Julkaisemme kuntavaalien yhteydessä blogisarjan, jossa eduskuntapuolueiden poliittiset opiskelijajärjestöt ottavat kantaa mielenterveyspolitiikkaan. Haluamme Nyytissä lisätä yhteiskunnallista keskustelua mielenterveydestä ja näin osaltamme lisätä äänestysaktiivisuutta. Nyytin kuntavaalitavoitteisiin voi tutustua täällä. Sivulta löydät myös vaalien tarkemman aikataulun.
Tämä lyhyt fiktiivinen tarina kertoo korkeakouluopiskelija Olliinan korona-arjesta. Olliina-opiskelija on ollut yksinäinen jo pitkän aikaa, eikä tunne ole ainakaan helpottunut viimeisen vuoden aikana – päinvastoin. Hän on lopen uupunut, mutta päättänyt ottaa ratkaisevan askeleen kohti avun saantia. Jaksaminen kun alkaa olla jo koetuksella jatkuvien tenttien, opiskelupaineiden ja etäopiskelun myötä. Kavereitakaan ei uudella opiskelupaikkakunnalla ole löytynyt. Olliina-opiskelija suuntaa YTHS:än sivuille ja tutkii mahdollisuuksiaan hoitoon pääsyyn. YTHS:än ajanvaraus on auki arkisin klo 8–15 ja heti sivujen alussa kerrotaan, että takaisinsoitto menee parin päivän päähän. Sivujen chattikin on suljettu. Olliina-opiskelija musertuu täysin.
Olliina-opiskelijalle muistutetaan korkeakoulussa, että vaaditut tentit on suoritettava ajallaan. Yhteiskunta muistuttaa monin tavoin siitä, että opintojen tahdissa on pysyttävä mukana tai se kostautuu taloudellisesti. Olliina-opiskelija on jo heittänyt hyvästit opintolainan hyvitykselle opintojen päättyessä, koska oma mielenterveys on tärkeämpää kuin raha. Yksityisellä puolella mielenterveyspalvelut olisivat nopeasti saatavilla, mutta itsensä elättävällä opiskelijalla ei ole siihen varaa. Korona kun on vienyt pienetkin lisätulot.
Luokkatoverilta tulee WhatsAppiin viestiä, kuinka valtavan suuri ryhmätyö etenee Olliina-opiskelijan osalta. Olliina-opiskelija aloittaa kirjoittamaan ”En ole jaksanut”, mutta pyyhkii tekstin, koska eihän niin voi sanoa. ”Noi luulee, että oon laiska”, joten hän kirjoittaa: ”En oo vielä ehtiny”. Olliina-opiskelijaa ahdistaa entisestään pelko syyllistämisestä. Kaikilla muilla näyttää somen perusteella menevän niin hyvin ja kavereitakin tuntuu riittävän.
Puhelin piippaa. Se ei ollut YTHS, ei kaveri, vaan jälleen kerran yksi turha tarjousviesti. Olliina-opiskelija viskaisee puhelimen pois ja yrittää aloittaa ryhmätyötä, mutta yksinäisyys, stressi ja opintojen aiheuttama paine purkautuu hysteerisenä itkuna. ”Ei musta kukaan välitä”, hän murtuu.
Tämän fiktiivisen tarinan kautta me Demariopiskelijat haluamme nostaa esille mielenterveyspalveluiden piiriin pääsemisen haasteita. Haasteet eivät ole saaneet alkuaan koronan takia. Viime vuosina yhä useampi opiskelija on hakeutunut mielenterveyspalveluiden pariin. Samaan aikaan, kun opintojen tavoiteaikoja on lyhennetty, ovat mielenterveyspalveluiden jonot pidentyneet. Suoraa syy-seuraus-suhdetta ei voida todistaa, mutta nopeammassa tahdissa opiskelu luo opiskelijalle paineita menestyä. Samanlaisena kirittäjänä toimii opintolainahyvitys. Tarkoitus on hyvä, mutta hankitaanko tämän kaltaisissa tilanteissa opintolainahyvitys oman mielenterveyden kustannuksella? Kärsivätkö tässä omaa mielenterveyttään vaalivat tai muista syistä opintoja pidemmälle ajalle hajauttavat opiskelijat?
Opiskelijoiden jaksamista on tuettava jo varhaisessa vaiheessa. Tästä hyvä esimerkki on Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan käyttöön ottama Terve mieli -hanke. Hankkeessa parannetaan opiskelijoiden ja henkilökunnan valmiuksia tukea ja ohjata opiskelijoita vertaistuen keinoin erilaisissa mielenterveyteen liittyvissä asioissa.
Muun muassa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla mielenterveys aiheena toistuu lähes päivittäin. Yksinäisyys ei ole ainoastaan nuorten ongelma, selviää SPR:n tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä. Yksi esimerkki hoitomahdollisuuksista on Helsingin vuonna 2022 tavoittelema terapiatakuun käyttöönotto. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti tämä toteutuu myös muissa kaupungeissa.
Osasyy hoitoon pääsyn hitauteen on ammattilaisten vähyys niin lääkärien, psykoterapeuttien kuin muun hoitohenkilökunnan osalta. Myös Demariopiskelijat ovat ottaneet kantaa mielenterveysasioihin, esimerkiksi viime syksynä nykyinen puheenjohtaja teki kannanoton psykoterapiakoulutuksen maksuttomuudesta.
Kuten voi huomata, ratkaisuja on paljon ja niihin voidaan tarttua monelta eri taholta. Yksiselitteistä tai helppoa se ei taatusti ole, mutta meidän on toimittava. Vaikka mielenterveyden järkkyminen on usein kamppailua yksin, tulee ensioireisiin reagoida ja tukea tätä henkilöä. Mikäli toveriltasi murtuu käsi, et sinä jää voivottelemaan, vaan tartut heti toimeen. Saman tulisi päteä mielenterveyteen.
Opiskelijat voivat olla kasvot mielenterveysasioista puhumiseen niiden oikeilla nimillä. He voivat toimillaan poistaa siihen liittyviä stigmoja. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä YTHS-laajentumisen sekä sote-uudistuksen eteneminen tämän suhteen tarkoittaa. Varmaa on, että kunnilla tulee edelleen olla rooli mielenterveysasioissa ja se, että opiskelijoilla on tahtoa ja näkemystä saada aikaan muutosta.
Vastaa