Laura Romisko

7


Aamu polttaa verhojen takaa. Piiloudun lämpöisen peittoni alle onnistumatta. Se näkee minut. Maanantai. Vastuut, velvollisuudet, tekemättä jätetyt työt vyöryvät päälleni kuin vesiputous. Aamupalalla piristyn. Viikkohan on vasta aluillaan, kyllä tässä vielä ehtii. Tiistaina mieliala pysyy vielä korkeana. Keskiviikkona, pikkulauantaina voisi hieman rentoutua. Torstaina viikonlopputäpinät pyyhkivät huolet pois. Ja kukapa sitä nyt perjantaina, saati lauantaina haluaisi vaivata päätään määräpäivillä tai tenteillä. Sunnuntaina käperryn jälleen sängynpohjalle häpeämään.

En ole ylpeä siitä, mutta en kielläkään sitä. Olen prokrastinoija. Käytän tässä nyt häpeilemättä anglismia, koska lykkääminen, vitkuttelu, laiskottelu ja saamattomuus vain eivät mielestäni tavoita sanan ydintä. Ilmaisu on mielestäni vakiintunut nuorten keskuudessa, ainakin osittain. Kaikki kuitenkin ymmärtänevät mistä puhun: Youtuben, 9gagin, Facebookin, Netflixin loputtomasta selailusta, yleensä iltana ennen tenttiä tai muuta tärkeää päivää, kun pitäisi paiskia töitä hiki hatussa ja kirota, miksi ihmeessä jätin tämän (taas) viime tinkaan…!?

Olkaa onnellisia, te, jotka saatte kaikki esseenne tai harjoitustyönne valmiiksi viikkoa ennen deadlinea, ja vielä sosialiseeraatte, liikutte, vaikutatte, osallistutte siinä sivussa. Miten te teette sen? Voisitteko kirjoittaa elämäntapaoppaan meidän vähemmän ajanhallintataitoa omaavien pelastukseksi? Kyllä te ehditte.

Totuushan on se, että ihminen on pohjimmiltaan laiska. Sen vuoksi prokrastinoijat eivät tule koskaan katoamaan ilahduttamasta arkeamme valituksellaan tai väsyneellä olemuksellaan. Minä olen yksi heistä.

En valitettavasti sunnuntai-iltaan mennessä tavoittanut ketään minuutinvenytyksen mestaria, joten pohdin, millaisia vinkkejä nämä antiikin jumaliin verrattavissa olevat kuolevaiset olisivat meille kertoneet.

1. Aikatauluta tekemisesi
Eli pitäisikö minun oikeasti tietää, mitä tulen päivän aikana tekemään opiskelusta kaupassa käynteihin? Entä jos kaveri pyytääkin leffaan, jonka olen halunnut nähdä jo pitkään? Onko tämä nyt oikeasti tarpeellista, eikös se kalenterikin maksa jotain? Näillä tuilla vai? Isii…?

2. Aloita ajoissa
Juu, mutta ensin pitäisi hoitaa se essee, jonka jätin tekemättä viime viikolla. Luennoillakin haluaisin ehtiä käymään, etten jäisi ainakaan enempää jälkeen. Huomiseksi pitäisi vääntää yhdet laskuharjoitukset ja vuorokausi vaihtuu kohta. Enköhän aloita huomenna. Oikeasti.

3. Valitse mahdollisimman vähillä häiriötekijöillä varusteltu työskentely-ympäristö
Kyllähän kampuksella noita työskentely- ja taukotiloja piisaa. Tosin iltapäivisin ne kuhisevat muista samaa työskentelyrauhaa etsivistä. Jos yhden vapaa paikan löytäisin. Hei! Kurssikaveri! Olenko näyttänyt sulle jo tätä postausta?

4. Aloita. Ajoissa.
Ainiin. Tämä pitäisi palauttaa aamukahdeksaan mennessä. Taidanpa keittää kahvia! Ja suklaakakku maistuisi kyllä tähän aikaan. Jauhojakin riittää vielä. Ei, nyt aloitan tämän. Oikeasti. Tai Kelan täti ei tykkää. Enkä valmistu. En pääse töihin, joissa en kuitenkaan pärjää. Surkea tästäkin esitelmästä tulee. Nyt kyllä kaipaisin jotain piristävää. Niin kuin Family Guy… tai HIMYM.

5. Palkitse itseäsi
Tolppa tuli, joten en kyllä tiedä, olenko ansainnut mitään palkkioksi. Totuushan on se, että ihminen on pohjimmiltaan laiska. Sen vuoksi prokrastinoijat eivät tule koskaan katoamaan ilahduttamasta arkeamme valituksellaan tai väsyneellä olemuksellaan. Minä olen yksi heistä, mutta silti olen päässyt elämässä näin pitkälle. Kuinka? Aloittamalla. Sillä ero epäonnistujan ja prokrastinoijan välillä on kyky aloittaa, lopulta.

Kirjoitus on Pala elämää -blogikampanjan satoa. Kampanja järjestettiin syksyllä 2015.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *