Myötätuntorohkeutta toiminnan kautta -Tarinoita opiskelijoiden myötätuntoprojekteista
Myötätuntoa korkeakouluihin -hankkeeseen kuuluu opiskelijoiden projektitoiminta, jossa konkreettisen, muiden hyväksi tehtävän toiminnan kautta rohkaistutaan osoittamaan myötätuntoa, tutustutaan myötätunnon eri ulottuvuuksiin ja tutkitaan niitä omassa elämässä ja yhteisössä.
Jyväskylän yliopiston aineenopettajaopiskelijat toteuttivat hankkeen kanssa yhteistyössä myötätuntoprojekteja, jotka yhdessä muodostivat kampuksella toteutetun Myötätuntopäivän. Myötätuntopäivässä pysähdyttiin kohtaamaan toisia, jaettiin kokemuksia, kuunneltiin ja tutkittiin ihmisten välisiä ennakkoluuloja.
Konkreettinen toiminta muiden hyväksi herätti opiskelijoissa paljon vivahteikkaita pohdintoja myötätunnon voimasta. Kurssilaiset pohtivat tasavertaisen kohtaamisen merkitystä; sitä, miten harvoin joillain voi olla tilaisuus tulla kuulluksi ja toisaalta pienten asioiden suurta merkitystä: miten kuuntelevan korvan tarjoaminen, lyhytkin kohtaaminen, muutama ystävällinen sana tuntuivat vaikutuksiltaan suurilta. Monta raja-aitaa ylitettiin, kun heittäydyttiin entuudestaan tuntemattomien kanssa puhumaan merkityksellisistä asioista.
Moni toimintapisteillä vieraillut opiskelija oli ilmaissut, miten tärkeältä nämä kohtaamisen teot tuntuivat stressaavan arjen keskellä.
-Ihmiskontaktilla on iso voima, ja päivä todellakin osoitti sen, yksi myötätuntopäivää järjestänyt opiskelija totesi.
Tämän sivun tarinat kuvaavat, mitä kokeiluja opiskelijat tekivät osana Myötätuntopäivää ja miten kokeilujen oppeja voi soveltaa muuallakin.
Kokeilu 1: Haastetaan myötätuntoisiin tekoihin
Opiskelijat järjestivät myötätunto-teemaisen somehaasteen, jossa haastettiin ihmisiä pohtimaan, mitä myötätuntoisia tekoja voisi tehdä; tekemään näitä tekoja ja haastamaan edelleen muita tekemään samoin. Haasteeseen osallistui ihmisiä eri puolilta Suomea, ja osallistujat ideoivat innokkaasti pieniä myötätuntoisia ja itsemyötätuntoisia tekoja ja haastoivat muita mukaan. Myötätuntoinen teko saattoi olla vaikka että soittaa läheiselle ihmiselle ja kysyy, mitä tälle kuuluu.
Kuten somehaastetta järjestäneet opiskelijat pohtivat, somehaaste teki myötätunnon teot näkyväksi – useinhan ne ovat pieniä ihmisten välisiä hetkiä, joita ulkopuolinen ei huomaa. Tuntuu oikeastaan, että suuri osa siitä myötätunnosta mitä maailmassamme on ja niistä myötätuntoisista teoista joita tehdään, jää vähän piiloon, ja maailmamme näyttäytyy kalseampana paikkana kuin se onkaan. Kun taas myötätuntoisia tekoja tehdään näkyväksi, tuottaa se toiveikkaampaa kuvaa. Myötätunto leviää. Näkemällä muiden myötätuntoisia tekoja rohkaistumme myös itse toimimaan, ja saamme inspiraatiota ja ideoita. Kuten yksi somehaastetta järjestäneistä opiskelijoista pohti, herättivät haasteen vastaukset myös itselle uusia ideoita myötätuntoisista teoista.
Toimintaidea: Pienimuotoisia myötätuntohaasteita voi järjestää vaikka kaveriporukassa. Somen ulkopuolellakin myötätuntoa voi tehdä näkyväksi kiinnittämällä siihen huomiota ja esimerkiksi antamalla ääneen myönteistä palautetta, kun näkee jonkun, vaikka ventovieraankin, toimivan myötätuntoisesti (”Huomasin miten autoit tuossa tilanteessa, ihanasti tehty!”). Näkemistään myötätuntoisista teoista voi myös kertoa muille. Mitä myötätunnon tekoja sinä olet tänään nähnyt?
Kokeilu 2: Kuunnellaan ja autetaan stressaantunutta kanssaopiskelijaa
Opiskelijat järjestivät kampusrakennuksen aulaan stressipisteen, jossa osallistujat kirjoittivat stressaavia ajatuksia post it -lapuille ja pisteellä olevien stressikorttien avulla mietittiin myönteisiä ajatuksia ja asioita niiden vastapainoksi. Päivän mittaan lappuja kertyi seinä täyteen. Stressipisteen järjestäneet opiskelijat olivat koko ajan paikalla keskustelemassa pisteellä vierailleiden opiskelijoiden kanssa stressin aiheista ja tarjosivat tilan jakaa ajatuksia.
”Joillakin voi olla hyvinkin harvoin tilaisuutta tulla kuulluksi”, stressipistettä mukana järjestämässä olleet opiskelijat pohtivat. Mahdollisuus kirjoittaa post it -lapuille osoittautui hyväksi kuuntelun ja kokemusten jakamisen tavaksi. ”Myötätunnolle on suuri tarve, mutta tarpeen sanoittaminen voi olla hankalaa. Siksi yksi hyvä keino ihmisten murheiden ilmaisemiselle on siinä, että ihmiset saavat tarvittaessa kertoa murheistaan äänettömästi.” Tämä on tärkeä ajatus kuuntelemisesta ja tukena olemisesta – se vaatii herkkyyttä ja joskus erilaisia keinoja, joilla voi luoda tilan toiselle kaikessa rauhassa sanoittaa ajatuksiaan. Opiskelijoiden stressipisteellä luoma kuunteleva tila näkyi myös siinä, että lapuille kirjattiin hyvin raskaitakin asioita.
Stressipisteen seinä kokosi ajatukset yhteen ja auttoivat myös näkemään jaettuja huolia. ”Opiskelijoilla on yllättävän paljon samoja huolia ja murheita sekä ahdistuksen aiheita. Näitä luettuamme tajusimme, ettemme ole täysin yksin ajatustemme kanssa”, pistettä järjestäneet opiskelijat pohtivat.
Toimintaidea: Pysähtyminen ja kuuntelu ovat myötätunnon ytimessä. Voimme kysyä toiselta, mitä hänelle kuuluu – ja kuunnella sitten rauhassa ja hyväksyvästi, viestittäen että meillä on aikaa kuunnella. Toiselle voi vaikka sanoittaa, että nyt saa kertoa, miten oikeasti menee. Voimme antaa tilaa sille että huolen kertominen voi vaatia aikaa. Kaverin kanssa voi kuunnella vastavuoroisesti vaikka niinkin, että ottaa käyttöön jonkin esineen joka merkkaa puheenvuorot. Vain se, jolla on esine kädessään puhuu ja toinen vaan kuuntelee. Voimme myös vahvistaa aitoa keskustelukulttuuria kertomalla itse omista ei-niin täydellisistä hetkistämme ja epävarmuuksistamme.
Kokeilu 3: epäkohtia purkamaan
Myötätuntopäivän ketutuspisteellä sai purkaa ärsytyksen ja ahdistuksen aiheitaan eri aihepiireistä (esimerkiksi opiskelu, oma elämä, maailman tapahtumat) kirjoittamalla niitä esillä olevaan lakanaan. Samalla sai tutustua muiden opiskelijoiden ajatuksiin ja keskustella mieltä painavista ja ärsyttävistä asioista.
Sekä pisteen järjestäjät että sille osallistuneet opiskelijat huomasivat samastuvansa moniin lakanalle kirjoitettuihin asioihin. Kuten edellisen tarinan stressipiste-kokeilussa, ajatusten ja kokemusten sanoittaminen yhteisesti auttaa huomaamaan, ettemme ole yksin ahdistavien asioiden kanssa.
