Tietoa teemasta: ystävyys ja yhteisöllisyys

Tietoa teemasta: ystävyys ja yhteisöllisyys


Tietoartikkeli:

Yhteisöllisyys osana opiskelijan hyvinvointia

Yhteisö on ihmisryhmä, jonka jäsenet ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja heillä on yhteinen tehtävä ja päämäärä (Lampinen et al. 2013; Lehtonen 1990). Yhteisöksi nimitetään silloin sellaista sosiaalista suhdetta, jonka välityksellä sosiaalinen toiminta on ihmisten yhteisten intressien ja arvojen ohjaamaa. Ihmiset liittyvät yhteen tiettyä tarkoitusta varten. Tavoite on sellaisen sosiaalisen järjestyksen luominen, joka mahdollistaa inhimillisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan syntymisen (del Hierro 1987, 33). Yhteisön jäsen kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja heitä arvostetaan. Yhteisö luo tilan, jossa on helppo olla läsnä ja tehdä yhdessä asioita. Yhteisön sisällä vallitsee sen jäsenien luomat toimintatavat, normit ja arvot, joiden kautta yhteisöä ylläpidetään. Yhteisöllisyyden kautta yhteisön jäsen saa tukea ja tulee kuulluksi. Yhteisö toimii ikään kuin sosiaalisena puskurina negatiivisia kokemuksia vastaan. yhteisöllisyydessä on tärkeää juuri emotionaalinen kokemus kuulumisesta yhteisöön (Aro 2011)

Ihmisen elämässä yhteisöjä, joihin ihminen kokee osallisuutta, ovat esimerkiksi perhe, ystävät, koulun ja työn yhteisöt sekä harrastus- ja vapaa-ajan ryhmät ja yhteisöt. Osallisuus on yhteisön jäsenten tasavertaisuutta ja arvostusta sekä mahdollisuutta oman yhteisön asioihin vaikuttamiseen. Ihmisen kokema osallisuus sekä kuulumisen kokemus toimii ehkäisevänä tekijänä syrjäytymistä vastaan. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018.)

Yhteen kuuluminen ja kuuluminen johonkin joukkoon on määritelty ihmisen perus tarpeeksi. (Markus 2005; Leary 2005) Opiskelijoilla yhteisö näkyy esimerkiksi opintojen ja oppilaitoksen ulkopuolella vietettävänä yhteisenä aikana. Yhteisöön kuuluminen on ihmiselle alkukantainen tarve. Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta ryhmään kuulumisesta. Yhteisön jäsenet tuntevat kuuluvansa yhteisöön, vaikka he eivät olisi fyysisesti läsnä. Esimerkiksi opiskelijan kuuluminen oman korkeakoulun yhteisöön, vaikka ei asuisi pysyvästi opiskelupaikkakunnalla. Yhteisössä avun pyytäminen ja saaminen helpottuu. Yhteisöllisyyden on todettu olevan yhteydessä työn rasittavuuden kokemiseen (Lampinen et al. 2013; Klein & D’Aunno 1986). Esimerkiksi opiskelija, joka kuuluu opintoihin liittyvään yhteisöön, kokee opintojen kuormittavuuden pienempänä ja kokee jaksavansa opinnoissa paremmin, kuin se opiskelija, jolta vastaava tukiverkko puuttuu.

Tutkimuksissa on todettu, että akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen tarvitaan ympärille muita. Asiantuntijuuden kehittyminen vaatii osallisuutta yhteisöön. Opiskelija on vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Yhteisössä opiskelijoiden ammatillinen kehittyminen on monipuolisempaa, jolloin oppilaitoksen tulee panostaa yhteisöllisyyteen. (Thompson 1984; Colby ym. 2003; Biggs 2003) Yhteisöön kuuluminen on opintojen kannalta tärkeää. Omassa yhteisössä opiskelija jaksaa paremmin. Tämän vuoksi yhteisöjen tukeminen ja niiden luominen on kaikkien korkeakoulussa työskentelevien ja opiskelevien asia.

Korkeakoulun henkilökunnan rooli on miettiä, miten oma opetus ja ohjaus sekä yhteisössä vallitseva puhe rakentavat yhteisöllisyyttä. Erityisesti opetuskäytännöissä olisi tärkeää ymmärtää se, ettei ryhmätyö itsessään luo yhteisöllisyyttä, vaan se miten ryhmiin jakaudutaan ja miten niissä työskennellään. Toinen tärkeä tekijä yhteisöllisyyden muodostumisessa on vallitseva puhe ja se minkälaisia painotuksia siihen sisältyy. Puheessa ei tulisi korostaa sisäisiä ryhmiä tai rajata korkeakouluyhteisön raameja liian tiukoiksi.

Yhteisöön uutena jäsenenä liittyvä yksilö pyrkii vastaamaan yhteisön toisten jäsenten asettamiin odotuksiin. Korkeakoulu yhteisön jäsenyyden kohdalla yhteisön muiden jäsenten vaatimuksien ja odotuksien tulisi pysyä matalina, jotta kiinnittyminen uuteen yhteisöön koettaisiin mahdollisimman houkuttelevana. Yhteisöön liittyminen nähdään laajenevana osallisuuden prosessina, jolloin yhteisöntoimintaan osallistumalla yksilö vähitellen saavuttaa yhteisön täysivaltaisen jäsenyyden ja samalla omalla toiminnallaan edesauttaa yhteisön rakentumista (Wenger 1998)

Yhteisöllisyydessä tärkeää on korkeakoulun asenneilmapiiri ja toimintaympäristö. Esimerkiksi korkeakoulussa voidaan kokea korkeaakin yhteisöllisyyttä, mutta asiassa ei oteta huomioon tiiviin yhteisön ulossulkevaa vaikutusta. Yhteisössä voi olla myös valloillaan joitakin tiedostamattomia rakenteita tai tapoja, jotka muodostavat esteitä tai työntävät ihmisiä ulos yhteisöstä. Yhteisöllisyyden kehittäminen vaatii tietoista omien toimintatapojen reflektointia. Reflektoinnin avulla omasta toiminnasta saadaan esille ne tekijät, jotka vaikuttavat yhteisöllisyyteen.

Yhteisöön kuuluminen ja osallisuuden tunne ovat opiskelijoille merkityksellisiä ja edesauttavat oman itsetunnon rakentumisessa (Kilpikivi, Pasanen & Toikko 2011). Epäosallistavassa korkeakouluympäristössä opiskelija passivoituu eli muuttuu välinpitämättömäksi. Näin ollen osallisuus on olennainen osa yhteisöllisyyttä. (Kauhanen 2011)

Yhteisön ulkopuolelle jäämisellä voi olla voimakkaat seuraukset. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoista 40% kokee usein tai ajoittain yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokeminen aiheuttaa ihmisessä seurauksia, joilla on vaikutuksia jaksamiseen ja toimintakykyyn. Yksinäisyyden on todettu aiheuttavan:
• pelkotiloja sosiaalisissa tilanteissa
• masennusta
• vaikutus yleisiin terveys tottumuksiin kuten uni, ruokailutottumukset ja liikunta
• taloudelliset haasteet

Yksinäisyyttä on jaoteltu kahteen luokkaan, jotka ovat: emotionaalinen yksinäisyys =tunne läheisten ihmissuhteiden puuttumisesta, sosiaalinen yksinäisyys = sosiaalisen verkoston puuttuminen tai tunne, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Yhteisön kautta voidaan vaikuttaa juuri sosiaalisen yksinäisyyden kokoemuksiin. Yksinäisyyttä on määritelty seuraavanlaisesti: 1) yksinäisyys on seurausta sosiaalisten suhteiden vajeesta tai puutteesta, 2) yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, joka ei tarkoita samaa kuin objektiivisesti havaittava sosiaalinen eristäytyminen ja 3) yksinäisyys on epämiellyttävä ja satuttava kokemus. Ennen kaikkea yksinäisyyden aiheuttama kipu johtaa helposti kierteeseen, jossa eristäytyminen lisääntyy, koska ei haluta hylätyksi tulemisen tuntemuksia. de Jong Gierveld (1998, 73–74) määrittelee yksinäisyyden tilanteiseksi ja subjektiiviseksi kokemukseksi, jossa ihmissuhteiden (laadun) puute koetaan epämiellyttävänä tai mahdottomana hyväksyä. Kokemuksena yksinäisyys on kipeä, ahdistava, yksilöllinen ja monimerkityksellinen sitä kokevalle ihmiselle itselleen. (Ami Rokach 2004) Rokachin mukaan yksinäisyyden kokemus on tuttu meille kaikille, mutta yksinäisyyden merkitykset, syyt ja seuraukset ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat eri ihmisten välillä.

Nyytin ystävyys, yhteisöllisyys ja yksinäisyys -teemaisia sisältöjä

YSTÄVYYS

Kaveri tai ystävä rikastuttaa elämää
Ystävyyden aarre
Taikasanoja

YHTEISÖLLISYYS

Me tarvitaan ”niitä tyyppejä”
Viisari osoittaa taas yhteisöllisyyteen päin
Nyytitalk: Yhteisön merkitys hyvinvoinnille
Nyyticast: Toimiva yhteisö. Myötätunto yhteisön voimavarana.
Millainen verkosto sinulle tärkeistä ihmisistä muodostuu? 

YKSINÄISYYS

Yksinäisyys koskettaa monia 
Voiko opiskelija olla yksinäinen? 
Yksinäinen vai itsenäinen? 
Näkymättömät
Opiskelijakin voi olla syrjässä 
Yksinäisyys yllättää 
Sosiaaliset taidot ja ihmissuhteet -osuus 

 

#Mitätehtäis #opiskelijoidenmielenterveyspäivä