Tulevaisuususko koetuksella nuorilla?

10.3.2026

Jännityksellä odotamme tuoreen nuorisobarometrin tuloksia

Suomalaista yhteiskuntaa on pitkään kuvannut vahva luottamus tulevaisuuteen. Koulutus, hyvinvointivaltio ja sosiaalinen turvallisuus ovat rakentaneet sukupolvien yli jatkuvaa kokemusta siitä, että huominen on tämän päivän kaltaista tai hieman parempaa. Viime vuosien tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että tämä perusvire on muuttumassa. Siksi tuoreen nuorisobarometrin tuloksia odotetaan poikkeuksellisella kiinnostuksella: ne kertovat, missä määrin nuorten tulevaisuususko on murroksessa.

Optimismin hiipuminen

Viimeisin nuorisobarometri osoittaa selkeän suunnan: nuorten optimismi omasta tulevaisuudestaan on laskenut merkittävästi. Vielä vuonna 2016 jopa 83 % suomalaisnuorista suhtautui henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa myönteisesti, mutta vuoteen 2024 mennessä osuus oli pudonnut noin 61 prosenttiin. Muutos ei ole pieni tilastollinen heilahdus, vaan pitkäaikainen trendi, joka kertoo kokemuksellisesta epävarmuudesta.
Optimismin lasku liittyy moniin samanaikaisiin kriiseihin: taloudelliseen epävarmuuteen, työelämän muutokseen, ilmastohuoleen, geopoliittiseen tilanteeseen sekä jatkuvaan kriisiuutisointiin. Nuoret ovat kasvaneet maailmassa, jossa pandemia, sota Euroopassa ja talouskriisit ovat olleet arkea ei poikkeus.
Silti kuva ei ole yksiselitteisen synkkä. Tulevaisuusbarometrin mukaan nuoret uskovat edelleen muita ikäryhmiä vahvemmin siihen, että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa omilla teoilla. Tämä viittaa siihen, että pessimismi ei ole välinpitämättömyyttä, vaan pikemminkin kriittistä realismia.

Hyvinvoinnin varjopuolet: yksinäisyys ja kuormitus

Tulevaisuususkoon vaikuttavat myös nuorten arjen kokemukset. Suomessa jopa kaksi kolmesta 16–24-vuotiaasta kokee yksinäisyyttä ainakin kuukausittain, ja osalla kokemus on jatkunut vuosia. Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen tunne, vaan yhteiskunnallinen ilmiö, joka heijastuu mielenterveyteen, koulutukseen ja osallisuuden kokemukseen.
Kun yhteys muihin ihmisiin heikkenee, myös tulevaisuus alkaa näyttäytyä epävarmempana. Nuorten hyvinvointikeskustelussa näkyykin paradoksi: materiaalinen turvallisuus on monin tavoin vahva, mutta psykologinen turvallisuus horjuu.

Sitoutuminen yhteiskuntaan ei ole kadonnut

Huolestuttavista signaaleista huolimatta nuoret eivät ole vetäytyneet yhteiskunnasta. Päinvastoin poliittinen kiinnostus on kasvanut huomattavasti. 1990-luvulla politiikasta oli kiinnostunut noin kolmannes nuorista, kun nykyisin osuus on yli 60 %. Nuoret siis seuraavat yhteiskuntaa tarkasti ehkä juuri siksi epävarmuus myös koskettaa heitä voimakkaasti.
Samalla arvot muuttuvat. Perinteiset instituutiot, kuten uskonto, eivät enää määritä nuorten identiteettiä entiseen tapaan, vaan merkitystä haetaan ystävyyssuhteista, yhteisöllisyydestä ja henkilökohtaisesta hyvinvoinnista. Tämä kertoo siirtymästä kohti yksilöllisempää mutta myös haavoittuvampaa elämänorientaatiota.

Tulevaisuususko yhteiskunnallisena kysymyksenä

Nuorten tulevaisuususko ei ole vain sukupolvikysymys se on yhteiskunnan tulevaisuuden mittari. Kun vain noin kolmannes suomalaisista uskoo lasten ja nuorten tulevaisuuden olevan hyvä, kyse ei ole yksittäisestä mielialasta vaan laajemmasta luottamuskriisistä.
Tulevaisuususko rakentuu kokemuksesta, että yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia. Koulutus johtaa työhön, työ mahdollistaa toimeentulon ja yhteiskunta kantaa kriiseissä. Jos nämä lupaukset horjuvat, myös usko huomiseen heikkenee.

Miksi nuorisobarometria odotetaan?

Juuri tästä syystä uusi nuorisobarometri herättää jännitystä. Se ei mittaa vain mielipiteitä, vaan kertoo suunnasta:
• Onko optimismi edelleen laskussa?
• Muuttuuko epävarmuus pysyväksi sukupolvikokemukseksi?
• Vai onko nähtävissä käänne kohti uutta toivoa?
Barometri toimii eräänlaisena yhteiskunnallisena peilinä. Se paljastaa, miten nuoret tulkitsevat aikaa, jossa elävät ja millaisena he näkevät Suomen tulevaisuuden.

Lopuksi: kriisin sisällä mahdollisuus

Nuorten heikentynyt tulevaisuususko ei välttämättä tarkoita toivon katoamista. Se voi olla merkki kasvavasta tietoisuudesta ja vaatimuksesta paremmasta yhteiskunnasta. Nuoret eivät ehkä usko automaattiseen edistykseen, mutta he uskovat mahdollisuuteen vaikuttaa.
Ehkä juuri siksi nuorisobarometrin tuloksia odotetaan. Ne kertovat, olemmeko menettämässä tulevaisuuden vai vasta oppimassa rakentamaan sitä uudella tavalla.