Auttajatahot, Elämänhallinta, Hyvinvointi, jaksaminen, Mielenterveys, Mielihenkilö, Ohjaus, Opiskelu, Opiskelukyky

6


Sanna Miettinen

Työhyvinvointipalvelujen johtaja, Työhyvinvoinnin ja organisaatiokäyttäytymisen asiantuntija, Opiskelijahelppari (Treili Oy)

Koulutus: HK, psykiatrinen sairaanhoitaja, työnohjaaja

Pääsin haastattelemaan Treili Oy:n työhyvinvointipalvelujen ja syksyllä toimintansa Tampereella aloittaneen, matalan kynnyksen apua opiskelijoille tarjoavan Opiskelijahelppari-palvelun johtajaa Sanna Miettistä. Tapasimme Tampereella eräänä syyskuisena iltapäivänä Treilin toimistolla ja pysähdyimme keskustelemaan monista mielenkiintoisista ja tärkeistä teemoista. Aloitamme haastattelun tutustumalla Sannan urapolkuun. Sanna on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, työnohjaaja ja hallintotieteiden kandidaatti. Hän valmistui 20 vuotta sitten psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja työskenteli ensimmäiset 10 vuotta asumispalveluissa henkilöiden parissa, joilla oli vakavia mielenterveyden häiriöitä.   ”Käytännössä pohdimme yhdessä, miten arki saadaan sujumaan erilaisista oireista huolimatta. Vaikka ihmisellä on vaikeita sairauksia, hänellä on myös paljon voimavaroja ja toimintakykyä, minkä päälle pystyy rakentamaan. Tämä työkokemus näkyy edelleen konkreettisena työotteena.”

Tämän jälkeen hän kouluttautui työnohjaajaksi, mikä muutti ammattinäkökulmaa työelämälähtöisempään suuntaan. Seuraavat kymmenen vuotta menivätkin työnohjaajana, ja asiakkaina oli laaja skaala toimijoita aina sote-sektorista ravintolatyöntekijöihin. Valmistuessaan työnohjaajaksi hän aloitti työt Sopimusvuori ry:n päiväpalveluissa, mielenterveyskuntoutujien matalan kynnyksen klubitalotoiminnassa.* Myöhemmin mukaan tuli nuorten matalan kynnyksen toimintaa. Sanna pohtii, miten hänen urataustansa on toiminut pohjana kaikelle sille, mitä hän nykypäivä tekee työssään. Mainittakoot myös, että Sanna on itsekin opiskelija: hän on kartuttanut työnohjaaja- ja asijantuntijaosaamistaan opiskellen hallintotieteitä Tampereen yliopistossa vuodesta 2014 lähtien. Tällä hetkellä työn alla on pro gradu -tutkielma töiden ja muun arjen ohella.

Vaikka ihmisellä on vaikeita sairauksia, hänellä on myös paljon voimavaroja ja toimintakykyä, minkä päälle pystyy rakentamaan. Tämä työkokemus näkyy edelleen konkreettisena työotteena.

Nykyisen työnkuvansa Sanna jakaa kahteen osa-alueeseen – johtamiseen ja asiantuntijatyöhön. Työpäivät ovat vaihtelevia: niihin voi kuulua mm. työnohjausta, erilaisia valmennuksia, konsultointia ja kehittämistyötä. Keskustelumme siirtyy pian yhteen Sannan työalueista, nimittäin mielenterveyden valmennukseen, jota hän tekee Treilin Helppari-palvelun kautta. Helppari on työhyvinvoinnin valmennuspalvelu, joka on tarkoitettu työntekijöille, joilla on ollut mielenterveyssyistä johtuvia sairaspoissaoloja tai joilla on riski oireille. Syksyllä toimintansa aloittanut Opiskelijahelppari taas on opiskelijoiden kontekstiin suunniteltu palvelu, jonka perusidea ja juuret ovat ns. “alkuperäisessä” Helpparissa. Koska edustan korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysjärjestöä, minua kiinnostaa erityisesti kuulla lisää Opiskelijahelpparista.

