Myötätuntoa korkeakouluihin -hankkeeseen kuuluu henkilöstökouluttamisen ja ryhmämentoroinnin lisäksi myös opiskelijoiden projektitoimintaa. Toiminnassa pyritään konkreettisten, muiden hyväksi tehtävien tekojen kautta rohkaisemaan opiskelijoita myötätunnon osoittamiseen, tutustumaan myötätunnon eri ulottuvuuksiin sekä tutkimaan niitä niin opiskelijoiden omassa elämässä kuin korkeakouluyhteisöissäkin.
Hankkeen projektitoiminta tapahtuu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen kanssa kurssiyhteistyön kautta. Millaiseksi yhteistyö muodostui koronapandemian myötä?
Jo toista kertaa aineenopettajaopiskelijat pääsivät hankkeen kanssa toteuttamaan myötätuntotekoja. Keväällä 2020 toteutettiin kampuksella pidetty Myötätuntopäivä, joka oli tavoitteena järjestää uudestaan keväällä 2021. Vallitsevan koronapandemian vuoksi tapahtumaa päädyttiin kuitenkin järjestämään hieman eri muodossa, sekä kokonaan verkossa. Tuloksena syntyi viikon mittainen #TavallinenRiittää2021- kampanja, sekä Instagram- tili @myotatuntoa , johon opiskelijat tuottivat sisältöä. Tilille tuotetun sisällön kautta opiskelijat pysähtyivät reflektoimaan myötätuntoa eri näkökulmista, sekä kohtaamaan toisia verkkovälitteisesti. Opiskelijat haastoivat kampanjan aikana myös muita jakamaan myötätuntoa eteenpäin, eli toteuttamaan omia myötätuntotekoja. Tili toimii projektin jälkeen Myötätuntoa korkeakouluihin – hankkeen virallisena kanavana.
Kulissien takana
Opiskelijat jakautuivat projektin ajaksi neljään pienryhmään, jotka tuottivat kukin materiaaleja eri näkökulmista. Kolme ryhmistä keskittyivät sisällön tuottamiseen; myötätunnosta yleisesti, itsemyötätunnosta ja myötätunnosta verkossa. Neljännestä ryhmästä tuli ns. ”sometiimi”. Ryhmä otti vastuulleen projektin Instagram – tilin teknisten osuuksien hallinnoimisen sekä projektin viestintäkampanjan toteutukseen liittyvät suunnittelutyöt; esim. yhteistyökumppaneiden kontaktoimisen, yhteisen visuaalisen ilmeen suunnittelemisen sekä markkinointimateriaalien tuottamisen. Lisäksi ryhmä myös koordinoi tilillä tapahtuvaa toimintaa tuottamalla kaikille yhteisen julkaisuaikataulun sekä tarkkailemalla tilin viestejä.
Esimerkki sometiimiläisten tuottamasta markkinointimateriaalista
Myötätuntoa yleisesti- ryhmäläiset pohtivat omissa materiaaleissaan myötätuntoa käsitteenä. Ryhmä valmistautui lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimustietoa, seuraamalla muiden ryhmien etenemistä sekä keskustelemalla sisäisesti erilaisista myötätunnon tulkinnoista. Tuotosten tehtävä oli pohjustaa muiden ryhmien tuotoksia, ja ne julkaistiinkin tilille ensimmäisenä. Lopputuloksena olivat visuaalisesti miellyttävät ja napakat infokuvat. Kuvissa myötätuntoa avattiin tekstitse, jonka yhteyteen laitettiin myös lähde seuraajien nähtäväksi. Infokuvia avattiin enemmän postausten yhteyteen tuotetuilla kuvateksteillä.
Esimerkki Myötätuntoa yleisesti- ryhmän tuottamasta kuvamateriaalista
Myötätuntoa verkossa- ryhmäläiset halusivat tuottaa helposti lähestyttävää materiaalia, sekä antaa jotain konkreettista käteen tiliä seuraaville, jota olisi myös mieluista jakaa eteenpäin. Tärkeää oli ryhmäläisten mielestä myös samaistumisen kokemus, joka madaltaisi kynnystä itse ottaa vinkit osaksi omaa opiskeluarkea. Ryhmälaiset hakivatkin paljon inspiraatiota omasta elämästään. Tuloksena syntyi neljä postausta, joiden kuvamateriaalit sisälsivät vinkkejä myötätuntoisempaan toimintaan verkko-opiskelussa sekä toiminnallisia haasteita.
