Henri Heikintalo

3

Niin kutsuttu aivodoping, eli lääkkeiden ja päihteiden käyttäminen mm. opiskelukyvyn tehostamiseksi on toistaiseksi vaiettu, mutta olemassa oleva ilmiö myös Suomessa. Mitä ilmiön taustalla voi olla, ja miten sen yleistymistä voitaisiin ehkäistä?

Ehkäisevän päihdetyön viikon merkeissä Takaisin opintoihin -hankkeen hankekoordinaattorimme Henri jututtaa aiheeseen perehtynyttä yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Huplia ilmiön eri puolista tässä NyytiCast-jaksossa. Tämä aihe tarvitsee enemmän keskustelua, avointa pohdintaa ja näkökulmia!

Nyyti ry ei kannusta ketään aivodopingiin tai käyttämään lääkkeitä tai päihteitä toimintojensa tehostamiseen eli neurotehostamaan itseään. Jos joku tuntee tarvetta aivodopingiin tai itsensä neurotehostamiseen selvitäkseen opinnoistaan, on aina syytä pohtia, miksi näin on. Aivodoping ei ole riskitöntä. Toivomme lisää keskustelua, tutkimusta sekä pysähtymistä aiheen äärelle.

Kuuntele NyytiCast #52 Opiskelijat ja aivodoping tästä linkistä tai alta.

Äänitteen kesto: 48 min.

Anna palautetta tästä NyytiCast-jaksosta tällä lomakkeella.

Tekstivastine

Alta voit lukea NyytiCast-jakson #52: Opiskelijat ja aivodoping litteroinnin.

PUHUJAT

Haastattelija: Henri
Vastaaja 1: Aleksi Hupli

[alkumusiikki]

Henri:

Tämä on NyytiCast – rohkeaa puhetta hyvinvoinnista. Täs jaksos me puhutaan päihteiden ja lääkkeiden käytöstä ja opiskelukyvyn tehostamisesta. Tiivistettynä on olemas ilmiö, mis opiskelijat käyttää päihteiksi luokiteltavia aineita tai lääkkeitä tarkoituksenaan tehostaa opiskelukykyään. Kartoitetaan vähän tätä teemaa ja mietitään myös ja pureudutaan vähän siihen, että mistä tämmöinen ilmiö sit saattaa johtua ja ehkä myös sitä, että miten siihen ylipäätään tulis suhtautua ja miten siitä olisi hyvä keskustella.

Kun me puhutaan opiskelijaelämästä ja opiskelijuudesta, ni päihteiden käyttöhän nyt ei ole mitenkään sillee uusi asia tai vieras asia, mut yleensä se liittyy ehkä mistä yleensä keskustellaan, se liittyy alkoholiin ja se liittyy biletykseen ja tossakin oli esimerkiks Hämeenkadun Approt juuri, mut tänään me ei oikein puhuta tämmöisestä niin sanotusta viihdekäytöstä, ja mä voisin ainakin veikata, että alkoholikaan ei kovin suureen osaan tänään nouse. Tää opiskelukyvyn tehostaminen päihteillä ja lääkkeillä, sitä on tutkittu suomessa kuitenkin vielä aika vähän ja se näkökulma tuntuu ainakin mun katsauksen perusteella olevan suomessa viel vähä harvinainen, vaikka maailmal tästä on ehkä puhuttu pidemmänkin aikaa. Monelle voi tulla esimerkiksi mieleen semmoinen kuva jostai jenkkiyliopistosta, missä joku opiskelija ottaa pillerin ja jaksaa sitte opiskella yön läpi, mutta tänään mietitään, et miltä tää näyttää Suomesta ja onks tää semmoinen asia, johon olisi syytä kiinnittää ehkä enemmän huomiotakin.

Vielä tota ennen kun päästään itse asiaan niin sanottakoon nyt, että Nyyti ry ei kannusta päihteiden käyttöön, eikä tässä jaksossakaan kannusteta päihteiden käyttöön, vaikka niistä tässä puhutaankin. Me ehdottomasti kannustetaan päihteistä puhumiseen ja mahdollisimman avoimeen ja moninäkökulmaseen keskusteluun ilman moralisointia. Jos tuntuu siltä, että omas päihdesuhteessa tai päihteiden käytössä ois mietittävää, niin voisin vinkata esimerkiksi tommosesta päihdeneuvonnan auttavasta puhelimesta. Se on valtakunnallinen ja se on ympäri vuorokauden auki. Siellä saa luotettavaa ja kunnioittavaa empaattista jutteluseuraa ja se on täysin ilmaista. Mä laitan ton numeron tohon tän jaksoon kuvaukseen ja tietenkin se löytyy myös Googlesta iha “päihdeneuvonnan puhelin” -hakusanalla.

Täällä äänessä tässä nyt on Takaisin opintoihin -hankkeen hankekoordinaattori Henri. Juonnan tän jakson meille. Tää on itteäkin hyvin kiinnostava aihepiiri. Mut meil on tänään vieraana täällä asiaan paljon enemmänkin perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Hupli, joka on tutkinut esimerkiks älylääkkeiden käyttöä opiskelijoiden keskuudessa. Hei tervetuloa Aleksi tänne vieraaks.

Aleksi:

Kiitos, kiitos kutsusta. Oikein mielellään pääsen juttelemaan aiheesta.


Henri:

Mahtavaa, että olet paikalla. Ihan alkuun, haluisikko vähän esittäytyä tarkemmin ja kertoa esimerkiks samalla siitäkin, että miten tää aihe niin sanotusti koskettaa sua?

Aleksi:

Joo, eli valmistuin vähän reilu vuosi sitten yhteiskuntatieteiden tohtoriksi tuolta Tampereen yliopistosta. Ja tota, ite kiinnitin huomiota tähän aiheeseen ensimmäistä kertaa noin 10 vuotta sitten, kun muutin Amsterdamiin tekemään semmosta lääketieteellisen antropologian ja sosiologian maisterintutkintoa. Olin vähän niinku loppusuoralla sosiologian maisterintutkinnon kanssa Helsingin yliopistosta, mutta tota halusin sitten vähän, sanotaan erikoistua vähän lisää tämmöisiä niinku terveyssosioologian tai terveysteemoihin mitä ei oikein Suomessa ainakaan siihen aikaan hirveesti ollut opetusta tarjonnassa, niin sitten löysin tämmösen toisen maisterintutkinnon ja muutin Amsterdamiin. Ja tota alkuperäinen ajatus oli itse asiassa tehdä vähän samanlainen gradu siellä mitä olin tehny Helsingissä, mikä liitty niin sanottuun päihdeäitien pakkohoitoihin ja siihen liittyvään poliittiseen keskusteluun. Halusin vähän niinku selvittää, että miten huomattavasti sanotaan liberaalimmassa päihdepolitiikan maassa kuten Hollannissa asiaan suhtaudutaan, mutta se on itse asias vieläkin selvittämättä, koska yhellä ensimmäisistä luennoista, joissa olin Amsterdamissa, nii tuli tämmöinen termi kun “enhancement”, tai nimenomaan “chemical enhancement” eli vähän sanotaan karkeasti suomennettuna kemikaalinen tehostaminen.

