Mielenterveyshäiriöt ja arki


Mielenterveys kuten fyysinenkin terveys voi olla välillä huonompi ja mielenterveyden ongelmat sekä mielenterveyhäiriöt ovat yleisiä. Lähes jokainen kokee jossain elämänvaiheessa sellaista psyykkistä oireilua, joka tilapäisesti heikentää toimintakykyä. Tavallisimpia psyykkisiä oireita ovat stressi ja uniongelmat. Lyhytaikainen mielen pahoinvointi on aivan normaalia samoin kuin tavanomaiset arkielämään liittyvät reaktiot kuten surureaktio menetystilanteessa.

Mielenterveyshäiriöstä on kyse silloin, kun psyykkinen oireilu on pitkäkestoista ja niin vakava-asteista, että se aiheuttaa merkittävää haittaa toimintakyvylle ja arkielämälle. Mielenterveyshäiriöt ovat diagnosoituja sairauksia. Diagnoosi perustuu aina lääketieteelliseen tutkimukseen ja arvioon. Mielenterveyshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kahta psykiatrista tautiluokitusjärjestelmää, Maailman terveysjärjestön kehittämää ICD-järjestelmää ja Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen kehittämää DSM-järjestelmää.

Lähes jokainen kokee jossain elämänvaiheessa sellaista psyykkistä oireilua, joka tilapäisesti heikentää toimintakykyä.

. Opiskelijoista joka viides mies ja yli kolmannes naisista kärsii mielenterveyshäiriöistä. Mielenterveyshäiriöt ilmaantuvat usein ensi kertaa nuoruudessa. Aikuisiän mielenterveyshäiriöistä noin puolet on alkanut jo ennen 14 vuoden ikää ja arviolta kolme neljästä ennen 24. ikävuotta.

Mielenterveyshäiriöiden hoidosta ja suhtautumisesta mielenterveysongelmiin

Elämänlaadun ylläpitämisen ja sairauden aiheuttaman haitan vähentämisen kannalta mielenterveyshäiriön varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää. Avun ja tuen hakemista ei tarvitse hävetä ja sitä kannattaa hakea, kun itselle tai läheiselle herää huoli. Yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyshoidosta vastaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS http://www.yths.fi/ Muut opiskelijat voivat kääntyä mielenterveyskysymyksissä oman kunnan opiskeluterveydenhuollon palvelujen tai kunnan mielenterveyspalvelujen puoleen.

Mielenterveyshäiriöiden hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Tavallisimmat hoitomuodot voidaan jakaa biologisiin ja psykososiaalisiin hoitoihin. Biologisista hoidoista tavallisin on lääkehoito. Psykososiaaliseen hoitoon kuuluvat mm. keskustelutuki, psykoterapia ja erilaiset toimintakykyä tukevat kuntouttavat menetelmät. Lääkehoidon ja psykososiaalisen hoidonyhdistelmän on todettu tuottavan hyviä hoitotuloksia.

Vakavista ja pitkäkestoisistakin psykiatrisista sairauksista voi kuntoutua ja parantua. Kuntoutuminen on usein pitkä prosessi. Elämä mielenterveyshäiriön kanssa voi kuitenkin olla ihan yhtä monipuolista ja mielekästä kuin kenellä tahansa muullakin.

Vakavista ja pitkäkestoisistakin psykiatrisista sairauksista voi kuntoutua ja parantua.

Kuntoutumisen kannalta muiden ihmisten ja ympäristön suhtautuminen mielenterveysongelmiin on oleellista. Mielenterveysongelmia saatetaan pelätä ja monen voi olla vaikea kohdata vakavaa mielenterveyshäiriötä sairastavaa. Tieto mielenterveyshäiriöistä auttaa hälventämään ennakkoluuloja ja muuttamaan asenteita. Vastuu asenteiden muuttamisesta myönteisimmiksi on kaikkien yhteinen asia.

Yleisempiä mielenterveyshäiriöitä

Mielialahäiriöt

Mielialahäiriöihin kuuluvat masennushäiriö eli depressio ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Masennushäiriöt ovat yleinen mielenterveyshäiriö, jota esiintyy elämän eri vaiheissa aina lapsuudesta vanhuuteen. Masennuksessa mieliala häiriintyy, mikä ilmenee erityisesti mielialan laskuna, mielenkiinnon ja iloitsemisen vähenemisenä sekä mielihyvän menetyksenä.  Masennusta sairastava kokee usein voimakkaita syyllisyyden ja arvottomuuden kokemuksia. Vaikeusasteen perusteella masennustila luokitellaan joko lieväksi, keskivaikeaksi, vaikeaksi tai psykoositasoiseksi. Masennusoireilla on usein taipumus uusiutua.

Noin 9 % väestöstä sairastaa masennusta ja vakavasta masennustilasta vuoden aikana kärsii aikuisväestöstä ainakin 5 %. Maailmassa on arviolta noin 121 miljoonaa masennukseen sairastunutta henkilöä. Masennustilat ovat naisilla noin 1,5–2 kertaa yleisempiä kuin miehillä.

Lue lisää masennuksesta https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteilla-on-viesti/tunnista-masennuksen-oireet-ajoissa/

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä kohonneen mielialan jaksot ja masennusjaksot vaihtelevat tai esiintyy sairausjaksoja, joissa kummatkin piirteet ovat mukana. Yleensä sairausjaksot erottuvat siten, että niiden hallitsevana piirteenä on joko maanisuus tai masentuneisuus. Mieliala voi vaihdella syvästä masennuksesta yliaktiiviseen ja kiihtyneeseen mielialaan eli maniaan.

Vakavimmat kaksisuuntaiset mielialahäiriöt eivät ole kovin yleisiä. Niihin sairastuu arviolta noin 0,6-1,1 % väestöstä.

Ahdistuneisuushäiriöt

Ajoittain esiintyvinä lievä ahdistuneisuus ja pelko ovat kaikkien elämään joskus kuuluvia tunteita. Ahdistus on tunnetila, joka ilmenee esimerkiksi huolestuneisuutena, sisäisenä levottomuuden tunteena, jännittyneisyytenä, pelkona tai paniikin tuntemuksena. Ahdistus tutuu usein puristuksena rinnassa ja pulssin kiihtymisenä.

Keskeinen ahdistuneisuushäiriöiden oire on tilanteeseen nähden kohtuuttoman voimakas ja hallitsematon ahdistus. Ahdistuneisuushäiriöissä ahdistuneisuus on pitkäkestoista ja toimintakykyä rajoittavaa.

Yleisimpiä ahdistuneisuushäiriötä ovat sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö, julkisten paikkojen pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Ahdistuneisuushäiriöt ovat melko yleisiä mielenterveyshäiriöitä, ja niitä sairastaa arviolta 4-5 % väestöstä.

Syömishäiriöt

Syömishäiriöllä tarkoitetaan useita erilaisia syömiseen liittyviä häiriöitä. Yleisempiä ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa), ahmimishäiriö (bulimia nervosa) ja ahmintahäiriö (binge eating disorder).

Laihuushäiriölle on tyypillistä huomattava laihuus, joka on aiheutunut tarkoituksellisesta ja pakonomaisesta laihduttamisesta. Laihuushäiriötä sairastavan ajattelua hallitsee pelko lihavuudesta.

Ahmimishäiriössä toistuvat ylensyömisjaksot ja sellainen käyttäytyminen, jolla pyritään estämään ruoan lihottavat vaikutukset esimerkiksi itse aiheutettu oksentelu. Ahmimishäiriötä sairastavan ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu syödä, ja toisaalta lihomisen pelko.

Ahmintahäiriössä toistuvat hallitsemattomat ylensyömisjaksot. Siihen liittyy usein merkittävä painonnousu ja häiriö tunnetaankin lihavan ahmintahäiriönä.

Syömishäiriöt ovat erityisesti murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten mielenterveyshäiriöitä. Laihuushäiriön elämänaikainen esiintyvyys on lähes 2,5 % ja ahmimishäiriön 2 %. Miehistä vain noin 0,3 % sairastaa syömishäiriöitä.

Lue lisää syömishäiriöistä https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/rytmia-ruokailuun/syomishairiot-mista-kysymys/

Psykoosit

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuudentajun häiriintyminen ilmenee tavallisimmin harhaluuloina tai aistiharhoina.

Skitsofrenia on yleisin psykoosisairaus eli mielisairaus. Se on vakava ja monimuotoinen psykiatrinen sairaus, joka alkaa usein nuorella aikuisiällä. Sille on ominaista ajatusten hajanaisuus, tunneilmaisun niukkuus ja käyttäytymisen outous. Skitsofreniaan liittyy vetäytyminen ja eristäytyneisyys, ja sairastuneen sosiaalinen toimintakyky onkin merkittävästi heikentynyt.

Skitsofreniaan sairastuu noin 1 % väestöstä.

Muita psykoosisairauksia ovat muun muassa harhaluuloisuushäiriö, lyhytkestoinen psykoosi ja skitsoaffektiivinen häiriö. Myös päihteiden käyttö tai ruumiillinen sairaus esimerkiksi dementia voi laukaista psykoottisia oireita.

Päihderiippuvuudet

Päihderiippuvuudet kuuluvat diagnostisesti mielenterveyshäiriöihin. Päihderiippuvuus voi kehittyä eri aineisiin. Näitä ovat mm. alkoholi, kannabis, opiaatit, amfetamiini ja bentsodiatsepiinit.

Päihderiippuvuuksissa keskeisiä oireita ovat aineen käytön pakonomaisuus ja käyttöhimo. Useimmiten ilmenee vaikeuksia hallita aineen käytön aloitusta, käyttömääriä tai käytön lopettamista. Päihteen käyttö usein jatkuu sen aiheuttamista terveydellisistä, sosiaalisista ja taloudellisista haitoista huolimatta. Pidempään jatkunut riippuvuus voi syrjäyttää itsestään huolehtimisen, harrastukset, ihmissuhteet ja opiskelun tai työn.

Päihderiippuvuuteen liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää päihteen vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) tai hänellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden haitallista käyttöä. Hoitoon hakeutumista voi vaikeuttaa kykenemättömyys tunnistaa tai myöntää riippuvuuden aiheuttamia oireita ja haittoja.

Suomessa arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa alkoholin suurkulutuksen riskirajat ylittävää alkoholin käyttäjää. Alkoholiriippuvaisia on noin 4 % väestöstä. Huumausaineriippuvaisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Suomessa on arviolta 18 000–30 000 amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjää.

Muualla verkossa

Mielenterveystalo.fi https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx

Mielenterveyshäiriöt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot

Mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen. Opas ennaltaehkäisevän työn ammattilaisille. http://docplayer.fi/1087297-Mielenterveys-ja-paihdeongelmien-varhainen-tunnistaminen.html

Mielenterveyden häiriöt. Terveyskirjasto http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002#s2