Ketutuspisteellä ohjeistettiin kirjaamaan ahdistuksen ja ärsytyksen aiheita myös opiskeluyhteisön, Suomen ja koko maailman tasolla. Yksi ehkä harvemmin esille tuleva näkökulma myötätuntoon on sen rooli epäkohtien huomaamisessa ja toiminnan aikaansaajana: ”Nämä asiat ovat pielessä ja niille pitää tehdä jotain!”. Myötätunto ei aina näyttäydy lempeänä, vaan voi sisältää voimakastakin energiaa ja ilmetä esimerkiksi aktivismina asioiden muuttamiseksi, kun huomaamme kärsimystä ja haluamme toimia sen lievittämiseksi. Samalla myötätuntoinen lähestymistapa auttaa pureutumaan epäkohtiin rakentavasti, kun pyrimme ymmärtämään esimerkiksi muiden ihmisten toiminnan taustalla vaikuttavia asioita, vaikka emme kyseistä toimintaa hyväksyisikään. Samoin itsemyötätunto auttaa muuttamaan niitä asioita, joita haluamme ehkä omassa toiminnassamme muuttaa. Itsemyötätunnon kautta voimme ymmärtää oman toimintamme syitä ja muuttaa toimintaamme lempeällä mutta jämäkällä otteella.
Toimintaidea: Mikä sinua ahdistaa tai ärsyttää omassa elämässäsi tai yhteiskunnassa? Mitä kaverisi ajattelevat – onko heillä samanlaisia ajatuksia tai mieltä painavia asioita? Pystyisitkö yksin tai yhdessä muiden kanssa jotenkin vaikuttamaan tähän asiaan – puhumalla siitä, kirjoittamalla siitä, päättäjiin vaikuttamalla tai järjestötoiminnan kautta?
Kokeilu 4: Miten ennakkoluulot vaikuttavat kykyymme ymmärtää toisiamme?
Opiskelijat järjestivät kampusrakennuksen aulaan ennakkoluulopisteen, jossa osallistujat pääsivät käymään simuloitua nettikeskustelua erilaisista annetuista identiteettirooleista käsin, sermin takana piilossa olevan ”anonyymin keskustelijan” hämmentäessä soppaa lisää aiheettomilla ja leimaavilla kommenteilla. Keskustelun aiheina oli esimerkiksi kasvisruoan tarjoaminen kouluissa ja kesätöiden saaminen Suomessa.
Pisteen tarkoituksena oli tarkastella erilaisia ennakkoluuloja ja myös herätellä kykyä ymmärtää muita asettumalla tietoisesti ajattelemaan erilaisista näkökulmista käsin. Piste myös kertoi paljon nettikeskustelujen luonteesta. ”Tämä simuloi sitä, kuinka helppoa toisen haukkuminen on, kun välissä on tiukat ennakko-oletukset sekä keskustelun kasvottomuus…tällaista keskustelua olisi vaikea kuvitella käyvän kasvotusten.”, ennakkoluulopisteen järjestäjät pohtivat. Vaikka pisteellä käyty keskustelu oli karrikoitua ja herätti hilpeyttä, osallistujat näkivät myös sen yhteyksiä oikeaan elämään ja kärjistyneisiin keskusteluihin, ja heissä heräsi ajatuksia erilaisten ihmisten kohtaamista ennakkoluuloista. Monet huomasivat myös, kuinka vaikeata on asettua toisen ihmisen asemaan, jos esimerkiksi toisen arvomaailma tuntuu kovin erilaiselta.
Omillemme vastakkaiset näkemykset haastavat usein myötätuntomme: ”Miten joku voi ajatella noin? Idiootti!”. Myötätuntoinen lähestymistapa erimielisyyksiin on toisen näkökulmaan asettumista ja pyrkimystä ymmärtää miksi toisella on tämä näkökulma, vaikkei tätä näkökulmaa hyväksyisikään.
Toimintaidea: Tutkija Brené Brown sanoo ennakkoluuloista: ”On vaikeata vihata läheltä. Siirry lähemmäksi”. Voimme miettiä kovin erilaisiksi kokemiamme ihmisiä ja pohtia, missä asioissa olemme kuitenkin samanlaisia? Mitä yhteistä meillä on? On helppoa leimata ihminen kokonaan ”vääränlaiseksi” esimerkiksi poliittisten mielipiteiden takia, mutta löytyisikö tästä ihmisestä jokin puoli johon pystyt samastumaan? Tekeekö hän jotain, mitä arvostat?
Keskustelussa muiden kanssa voi yrittää ottaa tavakseen pysäyttää hetkeksi ensimmäinen reaktio toisen sanomisiin. Mieti, ymmärsitkö varmasti mitä toinen tarkoittaa. Oletusten varassa toimimisen sijaan on hyvä yrittää kysyä toiselta lisää ja tarkistaa, ymmärsitkö oikein. Tätäkin voi harjoitella ensin vaikka kaverin kanssa, niin taito on olemassa kun haastava keskustelutilanne tulee!