Liiallinen syyllisyys rajoittaa elämää


Syyllisyys on tunne, joka kertoo siitä, että on toiminut väärin toista ihmistä tai itseään kohtaan. On tervettä tuntea syyllisyyttä silloin, kun kokee toimineensa toisin kuin olisi pitänyt, eikä ole kantanut vastuutaan.

Joskus sekoitamme syyllisyyden häpeään, vaikka niiden synty ja vaikutukset ovat erilaisia. Syyllisyyden ja häpeän tunteita kannattaa kuitenkin opetella erottelemaan, sillä niiden taakasta vapautuu eri keinoin.

Näin erotat syyllisyyden häpeästä:

  • Kyse on syyllisyydestä, kun jokin teko, aikomus tai tekemättä jättäminen on syy negatiiviseen suhtautumiseen itseen. Saatat ajatella itsestäsi negatiivisesti, mutta nimenomaan itse teon suhteen. Et tuomitse itseäsi kuitenkaan kaikkinensa epäonnistujaksi.
  • Kyse on häpeästä, kun koet koko minuuteesi epäonnistuneeksi ja huonoksi – vaikka kyse olisikin ollut vain yksittäisestä tapahtumasta. Häpeä leimaa ja arvottaa kokonaisvaltaisesti, koet olevasi väärä ja riittämätön.

Erotatko terveen syyllisyyden liiallisesta?

Tunne syyllisyydestä syntyy, kun on toiminut vastoin sitä, mikä on itselle tärkeää ja arvokasta:

  • rikkoo normeja, sääntöjä tai itselle tärkeitä käytöstapoja
  • toimii omia moraalisia periaatteitaan tai eettisiä arvojaan vastaan

Tietty määrä tervettä syyllisyyttä on hyvä asia. Ilman sitä voi olla vaikeaa tunnistaa ja korjata omaa käyttäytymistään. Lisäksi syyllisyyden tunne estää jo etukäteen toimimasta väärin. Kun on kokenut syyllisyyttä, varoo itsekästä, välinpitämätöntä tai aggressiivista käyttäytymistä.

Onkin tarkoituksenmukaista tuntea syyllisyyttä silloin, kun se estää vahingoittamasta muita ja toimimasta yhteiskunnan tai omien arvojen vastaisesti. Joskus voi kuitenkin kokea syyllisyyttä liikaa.

Syyllisyys on liiallista silloin, kun

  • se on läsnä koko ajan
  • miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä
  • on jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta

Liiallinen syyllisyys rajoittaa elämää ja vie paljon energiaa. Sitä ei laukaise väärä teko, vaan tunne huonommuudesta ja riittämättömyydestä. Taustalla voi olla esimerkiksi:

  • hylätyksi tulemisen kokemuksia
  • rakkaudeton lapsuus
  • joutunut liian nuorena kantamaan vastuuta omasta ja läheisten elämästä
  • kasvuympäristö, jossa ei ole tuettu ja sallittu vihan tunteiden ilmaisua
  • vanhempien syyllistävä ja mitätöivä kasvatustapa

Liiallinen syyllisyys rajoittaa elämää ja vie paljon energiaa.

Myös sairastuminen, joutuminen onnettomuuteen tai väkivallan kohteeksi voi luoda liiallista syyllisyyttä.
Kun kokee liikaa syyllisyyttä, voi

  • kantaa syyllisyyttä muiden teoista, tunteista ja jopa tuntemattomien kohtalosta
  • kokea olevansa jotenkin yleismaailmallisesti syyllinen kaikkeen toisten pahaan oloon

Anteeksipyyntö auttaa, kun syyllisyys on perusteltua

Kun syyllisyys johtuu siitä, että on toiminut vastoin omia ja yhteiskunnan sääntöjä ja normeja, anteeksipyyntö voi auttaa syyllisyydestä eroon pääsemisessä. Usein auttaa, kun tunnustaa tekonsa, tarvittaessa sovittaa sen ja pyytää anteeksi.

Vilpitön anteeksipyyntö auttaa

Anteeksipyynnön täytyy olla vilpitön, jotta loukattu henkilö kykenee ottamaan sen vastaan. Pyrkimys rehelliseen anteeksipyyntöön selventää myös omia ajatuksia, koska siihen liittyy omien tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä. Anteeksi pyytäminen ei ole kuitenkaan aina helppoa:

  • Joskus ei löydä oikeita sanoja, eikä aina edes huomaa loukanneensa toista.
  • Anteeksipyyntöön voi liittyä häpeää, syyllisyydentunteita ja pelkoa.
  • Joutuu myöntämään itselleen, ettei ole erehtymätön tai virheetön.

Anteeksipyynnön täytyy olla vilpitön, jotta loukattu henkilö kykenee ottamaan sen vastaan.

Anteeksipyyntö ei tarkoita sitä, että unohdetaan menneet. Aina ei ole edes mahdollista pyytää ja saada anteeksi. Silloin anteeksianto on tehtävä sisäisesti itsensä kanssa. Anteeksi pyytämistä voi ylipäänsä helpottaa, kun opettelee antamaan itselleen anteeksi.

Liiallisesta syyllisyydestä ei pääse irti pyytämällä anteeksi

Liialliseen syyllisyyteen liittyvä anteeksipyyntö voi vahvistaa huonommuuden ja arvottomuuden tunteita. Liiallisesta syyllisyydestä irti pääsemiseksi täytyy työstää omia arvottomuuden, huonouden ja häpeän tunteitaan. Siinä auttaa, kun tunnistaa ja tunnustaa omat tunteensa, on myötätuntoinen ja armelias itselleen.

On tärkeää opetella luopumaan ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta. On myös hyvä pysähtyä miettimään, onko itse oikeasti syyllinen tapahtuneeseen – riippuiko kaikki todella itsestä.

On tärkeää opetella luopumaan ylivastuullisuudesta ja täydellisyyden tavoittelusta.

Jos syyllistyminen on voimakasta, siitä voi olla vaikeaa päästä irti. Tällöin apua voi saada läheisiltä, vertaistukiryhmistä ja terapiasta.

Tutustu myös

Jämäkkyys on omien oikeuksien puolustamista

Jännittäminen on luonnollista

Liiallinen häpeä on haitallista

Opi ilmaisemaan vihaa rakentavasti

Tunne itsesi

Tunnista masennuksen oireet ajoissa

Tunteilla on viesti

Ymmärrä omaa temperamenttiasi

Muualla verkossa

Syyllisyys – Suomen Mielenterveysseura

Syyllisyys rajoittaa elämäämme – Oivaltaen

Tunteet – Suomen Mielenterveysseura

Tunteet haltuun – Mielenterveystalo.fi

Kirjallisuutta

Laitinen, Jorma 2007. Syyllisyys. Kirjapaja.

Saaristo, Tuulikki 2000. Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi. Dialogia.

Valtavaara, Anna-Liisa 2011. Ainako anteeksi. Kirjapaja.

Valtavaara, Anna-Liisa 2005. Kiltteydestä kipeät. Kirjapaja.