Väitöstilaisuus saa jännittää

29.6.2026

Peruskoulun ekaluokkalaisilta kysytään usein: jännittääkö koulun alku? Väitössalin kynnyksellä mieli täyttyy ensimmäisen koulupäivän tutusta innostuksesta ja jännityksestä. Työskenneltyäni erilaisten alojen väitöskirjatutkijoiden parissa yli kahden vuosikymmenen ajan en ole vielä tavannut väittelijää, jota väitöstilaisuus ei jännittäisi. Vaikka jännitys voi tuntua kiusalliselta, torjumisen sijaan jännittämiseen kannattaa tutustua ja tarkastella sitä hyödyllisenä ja normaalina valppautta lisäävänä “käynnistymisenä” tärkeän tilaisuuden alla. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, miksi väitöstilaisuus jännittää ja miten jännitystä voi käsitellä.

Väitös lähestyy entistä nopeammin

Rentous ei ole ollut ensisijainen tavoite meneillään olevassa kansallisessa opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vuosille 2024–2027 rahoittamassa tohtorikoulutuspilotissa, joka vauhdittaa muutoksia tohtorikoulutuksessa. Tavoitteena on mm. laadusta tinkimättä tehostaa tohtorikoulutusta, lisätä tohtorien määrää ja heidän vaikuttavuuttaan yhteiskunnassa. Väitöstilaisuuden keskiössä on entistä nopeammin saliin kulkenut väitöskirjatutkija, jolta terapeuttina en malta olla kysymättä pää kallellaan: miltä väitöksen lähestyminen oikein tuntuu?

Miksi väitös jännittää?

Väitöstilaisuutta odotetaan innolla. Samalla se jännittää. Täriseekö ääneni, kun aloitan lektioni? Hikoilevatko käteni? Osaanko vastata kysymyksiin? Jähmetynkö? Puhunko liian nopeasti? Vaikutanko asiantuntijalta? Mitä ohjaaja ajattelee? Toimiiko tekniikka? Muistanko vuorosanani? Millaiseksi yhteys vastaväittäjään ja yleisöön muodostuu, ovat yleisiä huolia väitöksen alla, vaikka väittelijöillä on usein tutkimukseensa liittyvää esiintymiskokemusta konferensseista ja opetuksesta.

Jännitämme merkityksellisiä tilanteita, joissa haluamme onnistua. Ei siis ihme, että hikikarpalot väittelijän otsalla kohoavat vastaväittäjän kulmien ja Suomen kilpailukyvyn mukana. Takana on henkilökohtainen, läheisiltäkin joustoa vaatinut ponnistus. Tilaisuuden muodollisuus, ainutkertaisuus, tietoisuus arvostelusta ja epätietoisuus tulevista kysymyksistä lisäävät jännitystä. Myöskään etäosallistumisen mahdollistama aiempaa laajempi yleisö ei yleensä vähennä sitä. Ohjaajien, työkavereiden, yhteistyökumppaneiden, perheenjäsenten ja ystävien erilaiset katseet kohdistuvat väitöstilaisuudessa väittelijään. Väitöstilaisuutta voi myös varjostaa väittelijän huoli vaikeissa olosuhteissa elävistä läheisistä kaukana.

Ilo saavutuksesta voi hautautua töiden, kirjan taiton, kakun valinnan, väitöstiedotteen ja lektion valmistelun, karonkkakutsujen lähettämisen ja monien muiden käytännön järjestelyiden alle.

Monenlaisia tapoja valmistautua väitöstilaisuuteen

Väitökseen valmistaudutaan monin tavoin. Ohjaajat käyvät väittelijän kanssa keskusteluja, ja toisinaan järjestetään myös harjoitusväitöksiä, joissa yleisöä kootaan yhteisöstä esittämään kiperiä kysymyksiä. Kollegoiden väitöstarinat sekä keskustelut muiden väitökseen valmistautuvien kanssa tukevat valmistautumista. Jos miellämme väitöstilaisuuden arvokkaana mahdollisuutena keskusteluun ja oman tutkimuksen esittelyyn pakollisen suorituksen sijaan, kokemuksemme muuttuu.

Väittelijä voi tutustua väitössaliin etukäteen, valita vaatteet hyvissä ajoin sekä palauttaa mieleen tutkimuksen teon eri vaiheita. Väitöstilaisuuksien seuraaminen ja oman väitöskirjan selaaminen ja aiempien myönteisten esiintymiskokemusten, kuten konferenssiesiintymisten, muistelu voivat vahvistaa turvaa ja varmuutta. Vaikka väittelijä on tehnyt suurimman, ajoittain yksinäisenkin työn, väitöstilaisuus kuvaa myös yliopiston yhteisen tekemisen voimaa ja edellyttää eri tahojen yhteistyötä. On hyvä muistaa, että väittelijä ei ole yksin, vaan taustalla on laaja tukijoiden joukko, ohjaajasta aina väitöspäivänä tilasta huolehtivaan vahtimestariin.

Väitöksen alla kannattaa huolehtia erityisen hyvin perusasioista: riittävästä ruoasta, liikunnasta ja unesta. Vaikka takana olisi huonosti nukuttuja öitä, on hyvä muistaa, että voimme tehdä asioita myös väsyneenä tai ärtyneenä. Siten saamme tilaa ja voimme vapautua täydellisen olotilan odotuksesta väitöstilaisuudessa.
Väitöstilaisuudessa voi etsiä yleisöstä tutut, kannustavat kasvot ja muistaa, että omat ajatukset saa koota rauhassa. Vireystilaa voi säädellä yksinkertaisilla keinoilla, kuten painamalla käsiä yhteen ennen esitystä tai suuntaamalla tietoisesti hengitystä pois rintakehästä syvemmälle palleaan.

Tukea on saatavilla

Vaikka jännittäminen on luonnollista ja hyödyllistä, itselle liialliselta tuntuvan jännityksen kanssa ei tarvitse pärjätä yksin. Halutessaan voi hakea ammattiapua. Terapiassa jäsennetään jännittämistä ja siihen liittyviä kokemuksia ja tutkitaan yhdessä säätelymahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia suhtautumistapoja.
Esimerkiksi ohjattu mielikuvaharjoittelu ja suggestiivinen rentoutus auttavat vahvistamaan väitökseen liittyviä myönteisiä tunteita. Suggestiivinen rentoutus on rentoutusmenetelmä, jossa voidaan rauhoittua mm. hengityksen, mielikuvien, visualisoinnin ja ohjauksen avulla. Suggestiivisessa rentoutuksessa tuetaan keskittymistä ja vahvistetaan väittelijän toivomaa tunnetilaa (esim. rauhaa, varmuutta, tai joskus aktiivisuutta). Rentoutuneena väittelijän alitajuinen mieli voi olla vastaanottavassa tilassa ja avoin myönteisille muutoksille.

Taiteilijat, urheilijat ja erikoisoperaatioissa toimivat ammattilaiset hyödyntävät kuvittelukykyään ja rentoutumistekniikoita. Esimerkiksi pop-artisti Lady Gaga ja näyttelijä Jim Carrey ovat kertoneet kuvitelleensa menestyksensä mielessään jo ennen läpimurtojaan. Samoja periaatteita voi hyödyntää myös väitösvalmistautumisessa. Mielikuvaharjoittelun hyödyistä on tutkimusnäyttöä erityisesti urheilupsykologian, musiikin ja esiintymistaiteiden aloilla, joissa sen on havaittu vahvistavan itseluottamusta, keskittymistä ja suoritusvalmiutta.

Kun väitöskirjatutkijoilta kysytään ekaluokkalaisten tapaan väitöksen alla: joko jännittää? Olisi hienoa, jos yhä useampi voisi vastata: kyllä jännittää- ja hyvä niin!