Tässä jutussa haastattelemme EHYT ry:n KUPLA – Opiskelijat päihdekulttuurin uudistajina -hankkeen projektipäällikköä Sarianna Palmroosia (Kasvatustieteen maisteri, pääaine yleinen ja aikuiskasvatustiede)
EHYT toteuttaa valtakunnallisesti monella tavalla ehkäisevää päihdetyötä, niin alkoholiin, tupakkaan, huumeisiin kuin pelaamisesta syntyviin haittoihin liittyen. EHYT ry on asiantuntijajärjestö, vaikuttaja sekä tukija jäsenyhdistyksille. Neljä vuotta EHYT ry:ssä eri tehtävissä työskennellyt Palmroos toimii tällä hetkellä KUPLA -hankkeen projektipäällikkönä. Hanke on EHYT ry:n ja Nyyti ry:n yhdessä toteuttama kolmivuotinen hanke. Yhteistyökumppaneita hankkeessa ovat Suomen ylioppilaskuntien liitto ry SYL, Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry, Opiskelijoiden liikuntaliitto ry OLL sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS.
KUPLA -hanke
Mitkä olivat tämän KUPLA-hankkeen lähtökohdat, Sarianna Palmroos? ” Yksi tärkeä syy, miksi tätä hanketta haettiin, oli että korkeakouluopiskelijat on ehkäisevässä päihdetyössä sellainen vähemmän huomiota saanut kohderyhmä. Koettiin tarve ottaa enemmän huomioon tämä kohderyhmä. Jos katsoo ihan tilastollisesti, niin opiskelijoiden kohdalla päihteiden käyttö on vähentynyt, mutta humalajuominen, runsas kertajuominen ja riskijuominen on kuitenkin vielä melko yleistä. Huumausaineista kannabiskokeilut lisääntyvät nuoressa aikuisuudessa. Tiedetään, että alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholin käyttö koko ajan vähenee ja yhä suurempi osa ei enää käytä alkoholia. On mielenkiintoista, että kuitenkin siinä vaiheessa, kun tyypillisesti aloitetaan korkeakouluopinnot, eli siinä noin 18–20 vuotiaana, alkoholin käyttö tasoittuu muihin sukupolviin nähden. Mitä siinä vaiheessa sitten tapahtuu, se on yksi taustakysymys tässä.”
Hankkeen tavoitteena on tukea korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä, vahvistaa korkeakouluyhteisöjen valmiuksia päihdehaittojen ehkäisyyn sekä edistää yhteisöllistä ja saavutettavaa opiskelukulttuuria. Palmroos kertoo hankkeessa olevan olennaista saada mukaan opiskelijat, opiskelijajärjestöt, tuutorit, opiskelija- ja ylioppilaskunnat. Palmroos katsoo heidän olevan avaintoimijoita siinä, millaista opiskelijakulttuuri on, millaisia tapahtumia järjestetään ja miten uudet opiskelijat otetaan vastaan. ”On myös tosi tärkeätä, että saadaan se koko yhteisö mukaan, myös se koko korkeakoulun henkilöstö. Oli tärkeä lähtökohta, että hankkeessa halutaan osallistaa molemmat tähän mukaan”, Palmroos täsmentää. Konkreettisia tavoitteita hankkeessa on lisätä ehkäisevän päihdetyön osaamista ja valmiuksia sekä puheeksiottovalmiuksia. Hankkeen puitteissa tullaan kouluttamaan korkeakoulun henkilökuntaa, opiskelijatuutoreita ja opiskelijatapahtumien järjestäjiä näihin teemoihin liittyen.
On myös tosi tärkeätä, että saadaan se koko yhteisö mukaan.
Palmroosin mielestä olisi tarpeellista, että päihteistä voitaisiin puhua. Hän näkee päihteiden ja riippuvuuden olevan edelleen tabu. Alkoholin käyttö koetaan jokaisen omana asia, mihin ei sovi puuttua. ”Päihteisiin liittyy tosi paljon erilaisia mielikuvia ja aihe on sellainen, että se herättää ihmisissä väistämättä jonkin tunnereaktion. Mua kiinnostaa tässä se, kun jo nyt voidaan nähdä kulttuurin olevan muuttumassa, olisiko tämä tabukin ehkä murtumassa tulevaisuudessa.”