Esimerkki Myötätuntoa verkossa- ryhmän tuottamasta kuvamateriaalista
Itsemyötätunto- ryhmä lähestyivät omaa aihettaan pilkkomalla sitä pienempiin osiin. Ryhmäläiset ottivat tarkasteltavakseen tietyn näkökulman itsemyötätunnosta, johon jokainen lähti perehtymään tarkemmin; kritiikin vastaanottaminen, opintomenestys, aiemmat elämänkokemukset sekä yhteiskunnan asettamat odotukset. Ryhmä koki tärkeäksi havainnollistaa näkökulmat mahdollisimman realistisesti, eli nostamalla esille esimerkkejä ns ”oikeasta elämästä” samalla, kun niitä pohjustettiin kirjallisuudesta hankitun tiedon avulla. Tuloksena syntyi neljä itsemyötätuntotarinaa, joihin luotiin omat hahmot. Hahmoilla oli kukin omat haasteensa tai huolensa liittyen edellä mainittuihin näkökulmiin, ja niiden kautta ryhmäläiset saivat luotua esimerkkeihin samaistumispintaa ja sen myötä räätälöityjä vinkkejä, miten ja miksi vastaavissa tilanteissa itseensä kannattaisi suhtautua myötätuntoisesti. Ryhmäläiset pohtivat pitkään hahmojen ja tilanteiden luonnetta, sekä mahdollisia riskejä tämäntyyppisen formaatin käyttämisen, esim. stereotypioiden tahattoman vahvistamisen tai mahdollisten loukkaavien muotoilujen, suhteen. Lopputulos oli neljän kuvan sarja per tarina, sekä niihin liittyvät kuvatekstit (esimerkki alla). Loput tarinat ja kuvat ovat nähtävissä Instagram – tilillä.
#TavallinenRiittää2021 – kampanja
”Oli hienoa olla mukana tekemässä jotain, mikä tuntui merkitykselliseltä ja jonka ns. leviämisen näki aika konkreettisesti. Projekti myös avasi
uusia näkökulmia myötätuntoon ja sai huomaamaan, kuinka pienistä asioista siinä voi olla kyse.”
– Kurssilla mukana ollut opiskelija
Projekti huipentui varsinaiseen kampanjaviikkoon 8 – 14.3.2021, jonka aikana opiskelijoiden tuottamat sisällöt julkaistiin. Kampanjan teemana oli ”Tänä vuonna tavallinen riittää” (mistä otettiin myös tilin nimi ja kampanjan hastag). Etukäteen ja kampanjaviikolle sovittiin yhteistyökumppaneiden kanssa, että he jakaisivat tilillä olevaa sisältöä omissa sisäisissä ja ulkoisissa kanavissaan, jotta tilille saataisiin näkyvyyttä. Tähän lupautuivat Nyyti ry:n lisäksi Jyväskylän yliopisto sekä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY. Kampanjasta jaettiin tietoa myös Nyyti ry:n ylläpitämässä verkostoryhmässä Opiskelijoiden mielen hyvinvointia edistämässä, jossa oli toteutuksen aikoihin lähes 1000 opiskelijoiden parissa työskentelevää mielenterveystoimijaa. Viikon aikana myös osa Jyväskylän yliopiston ainejärjestöistä sekä tiliä seuraavat ammattilaiset ja opiskelijat jakoivat sisältöjä eteenpäin.
Vilkkain päivä kampanjan aikana oli ylivoimaisesti keskiviikko, jolloin kävijöitä oli 21 700. Sinä päivänä julkaistiin myös kampanjan suosituin postaus, ”Myötätunto verkko- opiskelussa”, joka keräsi yli 10 000 kävijää. Kaiken kaikkiaan tili tavoitti 24 247 Instagram- käyttäjää. Seuraajia tilille ehti kampanjaviikon aikana tulla lähes 300. Tavoitetuista käyttäjistä 78% oli naisia tai naiseksi itsensä identifioivia, ja tili tavoitti käyttäjiä niin Uudeltamaalta, Länsi- Suomesta, Pirkanmaalta, Pohjois-Suomesta kuin Keski- Suomesta. Kampanja levisi myös Instagramin ulkopuolelle; mainintoja oli mm. Twitterissä, Jodelissa ja Facebookissa.
Projektille oli alkuperäisissä suunnitelmissa varattu hieman rahaa Myötätunto- tapahtuman toteutusta varten. Koska pandemia ei mahdollistanut fyysistä tapahtumaa, osa varoista käytettiin maksettuun mainontaan Instagramissa.
