”Opiskeluelämään kuuluu istuskelua opiskelijakuppiloissa, bileitä, sitsejä, opintosuoritusten pähkäilyä yhdessä kurssikavereiden kanssa ja paljon yhteisiä kokemuksia, joita muistella valmistumisen jälkeen”. Kuulostaako tutulta? Monelle opiskeluaika onkin tätä; omassa porukassa toimimista, yhteisiä juttuja ja verkostoitumista sekä yhdessä koettua ponnistelua kohti valmistumista. Osa opiskelijoista jää kuitenkin yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden ulkopuolelle.
Yksinäisyys satuttaa kun kuuluisi elää elämän parasta aikaa
Keväällä 2016 julkaistun Opiskelijabarometrin mukaan vain noin puolet korkeakouluopiskelijoista kokee kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään (esim. vuosikurssi, laitos, ainejärjestö). Jopa reilu kolmannes korkeakouluopiskelijoista kokee yksinäisyyttä joskus ja 10 % usein tai jatkuvasti. Noin puolet korkeakouluopiskelijoista kokee lisäksi, ettei heillä ole ympärillä riittävästi itselle läheisiä ihmisiä. (Opiskelijabarometrit 2012 ja 2014.)
Se että ei kuulu joukkoon, ei ole pikkujuttu. Yksinäisyys satuttaa kuin fyysinen kipu ja on yhteydessä moniin hyvinvointia haittaaviin asioihin ja kokemuksiin. Opiskelijoiden yksinäisyyden kokemus on todetusti yhteydessä mm. koettuun terveydentilaan, masentuneisuuteen, opintojen sujumiseen ja tulevaisuuden uskoon (Opiskelijabarometri 2014).
Opiskelijan yksinäisyyden taustalla on monia tekijöitä
Usein yksinäisyys on monen eri osatekijän summa. Kartoitimme Nyyti ry:ssä syksyllä 2015 korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opiskelijoiden yksinäisyyden syistä ja keinoista sen vähentämiseksi. Kyselyyn vastasi lähes 900 opiskelijaa ja 140 hyvinvointitoimijaa eri puolilta Suomea. Kyselyn mukaan opiskelijan elämäntilanteessa on monia asioita, jotka altistavat yksinäisyydelle. Näitä ovat mm. itsenäistymiseen liittyvät haasteet, isot elämänmuutokset sekä uusi ympäristö ja taloudellinen tilanne.
Opiskelijoiden kokemuksen mukaan korkeakoulun opiskelukulttuuri eli opintojen itsenäinen luonne, kiire ja suorittaminen altistavat yksinäisyydelle.
Opiskelijoiden kokemuksen mukaan korkeakoulun opiskelukulttuuri eli opintojen itsenäinen luonne, kiire ja suorittaminen altistavat yksinäisyydelle. Lisäksi yksinäisyyden kokemuksen taustalla vaikuttavat henkilökohtaiset tekijät, kuten ujous, sosiaaliset taidot, huono itsetunto ja aiemmat elämänkokemukset kuten kiusatuksi tuleminen.
Monet kyselyyn vastanneista opiskelijoista kokivat myös massatapahtumien, kuppikuntaisuuden ja yleisen asenneilmapiirin haittaavan yhteisöllisyyden löytymistä ja lisäävän yksinäisyyden tunnetta.
Miten yhteenkuuluvuuden tunnetta voisi lisätä?
Vuoden 2015 verkkokyselyssä haastoimme opiskelijoita ja ammattilaisia pohtimaan keinoja yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Vastauksissa nousi vahvasti esiin ryhmäyttämisen tärkeys. Tuutoroinnilla on tässä erityisen merkittävä rooli ja siihen myös satsataan oppilaitoksissa. Ryhmäytymistä voitaisi vastausten mukaan edistää myös opetuksen avulla. Yhteisöllisyys opetuksessa tarkoittaisi mm. tiiviimpiä ja pienempiä ryhmiä, enemmän ryhmätehtäviä ja opintopiirejä sekä yhteistyötä eri vuosikurssien ja opintoalojen kesken. Se tarkoittaa lisäksi enemmän kontaktiopetusta ja erilaisuuden huomioimista. Näin ryhmäytyminen voisi jatkua koko opintojen ajan.
Monipuolisen matalan kynnyksen toiminnan järjestäminen katsottiin myös merkittäväksi yksinäisyyden vähentämisen keinoksi. On tärkeä järjestää maksutonta tai edullista avointa toimintaa, johon on helppo tulla yksinkin. Myös päihteettömiin illanviettoihin ja muihin tapahtumiin, olisi hyvä satsata. Samoin siihen, että kaikilla on mahdollisuuksia harrastaa ja liikkua yhdessä.
Puhumalla yksinäisyydestä avoimesti voidaan poistaa sen ympärillä olevaa stigmaa ja häpeää.
Puhumalla yksinäisyydestä avoimesti voidaan poistaa sen ympärillä olevaa stigmaa ja häpeää. Näin yksinäisyys ilmiönä voidaan tehdä näkyväksi ja ymmärrettäväksi osaksi opiskelijankin elämää. Kyselyn vastauksissa todettiin, että muuttamalla opiskeluyhteisöjen ilmapiiriä ja kulttuuria yhteisöllisyyttä tukevaksi voidaan yksinäisiä huomioida ja kannustaa mukaan paremmin.
Opiskelijoiden parissa työskentelevät hyvinvointitoimijat tekevät tärkeää työtä yksinäisyyden vähentämiseksi. Tuutorointiin panostetaan ja kiusaamiseen kiinnitetään huomiota ja siihen puututaan. Erilaisia ja matalankynnyksen tapahtumia järjestetään entistä enemmän. Tukea pyritään tarjoamaan matalla kynnyksellä monin tavoin. Myös Nyytissä haluamme tehdä työtä sen eteen, että mahdollisimman moni voisi opintojen aikana kokea kuuluvansa porukkaan.
Lähteet:
Saari, Juhani & Kettunen, Heidi (toim.) 2013. Opiskelijabarometri 2012. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Otus 39/2013.
Villa, Tiia (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Otus 55/2016.
Kirjoitus on julkaistu 16.5.2016 Suomalaisten yksinäisyys -hankkeen blogissa.
Vastaa