Ja tota se jotenkin avasi semmoisen niinku näkökulman kemikaaleihin, psykoaktiivisiin aineisiin, päihteisiin ja lääkkeisiin, joka oli itelle ainakin aika tuntematon vielä siinä vaiheessa. Et tavallaan puhutaan aika paljon päihteiden haitoista, mutta sitten niissä on myös tämmöinen niinku hyötypuoli, tai oikeastaan minkä takia ihmiset sitten yleensäkin ehkä käyttää oikeastaan mitä tahansa, että niistä haetaan jonkinnäköistä hyötyä. Ja siinä sitten tota päätin tehdä aiheesta ekaks gradun, johon liittyi semmoinen kyselytutkimus paikallisten opiskelijoiden parissa ja muutamia haastatteluita. Ja sitten 2014 aloin tekemään asiaan liittyvää väitöskirjaa sitten Tampereen yliopistolla. Ja tota, pääsin käyttämään tuota graduaineistoakin parissa osajulkaisussa. Me yhdistettiin parin muun opiskelijan/tohtoriopiskelijan kanssa, jotka oli tehnyt samoihin aikoihin samantyyppisiä haastatteluja niin Hollannissa kuin sitten Liettuassa, niin erään projektin kautta päädyttiin sitten vähän niinku yhdistämään nää aineistot, jotka sitten oli osa tätä mun väitöskirjaa.

Ja tota, eli tavallaan 10 vuotta sitten aihe herätti ensimmäistä kertaa kiinnostuksen ja viime vuonna tosiaan sain väitöskirjan valmiiksi. Ja tota, aihe on sinänsä tota mielenkiintoinen monella tapaa. Suomessa tosiaan siitä aiheesta nyt ei oo sinänsä hirveästi keskusteltu ja tutkimustietoakin aiheesta on valitettavan vähän.

Henri:

Jees, mutta hienoa, että tänään päästään jonkun verran täst kuitenkin keskustelemaan. Ja tosi hyvä pointti on tuohon alkuun mitä sanoit tosta, että ehkä niinku useimmiten kiinnitetään huomiota eniten niihin haittoihin, ja toki niinku tärkeetähän niitä on huomioidakin, mut just se että kyllä se kyllä se on mun mielestä fiksuu ottaa siihen keskusteluun mukaan myös niitä koettuja hyötyjä, koska niin kauan jos me ei ymmärretä tai tajuta sitä, että miks sitten niinku päihteitä tai vaikka tällaisia lääkkeitä käytetään, niin vaikee sitä olisi myös sitten niinku mitenkään hirveän tehokkaasti puuttua siihen, tai tehdä vaikka tällaista niinku haittoja vähentävää toimia.

Me voitais vielä vähän mun mielestä tätä tota kartoittaa syvemmin tätä ilmiötä itsessään. Et opiskelukykyä voidaan siis pyrkiä tehostamaan päihteitä tai lääkkeellä, mutta haluutko Aleksi vielä avata vähän tarkemmin, että niin kun miten käytännössä jos opiskelija tällaista tekee, niin miten se käytännössä niin kun pyrkii sitä opiskelukykyä siinä tukemaan? Ja ehkä myös, että millaisilla päihteillä tai lääkkeillä?


Aleksi:

Joo, siinä vaiheessa ite kävin vähän kartoittamaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, niin sanotaan suuremmaksi osaksi aihetta käsittelevä kirjallisuus keskittyy nimenomaan ADHD:n tai tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriön hoidossa käytettävien reseptistimulanttien käyttöön, joihin kuuluu esimerkiksi metyylifenidaatti, tunnetaan ehkä paremmin kauppanimellä Ritalin, mutta sitten myös varsinkin Yhdysvalloissa dekstroamfetamiini tai Adderall, jota ehkä vähän vähemmän käytetään Suomessa nyt ainakin. Et tavallaan näihin on keskitytty alan kirjallisuudessa, mutta sitte ainakin nää omat tutkimukset, jossa haastateltiin opiskelijoita, ja annettiin heille vähän niinku itse määritellä ja kertoa mitä he käyttävät tämmöiseen tarkoitukseen. Siellä toki mainittiin myös nämä reseptistimulantit, mutta myös sitten niinku laittomaksi luokitellut stimulantit tai katustimulantit kuten amfetamiini, kokaiini, metamfetamiini, mutta myös esimerkiksi kannabis ja psykedeelit. Et tavallaan se aineiden kirjo oli siinä määrin hieman laajempi, mitä ehkä yleensä alan kirjallisuudessa käsitellään, ja tää tietysti vähän niinku tekee asia sitten niinku monimutkaiseksi siinä mielessä jos halutaan niinku esimerkiksi kattoo tän aiheen yleisyyttä, että jos keskitytään vaan esimerkiksi reseptistimulanttien eli lääkinnälliseen käyttöön, niin se yleisyys on eri, jos siihen sitten niinku sisällytetään myös näitä muita aineita, joita opiskelijat mahollisesti käyttää tähän tarkoitukseen.

Esimerkiksi, no tietysti kofeiinitabletit vois nähdä kuuluvan tähän myöskin, et tota se aineiden kirjo oli ehkä laajempi, ja sitten tietysti no käyttömotivaatiotkin oli siinä mielessä myös melko laaja, että osalla oli ehkä just sitä niinku keskittymiskyvyn, tai tarkoituksena oli sitä keskittymiskykyä lisätä, mutta sitte ehkä tämmöistä niinku ajanhallintaa siinä mielessä, että joku esseen deadline alkoi lähestyä, niin sitte vietettiin pari unetonta yötä stimulanttien tavulla, että saatiin käytetty aika mahdollisimman hyvin käytettyä. Mut sitten toki ihan tämmöistä niinku puhdasta uteliaisuutta ja sitten, et pysyttiin vaikka seuraavana päivänä paremmin hereillä, jos oltiin biletetty läpi yön, tai käytettiin kannabista, että saatiin paremmin nukuttua ja oltiin sitten paremmin virkeitä edellispäivänä.

Tavallaan niinku tää aihe on monipuolinen siinä mielessä et se ei ole, ei ole semmoista niinku pelkästään reseptistimulanttien käyttöä keskittymiskyvyn tai opiskelutehon parantamiseksi. Ja niihin liittyy myös sitten niinku semmosii ei-toivottuja vaikutuksia, että moni raportoi myös sitten niinku stimulantit esimerkiks aiheutti ahdistusta tai unettomuutta sitten niinku pidemmänkin päälle, että kyl näihin tietysti niinku riskejäkin sitten tietysti liittyy niiden käyttöön, myös niihin lääkkeisiin. Toki sitten niinku, jos puhutaan katustimulanteista, niin riskiprofiili on vähän erilainen, kun ne saattaa tietysti olla epäpuhtaita ja niihin saattaa liittyä muitakin sitten tämmöisii johdannaisaineita, ja se tietysti ei yleensä tapahdu sitten niinku esimerkiksi lääkärin seurannan alaisena, niin sit siihen se tavallaan se riskiprofiili on hieman korkeampi.


Henri:

Joo kiitos. Tota tossa nyt tuli ainakin just mieleen se ja selkeästi esiin, et niinku koska tää on niinku monipuolinen ja laaja kirjo tavallaan, että niinku mitä käytetään ja mitä otetaan ja sit toisaalta myös ne motiivit vaihtelee, niin ehkä yks riski mitä tässä keskustelles, siis ehkä tässä nyt, mutta ihan ylipäätäänkin tästä aiheesta keskustellessa on se, ettei sovi niinku liikaa niputtaa sit myöskään kaikkii näitä niinku aineita ja käyttötarkoituksii samaan kategoriaan, että onhan se niinku selvää, että esimerkiksi just nää niinku ADHD-lääkkeet tai sitten vaikka kannabis, psykedeelit, siinä on niinku niin paljon erilaisia tota, tai ne on yksinkertaisesti niin erilaisii aineita, että niin, kaikki vaikuttaa niinku hermostoon ja kaikki vaikuttaa toimintaan, mut että ne vaikutukset ja käyttötavat ja kaikki ja se kulttuuri siinä ympäril myös on niin erilaista, ettei tavallaan lähdetä liikaa yleistämään myös niinku aineiden välillä.

Toi oli kans kiinnostavaa just, jotenkin tuntuu, et se vähäinen keskustelu, mitä täs on, niin munkin mielestä niinku toit tossa esiin, niin keskittyy just ehkä niihin niin kun, näihin niin kun keskittymiskykyä boostaaviin lääkkeisiin ja muihinkin aineisiin sitten, mut tavallaan että ne motiivit siellä taustallaki on laajemmat, että esimerkiks just niinku sanoit vaikka, et kannabista voidaan käyttää sitten niinku paremman unen saamiseen. Oliks tota, oliks osaatko sanoa, että oliks esim., mainitsit psykedeelit kanssa, niin ihan mielenkiinnosta, onko niistä esimerkiks ollut tietoo, että millaiset motiivit niinku täs kontekstis niiden käyttöön on ollu?


Aleksi:

Meidän haastattelussa pari toi esille tavallaa ehkä semmoista, niinku pyritty ehkä tehostamaan luovuutta. Mut sitten tota ,tähän aiheeseen liittyen tietysti tämmöinen ehkä trendi, mikä on tullu tässä viimesen viiden vuoden aikana ehkä liittyen enemmän niinku psykedeelien mikroannosteluun, mikä siis tarkoittaa, että käytetään yhtä kymmenesosaa tai hyvin pientä määrää semmosesta niin kun niin sanotusta normaaliannoksesta, ja ehkä käytetään niitä sitten muutaman päivän välein, et yks tota väitöskirjan osajulkaisu tavallaan liitty tähän, mutta se nyt ei sinänsä kerännyt suoranaisesti käyttäjäkokemuksia, vaan keskitty, miten tavallaan tieto tästä ilmiöstä on levinny esimerkiks YouTubessa. Elikkä me analysoitiin vuodesta 2016 vuoteen 2018 aiheeseen liittyviä YouTube-videoita, ja katottiin vähän et mimmosia aineita, mimmoisia annoksia, myös sitte vähän mimmoisia kokemuksia tai efektejä sit siellä raportoitiin, mut et tota tästäkään nyt ei Suomessa ole juurikaan tutkimusta, että oisko tää sitten niinku yleistymässä.

Ja tavallaan tääki trendi muutenkin on ehkä, nyt kun tutkimuksetkin alkanut vähän ottamaan kiinni tätä ilmiötä, niin on osoittanut, että tavallaan se niistä koettu hyöty saattaa olla hyvinkin placebo-vaikutusta, mutta tota tavallaan onks se sit niinku käyttäjän näkökulmasta, onks sillä väliä, onks se sit puhdasta placeboa, vai jonkinnäköinen farmaloginen vaikutus jos siitä jotain hyötyä saa, mut siihen tietysti ainaki Suomen kontekstissa liittyy, ei pelkästään ehkä sitten niinku se riski, että se tuote mitä käyttää, nii ei tiedä varmuudella et mitä se sisältää, mutta sitten siihen liittyy tietysti tän lain tai rikoslakiin liittyvä riski, että se on tietysti laitonta puuhaa tehdä, oli se annos kuinka mikro tahansa tai kuinka pieni tahansa, niin se on kuitenkin edelleen laitonta. Että tääkin tavallaan tietysti liittyy tähän keskusteluun siinä mielessä, että niinku oli kyse sitten niinku lääkkeestä, jos ei siihe ole virallista reseptiä tai sitten päihteeksi luokiteltu tai huumausaineeksi luokitellusta aineesta, niin siihe tietysti liittyy tää rikosoikeudellinenkin riski, mikä on hyvä huomioida.



Henri:

Joo ihan totta, ja just se, että vaikka ehkä nykyään niinku laittomien aineiden saaminen on siinä mieles niinku helpompaa kuin joskus, ettei tarvi niinku samalla tavalla olla niin kun missään rikollisten piireissä tavallaan, mutta että kyllähän se silti on totta kai niinku laitonta, ja siinä on ne maholliset seuraukset. Ja vissiin joskus on ollut jopa ihan niin kun tapauksia, että se on saattanut vaikuttaa esimerkiksi niinku opiskelupaikkaan, riippuen varmaan vähän niinku alasta. Siis tarkoitan, että opiskelupaikka on voinut joutua sitte hankaluuksiin, tai tietenkin jos haluaa työllistyä vaikka semmoisiin paikkoihin missä sitten H-merkintä tai tämmöinen niin on riski.

Oikeastaan tässähän on vähän aasinsiltaa. Ollaan noita koettuja hyötyjä käyty läpi, että ehkä se niinku pääasiassa se taitaa olla se niinku keskittymisen vahvistaminen, ja semmoinen niinku vireystilan säätely plus sitten näitä niinku rentoutumista, tällaista. Ja onhan noita haittojakin tässä tullut jo vastaan muutamia, just toi laittomuus ja mainitsit tossa vähän aikaa sitten esim. että niinku ahdistuksen lisääntyminen on ollut esimerkiksi semmoinen yks. Tuleeks sulle mieleen, että mitä niinku, tai millaisia niinku muita haittoja näist on todettu? Siis jos nyt puhutaan nimenomaan tästä opiskelukyvyn tukemisen kontekstissa.