MATALAN KYNNYKSEN APUA HERVANNASSA

On aika tutustua Opiskelijahelppariin tarkemmin. Lyhyesti kuvailtuna Opiskelijahelppari on Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelijoille tarkoitettu ilmainen, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu. Palvelua on työstetty jo muutaman vuoden ajan ja mukana suunnittelussa ovat olleet mm. YTHS, TOAS ja Tampereen kaupunki. Sanna itse on ollut mukana isommassa roolissa vasta toukokuusta lähtien, jolloin alettiin pohtia käytännön toteutusta. Toteutukseen valikoitui ennaltaehkäisevä palvelu, jonka kautta on mahdollista auttaa opiskelijoita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. ”Meillä oli samaan aikaan työnantajille myytävä Helppari-palvelu, joten opiskelijoille suunnattu samankaltainen palvelu oli tietyllä lailla aika helppo, kevyt ja nopeakin palvelu käynnistää”, Sanna toteaa.

Opiskelijahelppari koostuu kahdesta “palasesta” – pop up -tilasta ja yksilövalmennuksesta. Kaikki Opiskelijahelpparin työntekijät ovat pitkän linjan mielenterveyden ammattilaisia. Pop up sijaitsee Hervannassa TOAS:n opiskelija-asuntolassa, ja se on auki kahdesti viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Kuka tahansa Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelija voi mennä sinne tai ottaa yhteyttä niin pienen kuin suuren kysymyksen kanssa. Toinen palanen on yksilövalmennukset, jotka rakentuvat 5-10 kerran yksilötapaamisista, joissa opiskelija saa tukea omien tarpeiden mukaisesti. Yksilövalmennukseen on tullut jo paljon yhteydenottoja suoraan opiskelijoilta, ja uusia kiinnostuneita Sanna ohjaa vierailemaan pop upiin, jossa tilannetta ja jatkosuunnitelmia voidaan lähteä kartoittamaan yhdessä ammattilaisen kanssa.

Toiminnan matalan kynnyksen periaate näkyy myös siinä, että Opiskelijahelppari tuo palvelunsa sinne, missä opiskelijat ovat. Palvelu on viety niin lähelle opiskelijaa kuin mahdollista, sillä yhteistyökumppani TOAS on antanut toiminnalle käyttöön asunnon.  “Meillä on Hervannassa TOAS:n perhekaksio A-rapussa ylimmässä kerroksessa, vähän kuin tulisi kylään mihin tahansa”, Sanna kertoo. Myös yksilövalmennukset pyritään toteuttamaan siellä, missä opiskeljalle on mieluisinta tavata – opiskelijan kotona, Opiskelijahelpparin tai Treilin tiloissa, kahvilassa tai vaikkapa puistossa.

ENNALTAEHKÄISYÄ JA KONKREETTISIA ARJEN HAASTEITA

Minua kiinnostaa kuulla, miten Opiskelijahelpparin toiminta on lähtenyt käyntiin ja minkälaisten asioiden kanssa sinne yleensä tullaan. Ensimmäisten viikkojen aikana tulleiden yhteydenottojen tyyppillisin syy on ollut opiskelijan kokema ahdistuneisuus. Sanna kuitenkin muistuttaa, että on vaikeaa vielä konkreettisesti sanoa, minkälaisia muita asioita opiskelijoilla on mielensä päällä, toiminta on jatkunut vasta muutaman viikon ajan haastattelumme ajankohtana. Yksilövalmennuskaan ei ole vielä ehtinyt käynnistyä, mutta varauksia on jo tullut. Jatkamme Opiskelijahelpparin toiminnan pohtimista ennaltaehkäisevän mielenterveystyön näkökulmasta, mikä herättää mielenkiintoista keskustelua. “Olen urani alkuvaiheessa tehnyt töitä ihmisten kanssa, joilla on ollut vaikeita mielenterveyshäiriöitä. Siitä on lähtenyt pikkuhiljaa oma ajatukseni siitä, että kunpa pääsisimme riittävän ajoissa tarttumaan asioihin ja tarjoamaan apua. Toiveena onkin, että Opiskelijahelpparin avulla asioiden ei tarvitsisi mennä todella mutkikkaiksi ennen kuin apua haetaan. Usein ne vaivaavat asiat voivat olla sellaisia ns. ihan tavallisia, normaaliin elämään kuuluvia asioita, vaikkapa ahdistuneisuuden tai jännittyneisyyden kokemuksia.  On vaikka muuttanut uudelle paikkakunnalle ja arki näyttää alussa sekavalta, kursseja on vaikea löytää yms. Monesti voi riittää, että muutaman kerran pääsee juttelemaan asioistaan jonkun kanssa, ja siitä asiat lähtevät rullaamaan parempaan suuntaan.

