Moni sinkku saattaa hetkittäin kokea yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita. Pariskuntien näkeminen voi aiheuttaa surua tai haikeutta tai jopa kateutta tai katkeruutta. Sinkku saattaa toisinaan miettiä, kelpaako hän kenellekään ja onko elämä varannut rakkautta hänen varalleen. Jos taustalla on ero, voi surun, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet hetkellisesti jopa voimistua.
Ihmiset myös kokevat yksinäisyyden ja yksinolon eri tavoin. Toisille yksinolo on hetkittäin jopa toivottu olotila, toiset välttelevät sitä viimeiseen asti. On yksilöllistä ja pitkälti temperamenttipiirteisiin liittyvää, minkälaiset sosiaaliset tarpeet kullakin on. Toisille riittää yksi tai kaksi läheistä ystävää, kun toiset taas kaipaavat isoa kaveriporukkaa ja laajaa tuttavapiiriä ympärilleen.
On ymmärrettävää, että yhteiskunnassa, joka rakentuu edelleen pitkälti ydinperheasetelmalle, parisuhteen löytäminen ja kenties perheen perustaminenkin nähdään luonnollisena ja tavoiteltavana olotilana. Mutta on kuitenkin muistettava, että osa valitsee yksin asumisen ja sinkkuna pysymisen ihan omasta tahdostaan. 2000-luvulla pariutuminen ei ole enää taloudellisen turvan sanelema pakko. Ja yksin eläminen ja asuminen on koko ajan jopa kasvattanut suosiotaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puolet talouksista on yhden hengen talouksia. Joidenkin yksin elävien kohdalla sitä ”oikeaa” ei ole vain löytynyt, tai tuntuu, että ei haluta vielä sitoutua ja lupautua loppuelämäksi yhteen. Moni kokee, että elämä harrastuksineen, kavereineen, opiskeluineen ja töineen on niin hektistä, ettei aikaa seurustelulle välttämättä oikein jäisikään.
Ei silti ole aina sanottua, että sinkkuna eläminen olisi pelkästään ikuista juhlaa tai juhlimista, huolettomuutta ja sitä, ettei kenestäkään tai mistään tarvitsisi kantaa vastuuta. Ja kyllä moni sinkku kertoo kaikesta huolimatta kaipaavansa kumppania ja toivovansa löytävän elämänsä rakkauden vielä jonakin päivänä rinnalleen. Toiveet rakkaudesta ja kumppanin löytämisestä elävät siis voimakkaina monen sinkunkin mielessä. Se on oikeastaan luonnollista. Meillä kaikilla on tarve liittyä toisiin ihmisiin ja kuulua johonkin yhteisöön sekä tuntea itsemme tarpeellisiksi ja elämämme merkitykselliseksi. Parisuhteen perustaminen tarve nousee osin biologiastammekin. Ja se minkälaisen arvon ja merkityksen annamme elämässämme parisuhteelle, riippuu aiemmista elämänkokemuksistamme, kulttuurisesta taustastamme ja arvomaailmastamme.
Mutta mistä löytää seurustelukumppanin? Miksi sen etsiminen ja löytäminen tuntuu välillä niin vaikealta? Joillekin deittisovellusten tuoma treffikulttuuri voi tuntua vieraalta. Moni miettii, voiko sieltä ketään löytääkään, jos pelkkien profiilikuvien perusteella päätetään, halutaanko kyseistä ihmistä edes tavata.
Oikeastaan kysymys kannattaa laajentaa koskemaan uusien ihmissuhteiden löytämistä ylipäätään. Kannattaa pohtia, mitkä ovat itselle luontaisia paikkoja tavata uusia ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin. Kumppanuus kun saattaa saada alkunsa toisinaan myös ystävyydestä. Monet kertovat nykyään löytävänsä kumppaneita ja kumppaniehdokkaita sosiaalisen median kanavista ja erilaisista kännykän deittisovelluksista sekä netin treffipalstoilta. Jos ne eivät tunnu itselle luontevilta tavoilta, kannattaa katse kääntää muuhun sosiaaliseen elämään. Monesti kumppaniehdokkaat samoin kuin muutkin uudet ihmiset elämään löytyvät erilaisten harrastusten, tapahtumien ja yhdessä tekemisen kautta. Myös yhteisten tuttujen kautta saattaa elämään eksyä mahdollisia kumppaniehdokkaita.
Kannattaa myös miettiä, että jos odottaa koko elämänsä sitä yhtä ja ainoaa oikeaa, saattaa vahingossa ”kävellä onnensa ohi”. Itseään ja omia toiveitaan kumppanin suhteen ei myöskään opi tuntemaan, jos ei uskalla tutustua uusiin ihmisiin ja ottaa sitä riskiä, että treffikumppani ei välttämättä olekaan se tuleva elämän rakkaus. Harva meistä nykyään myöskään löytää elinikäisen kumppanin ensimmäisiltä treffeiltä tai edes ensimmäisestä parisuhteestaan. Parisuhdeasiantuntijoiden mukaan nykyään on tyypillistä elää useissa peräkkäisissä rakkaussuhteissa elämän aikana yhden pitkän, elinikäisen suhteen sijaan. Sen myötä yhä useampi meistä elää yhä pidempiä aikoja sinkkuna elämänsä aikana.
Sinkkuna oleminen kannattaakin nähdä myös eräänlaisena itseensä tutustumisen aikana. Muita ihmisiä, kuten ystäviä, opiskelu- harrastus- ja työkavereita tavatessamme ja uusiin ihmisiin tutustuessamme, tutustumme samalla myös itseemme. Muiden kanssa ollessamme opimme minkälaisia ihmisiä, ihmissuhteita ja sosiaalisia verkostoja kaipaamme omaan elämäämme ja kenen ja minkälaisten ihmisten seurassa viihdymme parhaiten – kenen lähellä meidän on hyvä olla.
Hyödyllistä luettavaa:
Vertaistuellista luettavaa:
Vastaa