Seurustelin 4 vuotta lukiossa tapaamani ensirakkauteni kanssa. Olin umpirakastunut, maailmassa ei ollut ketään, joka vetäisi hänelle minun silmissäni vertoja. Hän oli pidetty, sosiaalinen, urheilullinen, muut huomioon ottava ja rohkeasti oma itsensä.
Unelmani kävikin toteen, ja meistä tuli pari. Neljään vuoteen mahtui ylä- ja alamäkiä, yhteen muutto, molemmille opiskelupaikat, inttileskeys ja yhteisiä lomamatkoja. Neljän vuoden kuluttua päätimme sopuisasti erota, sillä suhteeseen oli tullut piirteitä, jotka kertoivat välittämisen vähentyneen ja saavan meidät voimaan yksilöinä huonommin. Molemmista se oli oikea päätös, vaikka se satuttikin. Sinkkukesä oli villi, uusi työ, uudet kaverit, koko ajan menossa. Kesään mahtui yöllisiä naku-uinteja, baarikierroksia pyörällä ympäri kaupunkia, ensimmäistä kerta myös irtoseksiä ja tinder-treffejä.
Lupasin kohdella muita ihmisiä lähimmäisen lämmöllä ja vaalia ystäviäni, kuin kalleinta omaisuuttani, sillä sitähän ne ovat. Arvokkainta mitä minulla on.
Kesä meni, arki tuli, ja elämä ei maistunutkaan enää yhtä makealta. Ensin mieliala laski, sitten aloin jo kärsimään yksinäisyydestä. Kaverit helpottivat, tinder toi hetken sisältöä tyhjyyteen ja mielenkiintoa elämään. Milloin oli treffeillä michelin-ravintolassa amerikkalaisen lakimiehen kanssa, milloin drinkeillä mukavan uuden tuttavuuden seurassa ja joskus taas netflix and chill. Paras ystävä jätti, treffit eivät täyttäneet tyhjyyttä ja olo vain paheni. Menin itseeni ja tiedostin, että saan muista ihmisistä elämäniloa ja energiaa. Olen onnellisempi ollessani muiden ympäröimänä. Lopetin yksinäisyydestä kärsimisen uuden vuoden lupauksen myötä. Lupasin kohdella muita ihmisiä lähimmäisen lämmöllä ja vaalia ystäviäni, kuin kalleinta omaisuuttani, sillä sitähän he ovat. Arvokkainta mitä minulla on. Lähennyin ystävieni kanssa ja tein myös uusia, yksinäisyys ei tuntunut enää niin pahalta.
En muistele entistä puolisoani kaunoin, päin vastoin. Hän on hyvä ihminen, ja loistava puoliso jollekin toisenlaiselle naiselle. Haluaisin kovasti jakaa elämäni taas kumppanin kanssa ja muistelen kaihoisasti entisen suhteeni parhaita puolia. Kaipaan sitä, että voin huolehtia toisesta ja että toinen huolehtii minusta. Kaipaan yhteisiä juoksulenkkejä ja aktiivista elämää, kaipaan appivanhempia ja kesälomareissuja yhdessä. Kaipaan toisen hengitystä kaulaani vasten ja yhteisiä aamupalahetkiä. Kaipaan myös niitä niin arkisia ruokakauppareissuja tai kiivasta keskustelua eri tiskiainemerkkien tehosta.
Odotan suuria tunteita ja löydän kaikista tapaamistani miehistä epäkohtia, joita en voi olla sivuttamatta. Niin helppo on selata uusia matcheja ja treffailla, mutta niin vaikea antaa jollekin kunnollinen mahdollisuus epäkohdista huolimatta. Poistin tinderin, en enää katsele treffien jälkeen uutta vaihtoehtoa, vaan odotan, että kohtaan sen olemalla oma itseni.
Kirjoitus on Puhutaan sinkkuudesta -kampanjan satoa. Kampanja järjestettiin yhteistyössä Väestöliiton kanssa keväällä 2016.
Vastaa