Sanna reflektoi aiempaa työkokemustaan nuorten matalan kynnyksen toiminnassa ja pohtii, miten työssä nousivat esiin mielenterveyden haasteiden lisäksi arjenhallintaan liittyvät, konkreettiset asiat: “Toki osalla nuorista oli selkeästi ollut diagnoosipohjaa, mutta kyllä käsiteltiin paljon myös sellaisia ihan konkreettisia asioita, kuten vaikka kokonaiskuormituksen hallitsemista. Ihmisillä on paljon asioita elämässään, opiskelua, harrastuksia, ihmissuhteita. Jos jonkun elämänalueen miettiminen vie energiaa, sitä jää muihin automaattisesti vähemmän.” Hän lisää, että pelkästään omille muuttaminen ja kodinhoitoon liittyvät asiat voivat mietityttää omilleen muuttanutta opiskelijaa. Sanna myös muistuttaa, miten opiskelijan saamat tuet ovat myös verrattain pieniä: Moni voi tehdä töitä opintolainan ottamisen sijaan. Opiskelija kenties tekee vuorotyötä ja yrittää mahdollistaa työssäkäynnin, että saa rahaa elämiseen. Sen lisäksi hän vielä suorittaa opintoja. Opiskelu nykypäivänä ei ole välttämättä kauhean helppoa, onhan tuossa arjen kokonaiskuormituksen näkökulmasta paljon asioita.”

Toiveena onkin, että Opiskelijahelpparin avulla asioiden ei tarvitsisi mennä todella mutkikkaiksi ennen kuin apua haetaan. Usein ne vaivaavat asiat voivat olla sellaisia ns. ihan tavallisia, normaaliin elämään kuuluvia asioita, vaikkapa ahdistuneisuuden tai jännittyneisyyden kokemuksia. 

Tästä pääsemmekin opiskelijoiden jaksamiseen. Sanna huomauttaa, miten omia jaksamisen rajoja voi olla vaikeaa tunnistaa. “Jos rajat on ylitetty, voi tulla helposti sellainen olo, että ikään kuin vauhti vaan kiihtyy ja mitään konkreettista ei tapahdu. Se on yhtäkkiä sellainen iso möykky, josta ei saa enää otetta. Itse käytän sellaista menetelmää opiskelevien nuorten kanssa, että tehdään puheen kautta näkyväksi, minkälaisia asioita hänellä on elämässään – mitkä ovat esimerkiksi kolme sellaista tärkeää asiaa,  jotka olisi syytä välittömästi hoitaa kuntoon. Seuraavissa tapaamisissa sitten katsotaan asioita eteenpäin.”

Sanna pohtii yhteiskunnallisesta näkökulmasta sitä keskustelua, jota työssäjaksamisesta ja työelämän muutoksesta käydään. Hän toteaa, miten jo ennen työelämää opiskelijoille tulisi opettaa näitä välineitä ja taitoja, jotka ylläpitävät jaksamista ja hyvinvointia. Kun taidot on omaksuttu, niitä pääsee hyödyntämään ja niiden päälle pystyy myös rakentamaan tulevaisuudessa. “Onhan se hieno juttu, jos yksikin opiskelija saa lisää valmiuksia ja pärjää niiden avulla vaikka paremmin opiskelujen jälkeen työelämässä”, Sanna pohtii.

MEDIAHUOMIOTA JA TULEVAISUUDEN KUVIA 

Minkälaisen vastaanoton Opiskelijahelppari on sitten saanut – onko joku asia tullut aloitusvaiheessa yllätyksenä? “Ehkä minulle suurin yllätys on ollut se, kuinka paljon tämä on herättänyt mielenkiintoa ja millaisen vastaanoton olemme saaneet varsinkin huomioiden sen, miten vähän aikaa vasta olemme olleet toiminnassa”, Sanna naurahtaa. Lyhyen ajan sisällä on tullut yllättävän paljon haastattelukutsuja, YLE Tampere teki radiojutun ja pienen tv-klipinkin. Yksityisvalmennukseen on tullut myös paljon yhteydenottoja. “Ajattelen, että tämä kuvastaa sitä, miten tällaiselle palvelulle on tarvetta. Lisäksi me ollaan toimijana vähän erilaisia kuin muut, tulijan ei tarvitse kertoa kuin etunimensä – tai ei välttämättä edes sitä. Käynneistä ei jää mihinkään papereihin merkintää eikä meille tarvitse lähetettä. Tänne voi tulla oli asia sitten pieni tai suuri, ja sen kanssa lähdetään sitten yhdessä miettimään, että miten tästä eteenpäin.”

Opiskelijahelppari toimii tällä hetkellä pilottimallina, ja toiminta jatkuu ainakin syksyn 2019 ajan. Toiveena on, että toiminta jatkuisi ja palvelu saataisiin vakiinnutettua Tampereelle. “Tällä hetkellä rahoitus ja henkilökuntaresurssit ovat puhtaasti Treilin omia investointeja ja tukikohtamme on TOAS:n investointi. Meillä on erittäin hyvät yhteistyökumppanit: TOAS:n ja YTHS:n lisäksi matkassa mukana ovat myös Tampereen opiskelijajärjestöt (Trey ja Tamko) sekä opintopsykologi Hervannan kampukselta. Toivomme, että löydämme yhteistyökumppaneita, jotka näkisivät tämän niin tärkeänä, että saisimme rahoituksen. Olemme varsin toiveikkaita siitä, että tämä herättäisi kiinnostusta, myös ehkä ihan uusissakin tahoissa.”

Käynneistä ei jää mihinkään papereihin merkintää eikä meille tarvitse lähetettä. Tänne voi tulla oli asia sitten pieni tai suuri, ja sen kanssa lähdetään sitten yhdessä miettimään, että miten tästä eteenpäin.

ODOTUKSIA JA RAJATTOMIA MAHDOLLISUUKSIA

Olemme puhuneet yleisellä tasolla nykyopiskelijan elämästä. Minua kiinnostaa kuulla vielä tarkemmin, kuuluuko Sannan mielestä opiskelijan elämään joitain haasteita tai tekijöitä, joita olisi tärkeää tuoda paremmin esiin julkisessa keskustelussa. Sanna kertoo tarkastelevansa nyky-yhteiskuntaa siitä näkökulmasta, minkälaiseen maailmaan hänen omat lapsensa ovat aikuistumassa. Yhteiskuntamme on hänen mielestä hyvin suorituskeskeinen ja tietyllä tavalla kilpaorientoitunut, ns. “pitäisi-yhteiskunta”. “Meillä on paljon sellaisia ajatuksia, että meidän pitäisi olla menestyneitä, hyvin koulutettuja, pitäisi liikkua ja syödä terveellisesti, sen lisäksi meidän pitäisi ilmastonmuutoskin estää ja samalla pitää olla sosiaalinen.” Lista on pitkä. Samanaikaisesti nuorille sanotaan, että heillä on rajattomat mahdollisuudet elämässä. “Tällaisessa yhteiskunnassa voi olla vaikeaa miettiä sitä, mitä oikein haluaa ja kuka minä oikeastaan olen. Voinko tehdä erilaisia valintoja kuin mitä minulta vaikka yhteiskunnallisesti odotetaan? Nuoret vasta rakentavat identiteettiään ja etsivät sitä, mitä haluavat elämässään tehdä”, Sanna tiivistää.

Ehdotan Sannalle, että kyseessä on eräänlainen tasapainottelu yhteiskunnan odotusten, rajattomien valintojen ja oman polun löytämisen välillä. Sanna yhtyy ehdotukseeni mutta muistuttaa, että peilaa nykynuoren maailmaa omien 15- ja 16 -vuotiaiden lastensa kautta. “Tietysti silloin se identiteetin rakentaminen on enemmän alkutekijöissä kuin vaikkapa 22-vuotiaalla. Mutta kyllä ajattelen, että sen oman polun löytäminen ei ole välttämättä helppoa. On kuitenkin hyvä asia, että nykyään asioita kyseenalaistetaan eri tavalla eikä aina mennäkään samalla junalla millä aikaisemmat sukupolvet ovat menneet. Ja näinhän sen täytyykin tapahtua.”