Aleksi:

Joo, tähän liittyen mainitsen nyt tietysti myös, että niinku osa opiskelijoista ei kokenut juuri minkään näköisiä vaikutuksia, oli sitten niinku hyödyllisiä tai haitallisia, että oli vähän semmoinen niinku että eipä tää tehnyt juuri mitään, että siinä mielessä tää meidän oma väitöskirja oli ehkä tämmöinen vähän niinku empiirinen kritiikki myös sit semmoista niinku neuroeettistä ja bioeettistä keskustelua kohtaan, missä joskus otetaan vähän niinku annettuna, että niinku nää aineet oikeesti sitte niinku tehostaa ihmisen kognitiota. Et tavallaan tälle tietysti on vähän vaikee niinku löytää kanssa semmoista niinku termiä, mikä niinku olisi sellainen sopiva, et niinku joku “älylääkkeet” antaa jo vähän niinku kuvan, että älyä pystyy jotenkin lääkitsemään, vaikka meillä nyt ei vielä semmoisia lääkkeitä kuitenkaan oo, että opiskelu on kuitenkin vielä paras keino sitten niinku oman älynsä tehostamiseen. No nää ei tietysti niinku oli sitten niinku kyse stimulanttilääkkeistä tai muista, niin totta kai niissäkin on aikamoinen määrä erinäköisiä haittavaikutuksia lueteltu, ihan niissä niinku tota lääkepakkauksissa, ja näistä nyt ei ole koskaan oikeestaan pysty sit niinku tietää, että mitkä mitkä niistä sitten niinku saattaa sattua omalle kohdalle, kun me ollaan hyvin yksilöllisiä siinä mielessä, että miten me reagoidaan erilaisiin aineisiin, että jos on vähän niinku vaikea saada niinku jotain yleistä siinä mielessä niin kun kummastakaan, haitoista tai hyödyistä, koska yksilölliset erot on kuitenkin niin niin isot.

Mutta että tota, nois osajulkaisuissa nyt lueteltiin joitakin opiskelijan raportoimia sivuvaikutuksia, et siellä tosiaan oli sitä niinku ahdistuksen lisääntymistä, unettomuutta, jotkut mainitsi, et tavallaan silloin, kun esimerkiks näiden ADHD-lääkkeiden vaikutus vähän niinku hiipu tai lakkas, niin tuli semmoista vähän niinku lihasjäykkyyttä tai semmosta, että niihin tietysti liittyy kaikenlaista. Et siinä mielessä niinku se, että se päätös käyttää tai olla käyttämättä, niin kannattais tietysti perustua siihen niinku sellaiseen tietoon, että riskejä on, oli kyse sitte lääkkeestä tai päihteestä, et tota, en nyt haluu olla mitenkään sellanen niinku alarmisti, tai siis sellainen, että niitä hyötyjäkin toki jotkut opiskelijat raportoi, osa toki sano myös, että tää saattaa olla kanssa placebo-vaikutusta, mutta sitä vähän niinku tavallaan huijaa itseään, että nyt kun otti jotain ja meni kirjastoon, niin sitten niinku tavallaan että pitää ottaa siitä kaikki hyöty irti opiskelemalla, et siinä saattaa olla semmoistakin placebo-vaikutusta.

Mut et tota, me ei sinänsä katottu tai kysytty sitten tarkemmin, että onks tää nyt sitten niinku oikeesti auttanut jossain niinku opintomenestyksessä, et tota joitakin tutkimuksia nyt ehkä aiheeseen on, mutta tota että ei nää nyt sinänsä niinku tee kenestäkään jotenkin semmoista niinku superopiskelijaa tai yli-ihmistä. Että ne oikeesti sitten niinku tota tehoais sillä tavalla, että että ehkä jos nyt sanotaan, on kognitio muuten jollain tavalla niinku matalalla tasolla, niin saattaa tuoda se jotenkin, ns., tässä nyt laitan tämmöisiä lainausmerkkejä, normaalille tasolle, mutta että ne niinku jotenkin veis normaalin tason niinku yläpuolel, niin on mun mielestä edelleen vähän tommoinen kiistelty asia.



Henri:

Joo hyvä pointti. Hyvä pointti. Ihan totta, että ei se nyt välttämättä niinku, niin tai vähintään niinku se, et ei varmasti niinku superopiskelijaksi tee tavallaan silleen. Tuli vielä oikeastaan noista haitoista mieleen se, että onko noista tai ylipäätään tässä keskustelus, kuinka paljo ollut puhetta sit niinku ihan siis tämmösestä, niin kun puhtaasta niinku addiktiopotentiaalista tällaisesta, mä mietin ihan niinku henkisessä mielessä, siis esimerkiksi se, että jos niin kun stimulantti tai aine, sitten jos sen käyttö niinku rupeaa assosioitumaan tosi paljon siihen parempaan suorituskykyyn, et onhan siinä varmaan myös, mäkään en halua olla alarmistinen, mutta tota tavallaan mahdollisuus myös siihen, että sitten se tavallaan niinku menee sellaiseksi että “no, nyt pitää taas kirjoittaa essee, niin nyt mun täytyy taas ottaa tätä, jotta mä voin kirjoittaa tän esseen”, ja tavallaan että se niinku arkipäiväistyy niin paljon, että siihen tulee semmoinen niinku riippuvuussuhde. Mutta onks tää, tää on nyt mun kohdalta ihan mutuilua, mutta että onks mitään tällaista niinku noussut esiin?


Aleksi:

No onhan näihin tota, sinänsä kirjallisuutta tavallaan, että niin kun näissä on toki addiktiopotentiaali niin tavallaan niin kun stimulanttilääkkeissä kun sitten näissä muissa, että just tavallaan se että, jos vaikka se objektiivinen hyöty vois olla vähäinen, mutta että sitten se kokemus siitä hyödystä saattaa olla selvästi iso et sit siitä tavallaan niinku kehittyy tapa, mikä sitten saattaa niinku, jos sen aloittaa vaikka opiskeluaikana, niin se saattaa sitten tietysti siirtyä myös niinku työelämään. Et siinä mielessä varmaan niinku on parempiakin, siis sanotaan on terveellisempiäkin tapoja sitte sen oman opiskelukyvyn ja suorituskyvyn niinku ylläpitämiseen, mikä on ihan tämmöiset perus hyvä uni, liikunta, terveellinen ruokavalio, että nää on kuitenkin sitten niinku varmaan myös pitkäjänteisempiä ja pidemmän päälle terveellisempiä keinoja, et nää on kuitenkin hyvin semmoisia niinku hetkellisiä ne vaikutukset, mihin stimulantteihinkin esimerkiks liittyy.