Kampanjassa tehtiin myös kaksi spontaania yhteistyötä. Opiskelijat halusivat sisällön lisäksi edellisvuoden tapahtuman lailla kannustaa myötätunnon jakamiseen käytännössä. Tätä varten järjestettiin kolme arvontahaastetta, jossa oli tarjolla palkintoja. Tätä kautta yhteistyökumppaniksi lupautui mukaan Elisa Kirja, joka lahjoitti kampanjalle kolme kirjapalkintoa, psykoterapeutti Emilia Kujalan tietokirjat ”Tunteella. Kateus” ja ”Tunteella. Häpeä.” Palkinnot arvotiin kampanjan osallistuneiden kesken viikon päätteeksi. Arvontahaasteisiin osallistui kaiken kaikkiaan 12 käyttäjää. Ensimmäisessä haasteessa kehotettiin osallistujia kertomaan jokin myötätuntoteko, jonka ovat viime aikoina tehneet toiselle, toisessa haasteesta kertomaan teko, jonka olivat saaneet toiselta, sekä viimeisessä haasteessa tägäämään kaveri, jonka kanssa halusi jakaa lukukokemuksen myötätunnosta. Arvontahaasteiden lisäksi toteutettiin opiskelijoiden toimesta myös erikseen kolme some – haastetta, joissa ei ollut palkintoja.
Yhteistyötä tehtiin lisäksi myös jyväskyläläisen yrittäjän, mindfulness- ohjaajan ja puheviestinnän lehtorin Hanna Vainionpään kanssa. Hän järjesti kampanjan aikana kaikille avoimen ja maksuttoman itsemyötätunto-harjoituksen yrityksensä Hava Mindfulnessin kautta. Harjoitus toteutettiin Instagramissa livelähetyksenä, johon tuli 26 osallistujaa.
Kokemuksia projektista
Projektin palautteissa toteutusta sekä kiitettiin että kritisoitiin. Kokemukset onnistumisesta ja koetusta merkityksellisyydestä niin itsensä kuin omien opintojen kannalta olivat vahvasti sidoksissa pienryhmäläisten panostukseen ja ryhmähenkeen, sekä aiheisiin, johon kukin pienryhmä perehtyi. Aiheen puhuttelevuus vaikutti positiivisella tavalla motivaatioon. Projekti oli lyhyt ja intensiivinen, mikä yhdistettynä etäopiskelun raskaisiin olosuhteisiin myös haastoi opiskelijoiden jaksamista. Kampanjan menestys toi kuitenkin tervetullutta buustia tekemiseen, ja myös tieto tilin säilymisestä kampanjan jälkeen toi tunnetta siitä, että työtä ei tehty turhaan. Kampanjan menestyminen osoitti myös, että aiheelle oli selvästi kysyntää, mikä lisäsi opiskelijoiden tunnetta siitä, että he olivat tehneet merkittäviä myötätunto-tekoja kanssaopiskelijoille. Projekti myös lisäsi opiskelijoiden valmiuksia toimia myötätuntoisesti jatkossakin. Eräs opiskelijoista kiteytti:
”Projekti auttoi sekä olemaan myötätuntoinen itseä että muita kohtaan,
minkä lisäksi sain hyviä vinkkejä siitä, miten myötätuntoisen toiminnan
edistämistä voisi esimerkiksi opettaa oppilaille. Oli mahtavaa tehdä
tämä yhdessä niin, että jokainen sai oman äänensä kuuluviin! “
Opettaja on yhteiskunnallinen toimija. Hänen on tärkeää tutkia, millaisissa tilanteissa koetaan empatiaa, miten näytetään ja opetetaan empatiaa ja miten lapset ymmärtävät ja kokevat empatian. Projekti tarjosi tähän oivallista pohdintaa. Kasvatus, yhteiskunta ja muutos 2, 4 op – kurssin aikana toteutettu yhteistyö Nyyti ry:n ja JYU opettajankoulutuslaitoksen välillä havainnollisti, että opettajan on osattava toimia joustavasti monenlaisissa ympäristöissä, niin fyysisesti kuin verkossakin. Tämä on tärkeää samaistumisen kokemuksen kannalta opettaja – oppilassuhteessa: Jos oppilas havaitsee opettajalla olevan aitoa kykyä ymmärtää siitä, millaisessa todellisuudessa oppilas elää, se vahvistaa molemminpuolista luottamusta.
Opettajan työ perustuu nykyään ilmiöoppimiseen ja ryhmätyöhön. Myötätunto on hyvä ja tärkeä asia, ja kaikki tietävät, että sitä pitäisi osata näyttää. Myötätunto ei ole pelkästään psykologinen käsite, vaan se vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja yhteisöllisyyteen. Myötätunnon avulla yhteiskunnan jäsenet, niin lapset, nuoret kuin aikuiset, vahvistavat solidaarisuutta, tukevat rauhaa ja rakentavat kulttuurien välisiä suhteita ja siltoja ymmärryksen kautta. Vaikeinta ei ole tieto, vaan käytäntö. Miten se tehdään? Myötätunto on tekoja, ja materiaalin tuottaminen havainnollisti näin opiskelijaryhmille myös asioita, jotka estävät myötätuntoa.
Olemme oppineet siihen erityisesti kouluympäristössä, että kirjallinen kommunikointi on viimeisteltyä ja oikeaoppista. Poikkeusolojen aiheuttaman nopean verkkosiirtymisen myötä myös kommunikaatiomme on haastettu uudella tavalla, joka rajaa livekanssakäymisessä totutut reaktiot, eleet, ilmeet ja joskus myös äänensävyt pois. Jäljelle jää usein kirjallinen keino kommunikoida – johon pitäisikin nyt osata eri tavalla heittäytyä. Myötätunnon osalta se voi vaikuttaa ilmaisuun niin, että pohditaan erityisen tarkasti: Kaipaakohan tuo tällaista juuri nyt? Voinko sanoa näin? Mitä jos minut ymmärretään väärin? Oikeastaan vasta heittäytyminen tekoon johtaa myötätunnon ymmärtämiseen ja antaa varmuuden toteuttamiseen. Projekti auttoi näin opiskelijoita myös ymmärtämään myötätuntoisen teon merkitystä ja ihmisyyttä sen takana.
Kasvokkainen myötätunto on edelleen yhtä tärkeä, mutta myös verkossa osoitettu myötätunto on taito, jota jokainen tarvitsee tulevaisuudessa. Opettaja on työssään oppilailleen esimerkki empatian näyttämiseen ja myötätunnon tekemiseen, minkä vuoksi hänellä on myös merkittävä rooli oppilaan saattamiseksi osaksi yhteisöönsä. Se, että opettaja kykenee havainnollistamaan oppilailleen erilaisia, joustavia ja matalan kynnyksen keinoja osoittaa myötätuntoa ympäristölleen (fyysisesti tai verkossa), tai vastavuoroisesti havainnollistaa heille negatiivista tai myrkyllistä käyttäytymistä samaisesta ympäristöstä, ovat tärkeitä työkaluja oppilaan resilienssin sekä tulevien haasteiden ratkaisemisen suhteen. Oppilaan nähdessä opettajan käyttäytyvän ystävällisesti ja kiinnostuneesti toisia opettajia tai muita oppilaita kohtaan, hän voi odottaa samaa käyttäytymistä myös itseään kohtaan. Opettajan tärkeimpiä opetuskeinoja ovat pedagogiikan ja asiasisällön lisäksi siis myös hyvä ja tasavertainen vuorovaikutus.
Projekti opetti ihmisestä välittämistä, ja kuinka voimme olla lähellä toisiamme, vaikka emme ole lähekkäin. Kurssin aikana tämä näyttäytyi esim. kuulumiskierroksilla, kun kaikkien kesken kokoonnuttiin yhteisiin työskentelytapaamisiin ja tilannekatsauksiin. Yksinäisyys ja merkityksettömyyden tunne ovat yleisiä niin lasten, nuorten, opiskelijoiden kuin aikuistenkin keskuudessa. Yksinäisyys kehittyy ajan kanssa, mikä myös vaikuttaa yksilöiden tavoittamiseen sekä ihmisten lähelle etsiytymiseen. Nämä ovat myös opettajille haasteellisia asioita käsitellä – samalla kun niiden ratkaisemiseen tulee entistä enemmän painetta. Siksi projektin toteutusmuoto ja tästä tullut kokemus oli tärkeä kokemus myös opiskelijoiden tulevien työurien kannalta. Rikkaimpana reflektiona projekti antoi heille tilan pohtia asennetta omaa opettajuutta ja toisia ihmisiä kohtaan. Opiskelijoiden mukaan itsemyötätuntoon paneutuminen auttoi heitä oivaltamaan, että tulevana opettajana saa pyytää itselle apua kollegalta tai organisaatiolta. Moni koki, että olivat ensimmäistä kertaa tulleet ajatelleeksi sitä, että voisi ottaa myös itse tulevana opettajana apua vastaan. Myötätunto on siis taito ja tunne, jonka kaikki tarvitsevat – ja ansaitsevat.
Linda Lindström,
Myötätuntoa korkeakouluihin – hanke
Nyyti ry
linda.lindstrom@nyyti.fi
Paula Rönnberg,
yliopistonopettaja
Jyväskylän yliopisto
paula.ronnberg@jyu.fi