”ILLUUSION RAVISTELU”

Mitkä asiat voisivat helpottaa tätä mainitsemaamme tasapainottelua? Sanna toteaa, miten kaikkien elämään kuuluu vastoinkäymisiä ajoittain, mutta toisten vaikeista hetkistä ei aina ole tietoinen: “Meidän kaikkien tupaan sataa joskus lunta. Somen aikakaudella tulee helposti sellainen illuusio, ettei sille naapurin tontille sada ikinä. Kaikkien muiden elämä tuntuu menevän aina todella hienosti. Mutta eihän se ole totta. Meidän kaikkien olisi helpompi olla, jos uskallettaisiin reilummin käydä rehellistä keskustelua ja lapioida sitä lunta sieltä omalta tontilta. Näin voidaan ravistella sitä illuusiota siitä, ettei naapurin tontille ikinä pyryttäisi. On myös täysin sallittua todeta, ettei vielä tiedä, mitä elämältä haluaa.”

Tykästyn Sannan käyttämään termiin “illuusion ravistelu”. Tämä illuusio onkin hyvä tiedostaa ja kyseenalaistaa. Mutta mitä mieltä Sanna on, voiko sosiaalinen media toimia osaltaan myös tämän illusion ravistelun välineenä? “Kyllä varmasti voi, itse olen tietysti sitä sukupolvea, jonka nuoruudessa ei ollut tällaisia laitteita. Ajattelen, että kyllä somessa on myös paljon hyvää, kuten matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuuksia. Itsekin olen tänä päivänä työni puolesta suhteellisen aktiivinen somessa. Monesti sosiaalisen median maailmassa yksilöllä täytyy kuitenkin olla aika kirkas ajatus itsestä, että kuka minä oikeastaan olen. Oma elämä voi helposti vääristyä, jos selaa Instagramista muiden päivityksiä ja ajattelee, että kaikilla muilla on tosi kivaa ja itse vain istuu sohvalla Netflixiä katsellen – eihän tässä ole mitään postattavaa. Mutta kyllä meillä kaikilla on varmasti niitä hetkiä kun maataan sohvalla Netflixiä katsoen”, Sanna naurahtaa.

Somen aikakaudella tulee helposti sellainen illuusio, ettei sille naapurin tontille sada ikinä. Kaikkien muiden elämä tuntuu menevän aina todella hienosti. Mutta eihän se ole totta. Meidän kaikkien olisi helpompi olla, jos uskallettaisiin reilummin käydä rehellistä keskustelua ja lapioida sitä lunta sieltä omalta tontilta.

ARVOKKAAT HETKET TYÖSSÄ JA VAPAA-AJALLA

Olemme päässeet kattamaan monia teemoja keskustelumme aikana. Palataan vielä hetkeksi Sannan uraan. Kysyn, tuleeko hänelle mieleen joitain arvokkaita kokemuksia omalta työuraltaan. Hetkiä on paljon, mutta tuoreimmin muistissa ovat yhteydenotot, joissa Sanna sai kiitoksia ihmisiltä, joita hän oli työnsä puitteessa auttanut vuosia aiemmin. Ensimmäinen sähköposti oli nuorelta, jolla oli edelleen Sannan kanssa käydyt opit ja työkalut käytössään, toinen työskentelijältä, jolle Sannan vetämä valmennus ja työnohjaus oli ollut silmiä avaava ja elämälle uuden suunnan antanut kokemus,

Siirrytään lopuksi urakeskusteluista Sannan arkeen ja niihin asioihin, jotka tuovat hänelle iloa työn ulkopuolella. Perhe nousee ilontuojien ykkössijalle, mutta hyvää oloa tuo myös työmatkapyöräily, jota Sanna harrastaa 2-3 kertaa viikossa. “Se on sellainen minulle ilon aihe – hienot kesäaamut tai kirpeät syysaamut. Myös huonon mustikkakauden jälkeen oli todella ilahduttavaa viikonloppuna käydä puolukassa. Kyllähän tällaisista hyvin arkisista asioista sen muun elämän ilahduttaminen tulee”, Sanna summaa hymyillen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös aikani Sannan kanssa. Lopetan haastattelun kysymällä, minkälaisia terveisiä Sanna haluaisi lähettää opiskelijalle, joka pohtii mielenterveyttä, jaksamista tai ihan arkeen liittyviä asioita. Sannalta löytyy heti vastaus: “Älä jää miettimään asioita yksin vaan tule rohkeasti jutulle. Tule meidän pop-uppiin, laita yhteydenottolomakkeen kautta viestiä tai WhatsAppilla, siitä se lähtee. