Sarjaepäonnistuja

Yritä uudelleen, feilaa paremmin

Jos sinusta ikinä tuntuu siltä, että mikään ei toimi ja haluat ehkä vain luovuttaa, lue tämä.

Asuin vanhempieni luona lukio-opintojen loppuun asti. Olin mennyt 6-vuotiaana ekalle, ja olin jättänyt eskarin väliin, joten lukion viimeisenä vuonna täytin 18. Hain kevään yhteishaussa medianomi-linjalle, ja pääsin sisään muutaman kymmenen tuhannen asukkaan eteläsuomalaisessa kaupungissa järjestettyyn toteutukseen. Edessä oli muutto opiskelija-soluasuntoon, joka toteutettiin isä ratissa, tavarat pakun kyydissä, ja äiti kantoapuna. Asunto oli valmiiksi kalustettu, joten käytännössä opiskelupaikkakunnalle siirtyivät päivittäiseen elämiseen tarvittavat tavarat.

Asuin kahden muun tytön kanssa, joista toinen oli paljon pois, ensin kesätöissä, sitten työharjoittelussa, ja joululomankin muualla, ja toinen oli aina paikalla, kauhea tiukkis joka nipotti kaikesta. Tilanne kärjistyi, ja siirtopyyntöni toiseen soluasuntoon hyväksyttiin. Käytännössä muutin kerrosta ylemmäs. Meitä oli alkuun kolme, joskin vuoden jälkeen toinen tytöistä valmistui ja muutti pois. Toisen kiinalaistaustaisen tytön kanssa yhteiselo sujui hyvin, joskin kerran jouduimme heittämään roskiin suurimman osan kaappien sisällöstä sokeritorakoiden joukkovaltauksen vuoksi. Tapahtunut kuitattiin huumorilla.

Ekan syksyn aikana medianomilinjallamme oli neljä sijaista, jotka sijaistivat ketjussa toisiaan, eikä meille juurikaan opetettu mitään. Annetut ryhmätehtävät nojasivat aikaisempaan harrastuneisuuteen äänittämisestä, mikrofoneista, ääniraitojen käsittelystä ja kuvankäsittelystä.

Vaihdoin koulun sisällä datanomilinjalle. Tuonna vuonna ei ollut lukiosta valmistuneille omaa linjaa, joten aloitin peruskoulusta tulleiden linjalla. Erittäin vaativasta oltiin päästy superhelppoon yhdellä siirrolla, ja ainut vaatimus oli tulla aamuisin paikalle. Loppuvuosi sujui mallikkaasti. Kesällä oli työharjoittelu, missä samasta ryhmästä eräs poika suoritti harjoittelun saikuttaen ja hänelle annetut vastuut kaatuivat omien vastuideni päälle. Esimies käytti hyväksi ilmaista työvoimaa ja vaati harjoittelijoita tekemään palkatta valmistuneilta edellytetyn taitotason asioita. Edelliset harjoittelijat simputtivat meitä uutta kahta, ja pelasivat pasianssia samalla kun me kaksi teimme (tai siis minä kahden edestä) heidänkin työtehtävänsä. Tet-harjoittelujen ja kesätöiden jälkeen tuossa oli lähinnä tulevaa ammattiani vastaava työkokemus, joka oli niin huono että soitin vastuuopettajalleni ja opolle, ja kerroin etten aio suorittaa työharjoittelua loppuun. Päätin opintoni siihen kesään. Muutin takaisin vanhemmilleni, koska myös opintoasunto meni alta.

Tässä välissä muistaakseni kävin testaamassa maatalousalan eläintenhoitajaopintoja, melkein ajoin traktorikortin, ja opin puolessa vuodessa kaiken lehmästä mukaan lukien miten se lypsetään käsin. Mietiskelin mitä tekisin seuraavaksi, ja päädyin keittiöpajalle. Meillä oli loistava jengi ja maukkaita, sopivan vaativia reseptejä. Tykästyin niin paljon, että hommasin itselleni oppisopimuspaikan tarjoilijana eräästä kreikkalaisesta ravintolasta työkkärin sivujen kautta. En ollut käynyt tutustumassa paikkaan etukäteen, ja se kostautui. Minun odotettiin saapuvan paikalle puoli tuntia ennen työvuoron alkua ja puhdistavan ”salin” eli pöytäryhmät ja lattiat täysin palkatta kunnes työvuoro virallisesti alkaa. Minua kiellettiin pitämästä kahvi- ja ruokataukoja. Omia eväitä sain syödä vain takakäytävällä, joka oli ostoskeskuksen käytävä, koska takatiloja ei ollut. Ulkotakin ja laukun jätin aina siivouskomeroon, koska ei ollut pukukoppia. Vessassa käytiin jos ehdittiin, mahdollisimman nopeasti, ostoskeskuksen yleisessä vessassa. Käytännössä siis työn toteutus oli täysin laiton, mistä puhuin työvuoropäällikön kanssa, joka totesi että tämä on yleistä ravintola-alalla. Ota tai jätä. Oppisopimukset ovat kolmikantaisia, missä sopijapuolet ovat työpaikka, koulutuksesta vastaava koulu tai muu taho ja työntekijä. Soitin keittiöpajalle ja työkkärille ja selitin tilanteen koko komeudessaan, ja sanoin ettei tästä voi tulla karenssia, koska ketään ei voida pakottaa työskentelemään laittomissa olosuhteissa. Karenssi napsahti joka tapauksessa.