Opiskelijat päihdekulttuurin uudistajina
Minkälaiset mahtaa olla opiskelijakulttuurin tulevaisuuden näkymät ja miten opiskelijat voisivat toimia päihdekulttuurin uudistajina? Palmroos vastaa: ”Toivoisin että ihmisten mielikuva muuttuisi siitä, että se opiskelijakulttuuri on vaan juomista. Opiskelijat itse tietävät, ettei se juominen ole enää keskiössä läheskään aina siellä tapahtumissa. Musta tuntuu, että se yhteisö siinä ympärillä tai ylipäätään suomalaiset ajattelevat edelleen, että se meininki on samanlaista, kuin silloin kahdeksankymmentä luvulla. Kulttuurinmuutos tapahtuu myös sitä kautta, että havahdutaan siihen, että eihän tämä asia itseasiassa olekaan enää näin.” Palmroos toivoo myös, ettei opiskelijatapahtumia rajattaisi jyrkästi alkoholittomiin ja muihin tapahtumiin, vaan puhuttaisiin yleisesti tapahtumista, jotka tarjoavat jokaiselle monipuolista ohjelmaa.
Palmroosin näkemykset liittyvät myös keskustelukulttuuriin, siihen että päihdekulttuurista voisi puhua avoimesti korkeakouluyhteisöissä ja myös opiskelijat keskenään. Palmroos kertoo tutkimusten mukaan suuren osan opiskelijoista olleen huolissaan läheisensä alkoholin käytöstä. Tämä herättää Palmroosissa vielä yhden toiveen, että se oma huoli uskallettaisiin ottaa puheeksi, ilman pelkoa toisen suuttumisesta. Palmroosin mielestä korkeakouluyhteisössä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että kuka tahansa voi ottaa puheeksi, puheeksiottamiseen rohkaistaisiin ja siihen tarjottaisiin välineitä sekä koulutusta.
Kuka tahansa voi ottaa puheeksi.
Mikä riippuvuus?
Kun puhutaan riippuvuudesta, Palmroosin mielestä on merkittävää määritellä, mistä itseasiassa puhutaan. ”Ihmiset usein mieltää, että riippuvuus on se fyysinen riippuvuus siihen aineeseen ja kuitenkin olisi tärkeää puhua myös siitä sosiaalisesta ja psykologisesta riippuvuudesta. Kukaan ei tule heti suoraan riippuvaiseksi jostain aineesta, vaikkapa alkoholista, vaan se on pidempi prosessi, joka aina kulkee psykologisen ja sosiaalisen kautta.”
Olisi tärkeää puhua myös siitä sosiaalisesta ja psykologisesta riippuvuudesta.
Palmroos kertoo varsinkin nuorten aikuisten päihteiden käytön liittyvän usein sosiaalisiin tilanteisiin vahvistamaan positiivisia tunteita. Juomishetki voi olla se yhteinen hetki, missä jaetaan hyvä fiilis. Alkoholin käyttöön liittyy positiivinen sosiaalinen puoli ja hankkeessa halutaan puhua myös siitä miksi ihmiset käyttävät alkoholia. ”He kokevat saavansa siitä jotain hyvää ja yks liittyy just siihen sosiaalisuuteen, tulee vähän rohkeampi, uskalletaan tutustua ihmisiin ja se liittyy siihen hauskanpitoon.” Mutta toisaalta päihteiden käyttö voi liittyä negatiivisten tunteiden hallintaan. ”Yleensä jos puhutaan, että kenelle kehittyy oikeesti päihdeongelma tai riippuvuus, niin he käyttävät yleensä just siihen negatiivisten tunteiden hallintaan, esimerkiksi stressin ja masennuksen lievittämiseen.” Palmroos täsmentää.
