Yksinäisyyttä kokevien määrä on kasvanut – käsi ylös, kuka yllättyi!

13.2.2026

Suomen Punainen Ristin (SPR) juuri julkaiseman Yksinäisyysbarometrin 2026 tulokset ovat pysäyttäviä: yksinäisyys Suomessa ei ole vähenemässä vaan päinvastoin. Kun vuonna 2025 yksinäisyyttä koki ainakin joskus 59 prosenttia vastaajista, nyt luku on noussut jo 65 prosenttiin.

Ikäryhmistä eniten yksinäisyyttä kokevat nuoret ja nuoret aikuiset sekä opiskelijat, jotka merkittäviltä osin kuuluvat myös nuorten aikuisten ryhmään. He kokevat voimakkaimmin myös eristäytyneisyyttä ja ulkopuolelle jätetyksi tulemisen tunnetta, jotka ovat sitä syvempiä, mitä pienituloisempi on.

Arvioiduista yksinäisyyden syistä yleisimmät ovat erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus, yksin asuminen ja tulojen riittämättömyys. Muita ikäryhmiä selkeästi enemmän yksinäisyyden syiksi nuoret ja nuoret aikuiset kokevat ujouden ja sosiaalisen jännittämisen sekä mielenterveysongelmat. He kokevat muita enemmän yksinäisyyden myös aiheuttavan mielenterveysongelmia.

Opiskelijoiden yksinäisyys – normaali asiantila?

Opiskelijoiden kokema yksinäisyys on ollut varsin yleistä ainakin niin pitkään, kun siihen on kiinnitetty huomiota ja asiasta kysytty. Viimeaikaisista kyselyistä tiedetään, että jopa puolet korkeakouluopiskelijoista kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti, ja heillä yksinäisyys heijastuu keskeisesti jaksamiseen ja mielenterveyteen. (HelsinkiMissio & Nyyti ry 2024).

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus KOTT 2024 mukaan joka kolmas opiskelija kokee, ettei kuulu mihinkään opiskeluihinsa liittyviin ryhmiin.

Aivan liian monelle opiskelijalle korkeakouluvuodet ovat eristäytyneisyyden ja ulkopuolisuuden aikaa. Eikä se ole harmitonta: yksinäisyys ei ole vain satunnainen tunne, vaan se pyrkii kietoutumaan osaksi identiteettiä ja arkea sekä muodostamaan elämänvaiheet ylittävän jatkumon. Yksinäisyys vaikuttaa merkittävällä tavalla opiskelijan fyysisen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, jaksamiseen ja opiskelukykyyn. Tähän meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Kyse ei ole yksittäisen opiskelijan sopeutumis- tai elämäntilannevaikeuksista vaan vakavasta systeemisestä häiriötilasta. Yksinäisyyttä kokeva opiskelija tarvitsee tukea tilanteeseensa, mutta yksinäisyyden ehkäisyssä kyse on ennen kaikkea rakenteellisista ja yhteiskunnallisista toimista.

Mitä meidän on tehtävä?

• Turvata opiskelijoiden toimeentulo: Yksinäisyysbarometri osoittaa suoran yhteyden pienituloisuuden ja koetun yksinäisyyden välillä. Opiskelijan sosiaaliturvan on oltava pitkäjänteisesti ennakoitava, muutoksissa joustava ja erilaisiin elämäntilanteisiin soveltuva.
• Ottaa kaikessa päätöksenteossa huomioon yksinäisyyden ehkäisy koskien mm. kaupunki- ja kampussuunnittelua, asumista, yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja harrastamiseen varallisuudesta riippumatta.
• Vahvistaa yhteisöllistä kulttuuria korkeakouluissa muun muassa:
  • Lisäämällä mahdollisuuksia kohtaamisiin opiskeluyhteisöissä ja järjestötoiminnassa.
  • Varmistamalla riittävän pitkäkestoinen vertaistutorointi.
  • Mahdollistamalla vertaisuuden kokemuksia läpileikkaavasti osana opiskelupäivien rakenteita.
  • Edistää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti yhdenvertaisuutta.
• Turvata kaikille opiskelijoille yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut.
• Tarjota kohdennettua tukea yksinäisyyttä kokeville ja muille haavoittuvassa asemassa oleville opiskelijoille.
• Varmistaa ja resursoida kansalaisjärjestöjen tarjoama matalan kynnyksen tuki.
• Vähentää yksinäisyyteen liittyvää stigmaa lisäämällä tietoisuutta opiskelijoiden ja henkilöstön keskuudessa.
• Huomata ja kohdata kanssaihminen ystävällisesti.