Huhtikuussa lähetimme kyselyn opiskelijajärjestöille korkeakoulukiusaamisesta. Kyselyllä halusimme selvittää, millaisia käytäntöjä opiskelijajärjestöissä on tällä hetkellä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Kyselyllä saatiin tietoa opiskelijajärjestöille laadittavaa ohjeistusta varten.

Kyselyyn vastasi yhteensä 52 opiskelijakunnan, ylioppilaskunnan tai ainejärjestön edustajaa. Eniten vastaajia oli yliopistojen ainejärjestöistä (yhteensä 41).

Neljän vastaajan järjestöllä oli kyselyn hetkellä oma kirjallinen toimintaohjeistus korkeakoulukiusaamisesta. 19 vastaajaa kertoi järjestön noudattavan korkeakoulun henkilöstöä ja opiskelijoita koskevaa ohjeistusta.

Vaikka kirjallista ohjeistusta ei ole, on järjestöissä erilaisia yhteisiä sovittuja käytäntöjä siitä, kuinka kiusaamista ehkäistään tai miten kiusaamistapauksiin puututaan.

Kiusaamista ehkäiseviä keinoja
  • Suvaitsevan ja avoimen ilmapiirin luominen tapahtumiin sekä tervetulleeksi toivottaminen kohtaamisissa toimistolla. Haasteeksi tässä koettiin se, että työ suvaitsevan ja sallivan ilmapiirin luomiseksi tavoittaa tietysti vain opiskelijat, jotka osallistuvat järjestön tapahtumiin.
  • Tuutoreiden koulutuksissa ohjataan huomioimaan kaikki sekä luomaan yhteisöllisyyttä.
Kiusaamiseen puuttuminen
  • Jos järjestössä on häirintäyhdyshenkilö (tai tasa-arvo/yhdenvertaisuusvastaava) häneen voi olla yhteydessä – halutessaan myös anonyymisti.
  • Toiminta on usein tapauskohtaista: monessa vastauksessa todettiin, että asiat ratkotaan tilanteen vaatimalla tavalla.

Yhteisen toimintaohjeistuksen tarpeellisuus

Kyselyssä kysyttiin, kuinka tarpeellisena järjestöissä koetaan kaikille yhteinen toimintaohjeistus korkeakoulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Yhteisen toimintaohjeistuksen kannattaminen jakaantui. Vastaajista reilu kolmannes (33 %) kannatti erittäin tärkeänä yhteistä toimintaohjeistusta. Toinen reilu kolmannes (36 %) piti tärkeähkönä toimintaohjeistusta. Kolmas kolmannes (30,2 %) ei pitänyt yhteistä ohjeistusta kovin tarpeellisena.

Ohjeistusta kannatettiin, jotta korkeakoulukiusaamiselle saataisiin huomiota kaikissa järjestöissä ja toimintaa saataisiin yhdenmukaistettua. Ohjeistukseen voisi vedota puuttumistilanteissa.

Kysely sai pari järjestöä havaitsemaan, että heillä ei ollut ohjeistusta tai yhteisesti sovittuja käytäntöjä, mutta aikoivat nyt viedä asiaa eteenpäin.

Kyselyn vastauksissa näkyi myös se, että enemmän tarvittaisiin yhteisön itsensä tekemiä ohjeistuksia. Yhdessä vastauksessa ehdotettiinkin, että koko korkeakouluverkostolle tulisi yleiset ohjeistukset, joiden pohjalta jokainen taho tekisi paikallisesti omansa.

Siihen, että yhteistä toimintaohjeistusta ei kaivattu, vaikutti varmasti myös se, että joissakin järjestöissä ei ollut kiusaamistapauksia, tai esille tulleiden tapausten määrä oli niin vähäinen, ettei ohjeistukselle koettu olevan tarvetta. Toisaalta tämä kysely sai pari järjestöä havaitsemaan, että heillä ei ollut ohjeistusta tai yhteisesti sovittuja käytäntöjä, mutta aikoivat nyt viedä asiaa eteenpäin.

Mitä kiusaamiseen puuttumiseksi tarvitaan?

Vaikka yhteisen toimintaohjeistuksen tarve jakoi vastaajien mielipiteitä, vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että kiusaamiseen puuttumiseksi pitää olla yhteisön yhteisiä pelisääntöjä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että yhteisöllä on tiukka kiusaamisen vastainen linja. Toimintaohjeistuksessa olisikin tärkeää kannustaa yhteisöjä luomaan pelisäännöt ja korostaa nollatoleranssia kiusaamisen.

Korkeakoulussa pitäisi aina olla selkeästi joku tietty henkilö, jonka vastuualueeseen kuuluisi kiusaamistapauksiin puuttuminen.

Tärkeäksi asiaksi nousi myös se, että korkeakoulussa pitäisi aina olla selkeästi joku tietty henkilö, jonka vastuualueeseen kuuluisi kiusaamistapauksiin puuttuminen. Kyseisen henkilön yhteystiedot tulisi olla selkeästi esillä mm. eri ohjeistuksissa, jotta kiusatun ei tarvitsisi arpoa, keneen olla yhteydessä.

Kyky tunnistaa kiusaaminen nähtiin tärkeäksi. Yhteisessä toimintaohjeistuksessa voidaan tähän vaikuttaa avaamalla sitä, mikä on kiusaamista sekä kannustaa korkeakouluyhteisöjä myös määrittelemään itse, mikä on kiusaamista ja mikä ei.

Toimintaohjeistus opiskelijajärjestöille korkeakoulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi valmistuu keväällä 2017.