KUPLA-hankkeessa tehdään ennaltaehkäisevää päihdetyötä eli työtä ennen kuin ongelmia tai riippuvuutta pääsee syntymään. Työ kohdistuu varhaiseen tunnistamiseen, missä voidaan tunnistaa tuen tarpeessa oleva opiskelija ja ohjata hänet oikeisiin tukipalveluihin. Tunnistaminen on haastavaa, koska ihmisestä ei välttämättä näe ulospäin mitään ongelmaa ja siksi tähän tarvitaankin lisää työkaluja. Ongelmaksi saattaa muodostua myös ajattelu runsaan päihteiden käytön kuulumiseen opiskeluun elämänvaiheena. Todellisuudessa osa saattaa jatkaa samanlaista, esimerkiksi alkoholin, käyttöä vielä työelämässäkin. ”Koska riippuvuus ja päihteet liittyy tunteiden hallintaan niin paljon, olisi tosi tärkeetä, että tarjottaisiin opiskelijoille tukea tunteiden säätelyyn ja hallintaan sekä stressiin, muilla keinoin kuin alkoholin tai muiden päihteiden avulla.” Palmroos kertoo.
Olisi tosi tärkeetä, että tarjottaisiin opiskelijoille tukea tunteiden säätelyyn ja hallintaan sekä stressiin.
Motivaatio työssä
Ehkäisevän päihdetyön vaikuttavuutta voi olla joskus vaikea arvioida. Hankkeessa työ on pitkäjänteistä, vaikutukset saattavat näkyä vasta vuosien päästä ja voi olla vaikea sanoa, mikä vaikutus tulee olemaan yhteisöissä. ”Vaikka niitä vaikutuksia ei siinä arjessa sit heti näekään, se motivaatio tulee niistä hetkistä, vaikka kun on pitämässä koulutusta ja ymmärtää, että joku on tajunnut nyt ajatella tätä asiaa uudesta näkökulmasta. Keskeinen tekijä on, että ei vaan istu täällä toimistolla, vaan juttelee ihmisten kanssa. Motivaatio tulee siitä, että tällä työllä on oikeasti merkitys. Kun taustalla on tutkittua tietoa, tiedetään, että nämä asiat todennäköisesti vaikuttavat ja lisäävät tällä tavalla opiskelijoiden hyvinvointia.” Palmroos pohdiskelee.
Motivaatio tulee siitä, että tällä työllä on oikeasti merkitys.
Mielen hyvinvointi
”On tosi tärkeää, että pääsen työssäni edistämään mulle tärkeitä arvoja. Ihmisten hyvinvointiin vaikuttaminen ja yleisesti ottaen koulutukseen ja kasvatukseen liittyvät asiat kiinnostavat hyvin laajasti. Työssä että elämässä yleensäkin sellainen itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen on tosi tärkeätä”, Palmroos kertoo itsestään. Hän näkee merkitykselliseksi rajata työ ja vapaa-aikaa selkeästi, varsinkin ajattelutyötä tekevälle työt siirtyvät helposti omaan arkeen. Silloin tulee yrittää vapaa-aikana ja viikonloppuisin keskittyä omaan ohjelmaan, eikä katsoa työsähköposteja sunnuntaisin. Kysyttäessä miten muuten Sarianna Palmroos pitää huolta omasta mielen hyvinvoinnista, hän luettelee: ”On tärkeä päästä luontoon ja meren äärelle, muutenkin ulkoilla ja vaeltaa metsissä. Muista harrastuksista tanssi on mulle sellainen tosi tärkeä, arjen mindfulnessia parhaimmillaan. Kavereiden näkeminen on myös tärkeää.”
#MieliHenkilön terveiset lukijoille:
”Uskalla ottaa puheeksi, jos olet huolissasi opiskelukaverin jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Riittää kun kysyy, että: ”Mitä sulle kuuluu?”, joskus ei tarvitse sen ihmeempää. Älä epäröi hakea apua, jos oma jaksaminen tai oma päihteiden käyttö mietityttää, hae näiden pohdintaan tukea.”
Riittää kun kysyy, että: Mitä sulle kuuluu?
Kirjoitus on osa #MieliHenkilö-juttusarjaamme, jossa esitellään erilaisia mielenterveyden ja opiskelukyvyn parissa toimivia kiinnostavia henkilöitä. #MieliHenkilö-juttuja voit löytää jatkossa Mielellä on väliä -blogistamme, Youtubemme #EllunMielestä -vlogista sekä sosiaalisesta mediasta tunnisteella #MieliHenkilö.
Vastaa