Seuraavaksi päädyin tekemään kassamyyjän hommia vuokrafirman kautta keikkapohjaisesti. Kävin läpi koulutukset, tarvittavat kortit ja parin kerran kassaharjoittelut, ja sitten sain alkaa ottaa palkallisia työvuoroja. Työvuorot varattiin nopeat syö hitaat -periaatteella selainpohjaisesta kalenterista, ja olivat usein reilusti yli tunnin vaikean työmatkan päässä julkisilla liikkuen, vaikka asuin pääkaupunkiseudulla. Homma oli ihan jees, tein sitä puoli vuotta, kunnes päätin suorittaa datanomiopinnot loppuun. Hain non-stop toteutukseen toiselle paikkakunnalle, missä kävin parit kerrat istumassa opetuksessa ja muutoin tein tehtävät etänä. Osallistuin Teknoloikka-ohjelmaan, mikä oli suunnattu ei-teknillisen taustan ylioppilas- tai ammattitutkinnon suorittaneille, ja minkä kesto oli normaalisti 4 kk. Sain puhuttua sen yksyhteen koulun harjoittelun kanssa, kestona tosin 3kk. Työskentelin käytöntuessa IT-osastolla ja esimieheni toimi myös mentorinani. Kolme kuukautta hujahti silmissä ja pyysin työsuhteen jatkoa, mutta osastolla ei ollut varaa ottaa lisää työntekijöitä, tai ainakin niin minulle sanottiin. Sain ok arvosanat ja ammattipaperit käteen.

Aloitin elokuussa Työtehoseuran (TTS) kuukauden kestävässä koulutuksessa, mihin meitä oli valittu 30. Jatkoimme siitä eräälle varastointiyritykselle töihin, tosin vuokrafirman kautta. Rakastuin työhön, ja aloitin varastonhoitajaopinnot, mutten ehtinyt suorittaa niitä loppuun kun alkoi YT-neuvottelut, missä meille sanottiin suoraan että osalla tulee päättymään työt. Meitä vähennettiin yksi kerrallaan, ja samaan aikaan toisen vuokratyöfirman alla olevia palkattiin sisään. (Yyteet koskivat vuokratyöfirmaa, ei käyttäjäyritystä, joten tämä oli laillista.) Olin fiksuna aloittanut työnhaun, ja tilaisuuden tullen irtisanouduin tasan vuoden kuluttua aloittamisesta, varmistin että lähtöpapereissa luki ”irtisanottu yt-neuvotteluiden johdosta” eikä omasta pyynnöstä, ja jatkoin seuraaviin hommiin.

Haasteeksi muodostui saada raavittua kokoon tarvittava osaaminen jokaisesta varaston osa-alueesta, jotta osaaminen on riittävällä tasolla näyttöä varten. Näytössä piti näyttää työtehtävä alusta loppuun yrityksen työtavalla ja työvälineillä samalla selittäen mitä olen tekemässä ja miksi tehdään näin. Työpaikat vaihtuivat tiuhaan, koska oli kuukauden lomautusta, työtehtäväni automatisointia, lisää yt-neuvotteluja, koeajan purkua jne. Keskusteltuani koulun kanssa tilanteen mahdottomuudesta sovimme, että voin käyttää opittujen työtapojen moninaisuutta hyödykseni näytössä kertomalla vaihtoehtoisista tavoista tehdä asia x, ja että tämä ekstraosaaminen otettaisiin huomioon paikkaamalla sitä osaamisvajetta juuri kyseisen yrityksen toimintatavassa tietyn työtehtävän kohdalla. Toisin sanoen sain puhuttua itselleni aikaisempaan osaamiseen perustuvaa kompensointia. Paperit käteen, ja palkankorotus!

Nyt olen työskennellyt monenlaisissa varastohommissa erittäin tyytyväisenä 3 vuotta, johon logistiikan perustutkinnon paperit tuovat 2 vuoden kokemuslisää päälle, eli palkkauskin on 5 vuoden mukainen. Unelmani on hioutunut olemaan varastotoimintojen kehittäminen ja suunnittelu, minkä tueksi aloitin tradenomiopinnot, myös sen vuoksi että tradenomina pääsen sellaiseen asemaan mistä käsin voin tuota toteuttaa.

Tarinan opetus lienee: Ever tried? Ever failed? No matter, try again. Fail again, fail better 😉

Toivon jaksamista ja onnea omissa koitoksissasi! 🙂

Sarjaepäonnistuja
Olen valmistunut ylioppilaaksi, datanomiksi ja varastonhoitajaksi. Tällä hetkellä luen liiketalouden tradenomiksi ja opinnot alkoivat tammikuussa 2019. Voisin siis sanoa tietäväni paljon opiskelusta ja opiskelijana olemisesta. Ja lehmistä, liian paljon lehmistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *