Lue haastattelu täältä:
Toimittaja Jannika Lalu: Miltä tuntuisi olla jatkuvan kritiikin kohteena, elää arkea, jossa mikään
tekemäsi ei koskaan riitä? Kun deadlinet puskevat päälle, saisit kuulla vain siitä, kuinka et tule niitä
saavuttamaan. Kun mokaat ihmissuhteessa, häpeä jatkaa vierelläsi anteeksiannonkin jälkeen.
Millaisen sisäisen puheen keskellä me ihmiset oikein elämme? Miten myötätunto itseään kohtaan
voi parantaa elämäämme kokonaisvaltaisesti? Tänään Radio Moreenissa keskustelemme
itsemyötätunnosta. Etäyhteyden päässä Zoomissa vieraanani on Nyyti ry:n Myötätuntoa
korkeakouluihin -hankkeen johtaja Laura Heimonen, tervetuloa.
Asiantuntija Laura Heimonen: Kiitoksia.
Toimittaja Jannika Lalu: Aloitetaan sillä, että mua jännittää ihan hitosti nyt. Stressihiki valuu
kainaloista ja pelkään että mä mokaan tän aivan ilmiömäisesti. Minkälaisen itsemyötätuntoa
herättelevän vinkin antaisit mulle nyt näin aamutuimaan?
Asiantuntija Laura Heimonen: Ehkä sellaisen, Jannika, että voit olla sellaisena kuin juuri nyt tunnet
itsesi olevan, koska se olet sinä.
Toimittaja Jannika Lalu: Ihana, ihana tämmönen alku tähän. Myötätunto määritellään
tietoisuudeksi toisen kärsimyksestä ja haluksi toimia sen helpottamiseksi. Itsemyötätunto
puolestaan on tän saman ajatuksen soveltamista itseensä. Miten sä näet että nämä kaksi linkittyy
toisiinsa? Voiko olla myötätuntoa toisia kohtaan, ilman että on itsemyötätuntoa tai myötätuntoa
itseään kohtaan?
Asiantuntija Laura Heimonen: No jos ajatellaan itämaisia kulttuureja, niin itsemyötätunto ja
myötätunto nähdään saman asian eri puolina ja ne oikeestaan niinku edelleyttävät toisensa, jotta
voidaan toimia kestävästi myötätuntoisella tavalla. Ja mitä näiden suhteeseen tulee, niin tiedetään
esimerkiksi tutkimuksesta, että vähemmän itsemyötätuntoiset nuoret kokee niinkun vaikeuksia
vastaanottaa myötätuntoa muilta ihmisiltä. Tai ei tällaiset itsemyötätuntoiset nuoret välttämättä
kokeneet miellyttäväksi vuorovaikutustilanteita omassa opiskelijaryhmässä, elikkä voi ajatella, että
jotenkin se myötätunnon vastaanottamiselle ja ilmenemiselle esimerkiksi kaveriporukassa on
tärkeää, että kykenee olemaan itselleen armollinen. Silloin se on helpompaa se myötätunnon
ilmeneminen siinä porukassakin.
Toimittaja Jannika Lalu: Aivan, eli se on samasta asiasta kyse loppujen lopuksi. Itsemyötätuntoon
kuuluu ystävällisyys itseään kohtaan ja se on taito, joka otetaan käyttöön just silloin, kun me ollaan
vaikeassa tilanteessa, vaikka henkilökohtaisen epäonnistumisen äärellä tai egoomme kohdistuvan
uhan alla. Miten itsemyötätunto eroaa ihan vaan positiivisesta ajattelusta vaikeana hetkenä?
Asiantuntija Laura Heimonen: No positiivinen ajattelu on niinku ihan tällaista tietoista huomion
suuntaamista myönteisiin asioihin tai myönteisiin fiiliksiin, mikä sekin on tosi tärkee semmosissa
vaikeissa tilanteissa tai korona-aikaan esimerkiksi. Ja aivoja voi opettaa huomaamaan niinku hyvän
ja tarttumaan tietoisesti kiinni hyviin hetkiin, mikä edistää mielenterveyttä. Elikkä se on tosi tärkeä
taito, supertärkeä taito, se positiivisen ajattelun taito. Mut sit jos ajatellaan niinku
itsemyötätuntoa, niin silloin se tulee erityisen tärkeään paikkaan kun meillä on oikein vaikeita
tilanteita, vaikka epäonnistuminen, jossa me saatetaan kokea sellaista jotenki riittämättömyyttä,
että mä en todellakaan kyennyt täyttämään odotuksia. Tai meillä voi tulla jopa suoranaista
arvottomuuden tunnetta itseä kohtaan. Huomataan, että se mun omanarvontunne riippui,
näyttää riippuvan tosi paljon tämmösistä esiintymistilanteista vaikkapa tai jostain suorituksista. Ja
silloin se itsemyötätunnon merkitys on aivan keskeinen sille, että me pystytään ottaa vastaan niitä
niiku negatiivisia tunteita ja niitä vaikeita tilanteita omassa mielessä, jotta me voitais ihmisinä
kasvaa niiku eheämmäksi ja kokea että nää on sitä samaa ihmisyyttä kun mitä ne kaikki
onnistumisetkin on tässä meidän inhimillisessä elämässä. Molemmat puolet kuuluu ja näin, että
kyllä se itsemyötätunto, se on paljon kokonaisvaltaisempi taito. Ja sitten tietoista myötätuntoista
asennoitumista ihan niinku sitä omaa mieltään kohtaan on tämä itsemyötätunto. Elikkä se on
semmosta periaatteellista huoltapitämistä itsestään. Sitten se myönteisen ajattelun taito on
kapeampi osa tämmösiä kognitiivisia, emotionaalisia taitoja.
Toimittaja Jannika Lalu: Joo, tota tutkimuksessa määritellään itsemyötätunto just näin että siihen
kuuluu kolme aspektia. On tää ystävällinen suhtautuminen itseensä, sit on tää yhteisen
inhimillisyyden tunnustaminen, eli sen tajuaminen, että mä tosiaan en oo ainoa, joka tuntee
tällasia asioita ja kokee vaikkapa arvottomuutta hetkittäin. Ja sit kolmantena tietoinen läsnäolo,
englanniksi mindfulness, eli huomaa omat tunteensa, mutta ei yli-identifioidu niihin. Miten sä näet
tän tietosen läsnäolon roolin tässä koko kehyksessä?
Asiantuntija Laura Heimonen: Se on oikeestaan niinku tavallaan vähän semmonen ensimmäinen
askel myötätuntoiseen suhtautumiseen itseen, että jotenkin me niinkun siinä jossain vaikeassa
tilanteessa, ollaanpa yksin tai jossain porukassa, kun meille tulee niitä vaikeita tunteita niin
huomataan, että tämä sattuu minuun, ja tämä on kipeä asia mulle selvästi. Jotenkin niinku, erään
myötätuntotutkijan sanoin, me jotenkin asettauduttais ikään kuin siihen oman mielen virran
vierelle niiku katselemaan, että mikä siellä kuohuu, ja ystävällisesti ja uteliaasti rekisteröitäis,
asennoiduttais siihen, mitä mielessä tapahtuu. Niinkun vielä sillä ajatuksella mindfulnessissa että
sallitaan kaikenlaisten tunteiden ja ajatusten tulla.
Toimittaja Jannika Lalu: Toi uteliaisuus on tosi hyvä pointti. Tota, Laura Heimonen, sä työskentelet
korkeakouluissa eräänlaisena myötätunnon lähettiläänä. Mitä itsemyötätunto, josta myötätunto
tosiaan muita kohtaan myös kumpuaa, niin mitä se tarkoittaa yliopistokontekstissa? Miksi sitä
tarvitaan yliopistoihin?
Asiantuntija Laura Heimonen: Toi on ihana sana toi myötätunnon lähettiläs, mä allekirjoitan sen ja
tuota todella motivoitunut oon ollut tän työn edessä, yhdessä mun tiimikaverin Sini Forssellin
kanssa tätä tehdään. Mä ajattelen niin että, ja tutkimustenkin mukaan, jotta me voidaan rakentaa
tämmöstä myötätuntoista toimintakulttuuria korkeakouluyhteisöön, henkilöstöön ja opiskelijoihin,
niin me tarvitaan itsemyötätuntoa, et se on niiku kaiken pohja. Ja näin myös tutkijat näkee, että
jotta me tiedostetaan sen oman toiminnan vaikutus itseemme ja sitä kautta niinku myös muihin
ihmisiin, niin siitä se lähtee, se isompikin muutos. Ja jos ajattelee niiku yliopistoissa opiskelijoille ja
henkilöstölle tulee koko ajan erilaisia haasteita opinnoissa, työssä ja monet on liian ison
kuormituksen alaisuudessa ja se vaikuttaa myös siihen, että miten me niinku selviydytään niistä
meidän suoriutumista edellyttävistä tilanteista. Minkä verran meille jää siinä stressissä
kapasiteettia opiskella ja tehdä töitä tehokkaasti ja laadukkaasti? Ja itsemyötätunto vaikuttaa
nimenomaan siihen, että se bufferoi meidän stressiä, antaa meille semmosia
stressinhallintakeinoja niihin tilanteisiin. Ja sitten lisäksi jos me epäonnistutaan niin
itsemyötätuntoinen ihminen kokee, että se pystyy turvautumaan semmoseen selviytymiskeinoon,
missä ajatellaan, että otetaan ne tunteet vastaan ja sitten mietitään mitä itse voisin nyt tehdä? Ja
rakennetaan uusi suunnitelma ilman että tarvii tinkiä niistä tavoitteista.
Toimittaja Jannika Lalu: Aivan. Kun puhutaan itsemyötätunnosta ihmisten ensireaktio tuntuu
usein olevan, että tuossahan varmasti laiskistuu, aletaan päästämään itseä helpolla ja standardit
väistämättä alenee. Alkaa hirvittävä lepsuilu. Ajatus on, että kriittinen sisäinen puhe motivoi
toimimaan ja saattamaan tehtävät loppuun saakka, vieläpä hyvin tuloksin. Mutta tosiaan
tutkimusten mukaan tää ei oo ihan näin. Niin kertoisitko vielä vähän tarkemmin, että miksi
itsemyötätunto toimii meille paremmin, parempana motivaattorina?
Asiantuntija Laura Heimonen: No itsemyötätunnon taustamotiivi on ajatus siitä, että mä toivon,
että mä voisin hyvin ja mä oon valmis tekemään itse sille asialle jotakin. Ja siihen liittyy myös halu
tarkastella omaa toimintaa myös tarvittaessa niiku kriittisesti, korjata omaa toimintaa, että siinä
on tällanen kypsä suhtautuminen siihen omaan inhimilliseen toimintaan. Joka ei oo aina
täydellistä. Ja tutkimusten mukaan itsemyötätuntoinen ihminen on sisäisesti, todennäköisemmin
sisäisesti motivoitunut, elikkä vois aatella, että se ihminen tekisi todennäköisemmin niitä asioita,
jotka on sille mielekkäitä ja ehkä tuottaa merkityksellisyyttä. Ilman, että puskis väkisin eteenpäin
tai piiskaisi itseään. Ja silloin sitä inhimillistä kasvua tapahtuu niiku suotuisissa olosuhteissa, kun
uskaltaa tehdä virheitä, ja niistähän oppii vasta kasvamaan ihmisenä, että sen oon elämässä
itsekkin oppinut, että kun uskaltaa tunnustaa ja katsella omia virheitä tai nauraa omille mokille
työkavereiden kanssa, niin se myös kasvattaa ammatillisesti, ja ihmisenä. Ja epäonnistuminen ei
tunnukaan niin isolta siinä vaiheessa kun ei ookkaan niin kriittinen itselleen, vaan tutkii avoimesti
sen epäonnistumisen syitä, miettii mitä voisi sitten tehdä, mutta kaikesta lopulta selvitään. Se on
itsemyötätuntoa.
Toimittaja Jannika Lalu: Tänään radio Moreenissa keskustelemme itsemyötätunnosta. Vieraanani
on Nyyti ry:n Myötätuntoa korkeakouluihn hankkeen johtaja Laura Heimonen.
Itsemyötätunnon olemuksen voi ehkä myös jotenkin paremmin ymmärtää vertaamalla sitä
itsetunnon käsitteeseen. Eli hyvä itsetunto, se liittyy niinku positiivisten arvioiden tekemiseen
itsestä. Eli voidaan ajatella, että jos minulla on hyvä itsetunto, niin mä aattelen että mulla on näitä
ja näitä hyviä puolia ja taitoja, joiden takia mä arvostan itseäni. Mutta itsetunto ei, tai hyvä
itsetunto ei auta meitä silloin oikeestaan hirveesti kun on vaikeaa, kun me ollaan mokattu, kun me
ei osata jotain, kun tuleva jännittää. Silloin ei paljoa auta aatella että okei no mä oon hyvä
maalaamaan ja minulla on niinku kadehdittavan hyvät hiukset. Että tota, keskitytäänkö me liikaa
yhteiskuntana hyvän itsetunnon rakentamiseen?
Asiantuntija Laura Heimonen: Tää on todella hyvä kysymys Jannika, kiitos kun otit tän esille. Mä
oon itse sitä mieltä, että me ei olla vielä herätty siihen, että meidän pitäs edetä niinku itsetunnon
rakentamisesta kohti itsemyötätunnon rakentamista. Ja tällön meidän omanarvontunne ei
oliskaan niin riippuvainen erilaisista vaihtuvista tilanteista, jossa me tottakai välillä mokataan, tai
siitä, miten me suoriudutaan suhteessa johonkin meidän kurssiryhmään. Ja itsemyötätuntoinen
ihminenhän tunnetusti ajattelee niin, tai tausta-ajatus on siellä että se on tietoista asennoitumista,
elikkä tämmönen niinku asennetason asia, se suhde itseen. Että mä päätän, että tilanteessa kuin
tilanteessa mä suojelen itseäni, loppujen lopuksi. Ja itsetunnossa taas se arvio itsestä rakentuu
niihin, enemmän niihin suorituksiin ja siihen ympäristöön missä ne suoritukset tapahtuu. Tässä me
tarvittais semmosta kulttuurista muutosta. Ja mä uskon, että se on tulossa, tulossa kyllä.
Toimittaja Jannika Lalu: Joo, tota, ei voi ehkä liikaa korostaa sitä, että itsemyötätunto on taito,
jota voi kehittää, ja sitä voi harjoitella itse kunhan sen vain muistaa. Mitä keinoja itse käytät ja
millasissa tilanteissa ne tulevat erityisesti tarpeeseen?
Asiantuntija Laura Heimonen: No, tää on hyvä kysymys. Mähän olen siis kaksivuotiaan lapsen äiti
ja tota hän pitää tarkalleen huolta siitä, että tulee päivittäin näitä palauttavia hetkiä, ja hetkiä
itselle. Muutenkin oon pitänyt aina itselleni niitä hetkiä jo opiskeluajoilta saakka ja no mä voin
antaa esimerkit: lapsi saattaa kiukutella jostain pienestä vähän pidempään, niin mä saatan käydä
kylpyhuoneessa hetken, ja puhua hetken peilikuvalle. Et miten helposti mä ottaisin tän kaiken
henkilökohtaisemmin, jollei mulla olis itsemyötätuntoa. Ja niinkun kykyä kattoa vähän
avarammalla tavalla tätä tilannetta, ilman että mä ainoastaan nään tän oman roolin vaikutuken
lapseen, vaan on myös tekijöitä, jotka välillä vaikuttaa siihen kiukuttelevaan pikkuiseen. Tai
monissa meidän tilanteissa arjessa jos itsestä on tuntunut että joku esitys on mennyt vaikka
todella niinku selkeästi huonosti ja on epäonnistunut kokemus, niin alkaa tietosemmin ajatella
sitä, näiden omien päivittäisten harjoitusten ansiosta, että mitkä muut asiat siihen vaikutti kun
minun oma suoriutumiseni. Ja kuitenkin yrittää ratkaisukeskeisesti ajatella, että mitä voisin ensi
kerralla ehkä tehdä toisin ja mihin olin tyytyväinen toisaalta tässä suorituksessa kuitenkin. Harvoin
asiat on ihan mustavalkoisia. Mun harjoitteet on usein siis ihan hengitysharjoituksia, tai tällasta
pientä ystävällistä puhelua itselle vaikka kotimatkalla töistä. Ihan semmosta yksinkertaista kehon
skannaamista kun mä kävelen rappukäytävässä työpaikalle, mä saatan tehdä tämmösen pienen
kehon skannauksen, jossa ajattelen, miltä jalkapohjissa tuntuu kun astun rappukäytävään ja miltä
kädet tuntuu kun painan kahvasta, ja näin pois päin.
Toimittaja Jannika Lalu: Se on jännä miten yksikin kokemus, yksikin toimiva kokemus tällasesta
harjotuksesta voi vaikuttaa, ja miten sen sitten jatkossa voi muistaa, ja käyttää sitten myöhemmin.
Meillä alkaa aika tänä aamuna Radio Moreenissa loppumaan, ja tähän loppuun mä haluaisin
muistuttaa kuulijoitamme siitä, että me ihmiset olemme mitä ajattelemme, emme ole oman
itsemme yläpuolella. Arjen paineissa aivomme loksahtavat harva se hetki takaisin oletustilaan, ja
alkavat huomaamattamme käymään läpi totuttuja ajatusratoja. Siispä: kiinnitä huomiota sisäiseen
puheeseesi, jotainhan sieltä aina kuuluu. Voisitko ryhtyä paremmaksi ystäväksi itselle?
Kieltäytyistkö uudesta ystävästä?
Kiitos Nyyti ry:n Laura Heimonen tästä antoisasta keskustelusta.
Asiantuntija Laura Heimonen: Kiitos Jannika oikein paljon, että sain olla kanssasi keskustelemassa
tänä aamuna.
Toimittaja Jannika Lalu: Kiitos.