Ja se, että niinku et se voi olla hyvin tämmöinen niinku subjektiivinen kokemus hyödystä, mutta että niinku objektiivisesti katottuna se ei välttämättä kuitenkaan sitten paranna sitä suorituskykyä tai sitä opintomenestystä sitten niinku siinä mielessä, että se nyt ei mitenkään suoraan niinku arvosanoja tai muita sitten niinku paranna. Ja siihen nyt tietysti liittyy sitten myös tää, että siitä kehittyy vähän semmoinen paha tapa, että aina kun pitäis jotain saada aikaiseksi, niin kyllä turvautuu sitten tämmöisiin työkaluihin, mitkä sitten niinku varsinkin niinku pitkäaikaisessa käytössä voi olla terveydelle varsin haitallisia.



Henri:

Mm, pitkäjänteisempi ja niinku pidemmässä laajemmas mittakaavas niin parempia keinoja tosiaan varmasti myös löytyy, vaikka koko ajan mieles sekin, että onhan se niinku ymmärrettävää, että tämmösiinkin saattaa tukeutua, ja varmaan tossa kohta vähän puhutaankin siitä myös, että mistä, mitä siinä tavallaan on taustalla, kun näihin tukeudutaan.

Mutta tähän mä voisin oikeastaan kysyä tähän väliin sitä, että osataanko me yhtään sanoa ilman että menee niinku liialliseks spekuloinniniks, että onks tää nyt niin kun yleistymäs oleva ilmiö Suomessa? Sitä tutkimusta on tosi vähän. Tuntuuks se vaan siitä, että on yleistymässä, koska tästä nyt on kuitenkin just vähän enemmän puhuttu kun aikaisemmin. Vai onks siitä mitään niin kun mielikuvaa tai jopa ihan dataa?


Aleksi:

No tota, oikeestaan ainoo data, mikä meillä nyt sitten kun on, että esimerkiksi ADHD-lääkkeiden reseptimäärät on toki lisääntynyt. Onks ne kaikki sitten niinku sanotaan puhtaasti terapeuttista vai onks siel sitten niinku ehkä enemmän myös sitten niinku tämmöistä tehostamista taustalla, vaikee sanoo. Yleisesti päihteiden käyttö on kasvanut varsinkin nuorten keskuudessa, kannabis tietysti hyvin vähän niinku oma lukunsa siinä mielessä, mutta tota onhan katustimulanttienkin käyttö jonkin verran yleistynyt. Näistä tietysti esimerkiks väestökyselyistä nyt ei sinänsä pysty päättelemään, että mihin tarkoitukseen näitä on käytetty, et siellä vaan kysytään, että oletko käyttänyt koskaan elämäsi aikana, viimeisen kahdentoista kuukauden aikana tai viimeisen kuukauden aikana, että sieltä lähinnä saa selville niitä käyttöyleisyyksiä. Mut ei tavallaan, et mihin tarkoitukseen niitä on käytetty.

Ymmärtääkseni jossain opiskelijabarometrissä on kysytty myös sitten vähän suoraan tämmöisestä niinku tehostamiskäytöstä, tai en tiedä miten se on siellä muotoiltu, mutta en oo nähnyt, että niitä olisi vielä julkistettu, ainakaan näitä tuloksia. Sitte Ehkäisevä päihdetyö ry teetätti muistaakseni 2017 lähinnä niinku työelämään liittyvää lääkkeiden ja päihteiden käyttöä, Taloustutkimuksen teettämä tutkimus, ja siellä itse asias oli sinänsä mielenkiintoista, että tota hyvin pieni osa sieltä niinku mainitsi et käyttää jotain oman työkyvyn tehostamiseen, niin sielläki lähinnä oli sitten niinku tämmöiset, niinku että siellä ei kukaan maininnut ADHD-lääkkeitä, vaan lähinnä enemmän tämmöisiä niinku opioideja, ei mitään vahvoja opioideja, mutta kuitenkin. Isolla osalla oli myös niinku resepti niihin ja iso osa näistä ihmisistä, jotka vastas teki ehkä enemmän tämmöistä niinku manuaalista, tai tämmöistä niinku ehkä vähän niinku ruumiillista työtä, et tavallaan se on ehkä ollut sitten niinku enemmän tämmöisiä niinku pieniin kolotuksiin ja tämmösiin liittyvää käyttöä, et ei sinänsä ehkä semmoista niinku kognition tehostamista, missä ehkä stimulanteissa on enemmän kyse. Et tota yhdessä osajulkaisussa vähän yritin just vertailla Suomen ja Hollannin tilannetta, missä tutkimusta on jonkin verran tehty, mut tosiaan Suomesta nyt ei varsinaisesti suoraan niinku tutkimustietoa tähän asiaan liittyen oo, mutta koitin siinä just vähän kattoa yleisemmin stimulanttien käyttöä ja vertailla sitten niitä keskenään.

Et ehkä yleisesti voisin sanoa niinku, että Euroopassa on jonkin verran maita, jossa tätä asiaa on katottu, mutta kyllä se käyttöyleisyys on kuitenkin suht. matalaa, et puhutaan semmoisest niinku 2-5% ehkä niinku näihin kyselyihin vastanneista opiskelijoista on joskus ehkä kokeillut. Tilanne on sit just vähän niinku erilainen sitten jossain Yhdysvalloissa, missä tietysti on vähän erilainen opiskelukulttuurikin, ja sit ehkä myös niin kun sanotaan reseptimääräyskulttuurikin on hyvin erilainen, et tavallaan tämmöiset niinku kulttuuriset ja sosiologiset asiat tietysti vaikuttaa tähän tähän myös.



Henri:

Joo. Tota kyllä niinku noita käyttötarkoituksia olisi kiva, että tutkittaisiin ehkä enemmänkin sitten näiden kyselyiden ohes. Toi opiskelijabarometri, sehän tulee tänä vuonna vissiin vielä tässä loppuvuoden aikana ulos, mäkään en nyt ulkoa muista, et oliks siellä sitten kysytty tarkalleen mitä, mutta tota siinä voi olla kyllä ihan kiinnostavaa tietoa sitten tähänki liittyen. Tota, tossa sanoitkin noist niinku kulttuurisista tekijöistä ja ylipäätään niinku vähän et mikä tän niinku, no en tiedä sit onko niinkään niinkään yleistyminen, mutta ylipäätään niinku tän ilmiön taustalla voi olla. Haluutko tota vaikka, jos ajatellaan nyt kuitenkin niinku Suomen kontekstissa, niin mistä tää niinku ilmiö saattaa sit juontaa juurensa? Mitä täs saattaa olla taustalla, tavallaan just vaikka niinku kulttuurisel tai sosiologisel tasolla esimerkiks?


Aleksi:

Kyl tähän varmaan liittyy osittain tämmöiset niinku suorituspaineita menestyä, niin opinnoissa kuin sitten työelämässä. Jos nyt lähetään niinku tosi kaukaa historiasta, niin kyllähän niinku jos miettii jotain luokassa opiskelua, niin se nyt ei tietysti ei välttämättä oo semmoinen niinku niin sanotusti luonnollinen ympäristö meidän ihmiseläinten olla, istua paikallaan, tuijottaa opettajaa, tai no tietysti tässä koronapandemian aikana se, et oli enemmän ruutuun tuijottamista, mikä on toki kognitiolle kanssa niinku aika raskasta. Et tavallaan se vaatii aika paljon sitten niinku meidän kognitiolta, ja se ymmärrettävästi sit ehkä ihmiset etsii sitten niinku keinoja sen boostaamiseen, et sinänsä olis ollut tosi mielenkiintoista, jos meil nyt ois ollu jonkin näköistä kartoitusta niinku ennen pandemiaa ja sen jälkeen, että miten sekin on tähän niinku ehkä mahollisesti vaikuttanut, että jos joutuu istua ja tuijottaa kahdeksan tuntia ruutua ja seurata opetusta tai muuta vastaavaa, niin se on tietysti varsin rasittavaa kognitiolle, et se ei, eihän meille luonnollinen keskittymiskyky kuitenkaan niinku ole sinänsä sellain tarkoitettu semmoiseen.

Et siinä niinku varmaan liittyy niin tämmöistä niinku yhteiskunnallista suorituspainetta, kun sitten tämmöistä niinku mikä meidän ympäristö nyt on, missä me tehdään töitä tai opiskellaan, ja tota siinä mielessä ehkä haluisin vähän tehdä tämmöistä niinku vertailua et kyllä mä uskon, et niinku Suomessa kuitenkin asiat on opiskelijoiden suhteen sellain suht. hyvin ,että tota jos nyt vertaa joihinkin yhdysvaltalaisiin vertaisin, niin siellä ei, meillä ei kuitenkaan niinku ole opiskelijoilla semmoisia niinku satojentuhansien dollarien lukukausimaksuja, mitkä myös varmaan lisää sitä painetta aika paljon sitten niinku menestyä, ja käyttää mitä keinoja tahansa sen menestyksen niinku saavuttamiseks. Tää nyt, en tarkoita et niinku vähättelis, että etteikö suomalaisellekin opiskelijoilla oo paineita ja ehkä lisääntyvissä määrinkin semmoisia, et tavallaan onhan meillä niinku nostettu esiin nuorten mielenterveysongelmat ja niitten lisääntyminen niin tota en sinänsä haluu vähätellä niitä, mutta että kyllä niinku tietyssä mielessä kuitenkin niinku ainakin verrattuna joihinki Yhdysvaltoihin, niitä paineita on kuitenkin tietyssä mielessä vähemmän. Meillä on sitten niinku tavallaan jossain määrin helpompaa, mutta se että niin kun meillä ei oikein oo tietoa tän ilmiön esiintyvyydestä, niin on sit niinku vaikee ajan kuluessa niinku sanoa, että onko tää kasvamassa vai onko tää niinku vaan vähän tämmöinen ohimenevä trendi, josta nyt ehkä puhutaan enemmän, mut et tota vaikee siis siinä mielessä sanoa ilmiön laajuudesta, mutta tämmöisiä tekijöitä nyt siihen varmaan osittain vaikuttaa.


Henri:


Joo, kyl tota munkin mielestä kuulostais sillee niinku järkeenkäyvältä, et tossa on kyllä niinku just tummoisen suorituskeskeisyyden ja niitten suorituspaineiden kanssa kuitenkin niinku jonkinlainen se korrelaatio. Ja siis ihan totta, että kylhän niinku, mitä nyt tiedän vaik USA:n tilanteesta, niin onhan se just noitten niinku ihan valtavien opintolainojen ja tollasten kautta, ja ylipäätään se tavallaan työkulttuuri ja työtahti mitä siel pitää vetää sitten niinku palkkatöihin päästessään, ni onhan se hyvin erilaista ku täällä. Mut just, joo, varmasti tai tavallaan se, että tää on niinku, tää ei oo pelkästään tämmöinen just niinku, no ei missään nimessä mikään yksilökeskeinen juttu, mutta ei myöskään ees semmoinen pelkkä tavallaan niinku päihdepoliittinen tai semmoinen juttu, että kyllä tää niinku liittyy tän kautta ehdottomasti esimerkiks koulutuspolitiikkaan, siihen millaisia päätöksiä siellä päin tehdään vaik sitten Suomessa, toisaalta ihan siis talouspolitiikkaanki, et kylhän niinku vaikka tilanne on tosi erilainen kuin USA:ssa, mutta täälläkin niinku kuitenkin sillee opiskelijoitten toimeentulo hankaloituu, vois sanoo, et vuosi vuodelta, tai ainakin niinku muutamien vuosien välein, ja sitten niinku inflaatiot ja muut siihen päälle, et ehkä niinku tämmöinen paineiden ristituli siinä voi monilla olla just taustalla. Ja sit toi oli hyvin sanottu mitä Aleksi sanoit, et sitte tavallaan niinku voi käyttää mitä tahansa keinoja, että niinku pääsee, et suoriutuu ja menestyy ja silleen, ja hyvin niinku mielestäni kuitenkin silleen ymmärrettävää, että paha ois lähtee moralisoimaan tällasesta.

Tota, koko tää aihe ja tää ilmiö jotenki vaikuttaa kuitenkin, tai mitä mä tätä niin kun oon selaillut, tää ehkä liittyy vähän yleisemminkin ihan niinku päihteistä keskustelemiseen, mut niinku ihan tässäkin, tää jotenkin tää tuntuu niinku semmoiselta vaietulta, ei vaan sen takia että tutkimustietoa ole vähän, vaan jotenkin muutenkin. Tuntuuks susta, että ei ehkä tässä meidän kesken, mutta niinku mediassa ja laajemmin yhteiskunnas tää on vähän tämmöinen niinku, et tästä on jotenkin niinku hankalaa keskustella?



Aleksi:

No, ehkä niinku yleisemmin tavallaan niinku päihteisiin liittyvistä hyödyistä keskusteleminen on vaikeaa, koska meille tietysti tota on jo viimeset 50 vuotta tavallaan kerrottu, että ne on pahoja aineita, ja niiden käyttäjätkin on melkein yhtä pahoja, ja koska se on rikollista toimintaa ja näin. Et tavallaan niinku niistä hyödyistä keskusteleminen on vaikeeta, koska sitte saa jotenki helposti jonkinnäköisen huumemyönteisen leiman, mut et tavallaan, sanon aika usein, että tää ei ole huumemyönteistä vaan ihmismyönteistä. Niiden hyötyjen, koettujen hyötyjen ymmärtäminen on tärkeää myös sitten siinä mielessä, että jos niitä ei ymmärretä ja kuitenki sit niinku jotenkin yritetään motivoida vaikka ihmisiä lopettamaan tai ainaki vähentämään käyttöään, ja tavallaan jos ei niitä hyötyjä ymmärretä, niin sit se motivointi voi olla hyvin hankalaa, että niinku sanotaan vaan että “hei et saa tehdä tota”, koska tää on jotenkin paheellista, mut että jos ihminen kokee hyötyä, niin sitä on tietysti ehkä vaikee sitten niinku lopettaa. Et niitten ymmärtäminen on tärkeetä siinäkin mielessä. Ja sitten meillä on tietysti vähän niinku tämmöinen, et ihminen, joka vaikka saa reseptistimulantin tai reseptin stimulanttilääkitykseen, ja tekee samanlaista toimintaa kun sitten joku, joka sitten hakee amfetamiinia kadulta, niin meil on kuitenkin hyvin erilainen suhtautuminen näihin, vaikka siellä saattaa se motivaatio ja se käyttötapa ja se, ne koetut hyödytkin olla hyvin samanlaisia, mutta toinen nähdään ehkä enemmän potilaana ja toinen nähdään rikollisena, et tavallaan, ja sitten myös ja molempiin tietysti liittyy tietynlaista stigmaa. Rikollisena oleminen, tietysti on ehkä seuraamuksiltaan ainakin käyttäjälle huomattavasti haitallisempaa.

Mut et tavallaan niinku, meil ei hirveästi sitten oo palveluja muille kuin sitten ihmisille, jotka niinku jollain tavalla muodostaa tosi ongelmallisen suhteen päihteisiin tai lääkkeisiin, et semmoista niinku tosi matalan kynnyksen tietoa aineiden eri vaikutuksista sit ihmisille, joille nyt ei välttämättä muodostu ongelmallista suhdetta, mutta kuitenkin haluais jotenkin sitä omaa käyttöäänkin paremmin kontrolloida tai sellain, niin tota, niitä on kuitenkin aika vähän tarjolla, et tavallaan niinku ei oo semmoista tietoa, että ennen kuin se muodostuu ongelmalliseksi suhteeksi, niin sitten olisi jotain tämmösiä matalan kynnyksen palveluita. Ja kuitenki suurin osa ihmisistä, jotka jotain käyttää tai kokeilee, ei muodosta ongelmallista suhdetta, mutta kuitenki haluais ehkä jonkinnäköistä apua sitten tai tukea siihen, vaikka sitten käytön vähentämiseen tai jonkinnäköiseen muuhun tämmöiseen haittojen vähentävään. Niin tota, semmoistakin ei oo, ja sitten vaan aiheen puheeksiottokin sitten saattaa olla tosi hankalaa sen myös sen niinku rikosoikeudellisten seuraamusten takia, tavallaan niinku vaikkei se olisi ihan täysin ongelmallista, mutta haluaisi siihen vähän niinku neuvoa tai tukea, niin sitten tavallaan sitä puheeksi ottamista on ehkä hankala toteuttaa jossain terveyspalveluiden kohtaamisissa, liittyen siihen tavallaan siihen lainvastaisuuteen, mikä tietysti vähän niinku hankaloittaa niitä kohtaamisia.


Henri:

Joo, tosi hyviä pointteja. Kyl niinku tosta oon täysin samaa mieltä, että niinku hyödyistäkin ehdottomasti kannattaa puhua, ja hyödyistä voi puhua kyllä niinku yhtään kannustamatta tavallaan että “hei kantsii testata koska tässä on nää hyödyt“, just se että niinku tos jossain vaiheessa taidettiin aiemminkin puhua tästä, mutta just että eihän, eihän sitä voi niinku ymmärtää kenenkään päihteidenkäyttöä sen pahemmin oli kyse sitten rentoutumisesta tai bilettämisestä tai opiskelukyvystä, jos ei niinku tiedä sitä, että miks joku tekee niin, mikä se motiivi siihen on. Ja ylipäätään se, että jos tää aihe on valtavirrassa niin vieras, niin se saattaa estää just sitä avun pariin hakeutumista, ja se on sit helposti vähän semmoinen ikävä itseään ruokkiva kehä siinä vaihees.

Ehkä niinku tulee kanssa mieleen, jos nimenomaan puhutaan täs opiskelijakontekstis, niin ihan niinku tämmöinen, aina on tämmöisiä niinku että miten pitäisi keskustella, niin se “keskustellaan enemmän” on tavallaan niin semmoinen helppo vakiovastaus, mutta kyllä se tässäkin vaan pitää paikkansa, että jos saisi niinku enemmän ymmärrystä ja enemmän niinku semmoista avointa puhetta niinku vaik, no opiskelijoiden ittensä keskuudessa ja yliopistojen tai korkeakoulujen henkilökunnan keskuudessa ja ylipäätään näin, että tällaistakin tapahtuu, niin se olisi myös suuri plussa ja myös se, että se, jos nyt joku opiskelukykyään päihteillä tai lääkkeellä tehostaa, niin se ei ole mikään niinku katastrofi itessään, eikä se ole mikään niinku moraalinen päätös tai tämmöinen, eikä se myöskään ole yksilön mitään niinku tyhmyyttä, niinku tos aikaisemmin puhuttiin noista niinku motiiveista ja toisaalta taustalla olevista tekijöistä, niin kyllä siellä aivan niinku ymmärrettäviä juttuja varmasti on taustalla, ja silloin myös sit siihen on helpompi niin sanotusti, en mä halua sanoa ehkä puuttua, vaan pikemminkin niinku auttaa ja tukea tarvittaessa, kun on tosiaan se ymmärrys.


Aleksi:

Tähän tietysti toki liittyy myös niinku paljon tämmöisiä niinku eettisiä kysymyksiä siinä mielessä, että jos otetaan tämmöinen niinku tota aivodoping-vertauskuva, ehkä niinku urheilumaailmasta, että jos meillä alkaa oleen opiskelijoita, jotka käyttää jotain aineita opintokyvyn parantamiseen ja onks se sit reilua niitä kohtaan, jotka ei niitä välttämättä käytä syystä tai toisesta. Mitä jos joku opettaja saa tietää, että opiskelija on käyttäny jotain jonkun esseen kirjoituksen aikana, niin pitäisikö sen vaikuttaa sitte vaikka arvosanaan, että onks se sitten, onks se sitten niinku tehty se suoritus sellain niinku väärin keinoin, et tähän tietysti liittyy paljon tämmöisiä niinku eettisiä kysymyksiä siinä mielessä, ja meil nyt ei sinänsä taida olla yliopisto-ohjesäännössä asiaan liittyviä sääntöjä tai ainakaan vielä. Joissain yliopistoissa on vissiin niinku ihan aika sellain eksplisiittisesti sanottu, että tämmönen toiminta on kiellettyä. Ja enkä nyt siis sinänsä sano et meillä tämmösiä vastaavia pitäs olla, mutta tavallaan se keskustelu tästä on ehkä kuitenkin ihan tervetullutta, koska siihen toki liittyy myös sitten tämmösiä kysymyksiä.

