sekä riittävät opiskelijahyvinvointi- ja ohjauspalvelut.

Tarvitaan kohtaamisten mahdollistamista sekä yhteisöllisen ja myötätuntoisen kulttuurin luomista.  Vertaistuen mahdollisuudet täytyy valjastaa käyttöön nykyistä paremmin.

Tehtyjen koulutuspoliittisten uudistusten hyvinvointivaikutuksia täytyy tarkastella kriittisesti ja koulutuspolitiikkaa on kokonaisuudessaan inhimillistettävä. Itse koulutuksen vakauden lisäksi opiskelijat tarvitsevat myös taloudellista vakautta elämäänsä eli riittävän ja säännöllisen toimeentulon.  

Kokonaisuudessaan juurisyyt opiskelijoiden kasvaneen pahoinvoinnin taustalla on tunnistettava paremmin ja niihin on konkreettisesti puututtava. Tilanteen ratkaisemiseen tarvitaan monialaista otetta sekä suunnitelmallista opiskelijoiden mielenterveyden ja opiskelukyvyn edistämisen toimenpidekokonaisuutta.

Konkreettisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös yhteiskunnallista arvokeskustelua sekä muutosta suorituskeskeisen ja kilpailullisen ilmapiirin vähentämiseksi, opiskelurauhan turvaamiseksi ja opiskelijoiden tulevaisuususkon vahvistamiseksi.