Henri:

Joo tosi hyvä lisäys. Ilman muuta. Tost vielä noista niinku ehkä vähän samaan liittyen tai tämmöisiin niinku, miten tän kanssa tavallaan tulis toimia, ni sit tulee mieleen tietty tää niinku ylipäätään näiden niinku haittojen lieventäminen. Tuleeko sulle mieleen jotain semmoisia, nää on tietty hirveen yksilöllisiä juttuja, mut niinku jollain tasolla yleistettävis olevii tai tyypillisii juttuja mitä sitten, jos nyt ajatellaan, että on olemassa opiskelijoita ketkä käyttää näitä päihteitä ja lääkkeitä opiskelukyvyn lisäämiseks, miten sitten näitä niinku potentiaalisia haittoja vois lieventää ja semmoisia niinku vakavia riskejä vähentää? Onko siihen mitään tyypillisyyksiä mitä voisi tässä heittää?


Aleksi:

No ehkä semmoinen niinku tota, et voidaan ehkä tukea opiskelijaa semmosta niinku suunnitelmallisuutta ja ajankäyttöä siinä mielessä, et niinku ei päädy semmoiseen tilanteeseen, että tulee semmoinen hirveä paniikki, että nyt on enää pari päivää aikaa lukee joku tenttikirjaa ja sitten joutuu turvautumaan johonki stimulantteihin, et pystyy yön läpi lukemaan, et tavallaan niinku ehkä tukea just semmoisessa niinku opintojen suunnittelussa ja sen ajan käytössä ehkä tämmöisessä. Ja sitten tietysti ehkä niinku tuoda esille, että niinku sitä omaa aivotoimintaa pystyy ainakin pitkällä jänteellä huomattavasti paremmin tehostamaan just niinku liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla ja unella, tämmöistä niinku psykoedukaatiota. Mut sitten niinku tota, jos tosiaan kohtaa opiskelijoita, joilla tästä kaikesta huolimatta ehkä niinku käyttää jotain, niin tavallaan ettei siellä niinku tuu semmoista, heti semmoista niinku moraalissävytteistä, syytetään sormella, että et voi tehdä tollasta, vaan niinku yritetään ehkä just niinku ymmärtää sen käytön taustaa ja sitten niinku tarjota tukea tarvittaessa, et se oli hyvä se sun alussa mainitsema myös tää valtakunnallinen päihdepuhelin esimerkiksi, ja toki vähän myös varmaan paikkakunnasta riippuen, niin on erinäköisiä tuki- ja palvelumuotoja sitten jos tuntuu, että se käyttö on menossa sitten niinku tosi ongelmalliseen suuntaan, niin apuakin sitten siihen ois hyvä olla tarjolla.

Henri:

Joo, tässä on tota hyvin saatu mun mielestä ehkä vähän niinku pitkin poikin täällä kans noita, niinku et mitä kun meil on tämmöinen ilmiö, niin tavallaan, et mitä me voidaan niin kun, mitä sille voidaan tehdä, ja tavallaan että millaiset asiat on semmoisia niinku hyödyllisiä ja järkeviä ja niin sanotusti eteenpäin vievii täs, ettei tästä niinku jälleen kerran olematta alarmistinen, niin tavallaan tuu sellaista niinku ongelmaa. Et niinku enemmän keskusteluu, semmoista ymmärryksen vahvistamista ja sitten just niinku matalan kynnyksen tukee, ja ehkä myös niinku nimenomaan sitten neuvontaa ja infoo siit tuesta, että sekään ei kuitenkaan riitä, että niitä palveluja on olemassa, vaan sitten myös näiden niinku kohderyhmän pitää kuitenkin olla tietoinen, että hei, mä pystyn meneen tämmöiseen niinku helposti ja ilmaseks ja ilman pelkoa tuomitsemisesta ja niin edelleen.

Sit toisaalta nää yhteiskunnan tason korkeakoulupoliittiset ratkaisut ja muut tämmöset, ja sit toi oli tosi hyvä Aleksi mitä sanoit tuossa just, et voidaan niinku vaikka just korkeakoulun tahollakin niinku tehdä tai miettiä tämmöisiä niinku vaikka just niinku mahdollisuuksia erilaisiin tapoihin niinku suorittaa sitä tutkintoa. Ehkä just semmoises tarvittaessa yksilöllisemmäs tai vaikka niinku hitaammas tahdis tai just tälleen, että niinku tääkin ehkäisee sitä just niinku sanoit että opiskelijat ei päädy semmoiseen pisteeseen, missä niinku tulee mieleen niinku turvautua tällasiin, että muuten menee liian hankalaks. Tuleeks sulle mieleen vielä jotain niinku tämmöisiä miten tän kanssa tulisi toimia, tai mitä tälle niinku voisi tehdä vai oliks tossa jo kattava listaus?

Aleksi:

Ehkä nyt tuon esille sen tällein, ku oon myös vähän niinku päihdepoliittista kansalaisaktivismia harrastanut ja oon Humaania päihdepolitiikkaa ry:n hallituksessa, et tavallaan niinku riski tämmöseen niiku tota tehostamiskäyttöön, varsinkin Suomen kontekstissa, niin tota tavallaan että vaikka se farmakologinen riski osittain voi olla vähäinenkin, niin tavallaan sitten se, että jos siitä sitten niinku jää kiinni ja saa vaikka rikosrekisterimerkinnän, niin saattaa kuitenki sitten aika monta sitten työurapolkua rajoittaa ja tavallaan niinku katkaista siihen, että tavallaan sekin on hyvä pitää mielessä. Ja tavallaan tähän liittyen sitten tietysti oon sitä mieltä, että Suomessakin pitäisi ajaa dekriminalisaatiota kaikkien päihdeaineiden käytön, tai siihen liittyen, että tavallaan niinku saatais se haittavaikutus nyt ainakin sitten niinku pois, jos tää ilmiö saattais tästä sitten niinku yleistyä, et ehkä tämmöisen loppukaneetin nyt haluisin viedä tuoda tähän esille.

Henri:

Joo, ehdottomasti kyllä niinku poliittisella tasolla tähän pystytään puuttumaan. Mut hei, täs saatiin kaiken kaikkiaan mun mielestä tosi hyvin kartoitettua tätä ilmiötä ja saamaan selkoa siitä, että mitä kaikkea tähän niinku saattaa sisältyä ja niin edelleen, ja tosi hyvin myös tota niinku taustaa että mistä tää johtuu, eikä niinku tyydytty pelkästään siihen kuvailuun. Kiitos tosi paljon Aleksi, kun tulit tästä juttelemaan, tää oli tosi hyvä.

Aleksi:

Kiitos.

Henri:

Ja kiitos myös sulle kuulija. Me tota otetaan täällä Nyyticastilla tosi mielellämme palautetta näistä jaksoista. Nyyti.fi -nettisivuilta löytyy lomake, minkä kautta voi anonyymisti pistää palautetta tulemaan. Mutta nyt, kiitos oikein paljon tästä ja kuulemisiin.
[loppumusiikki]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.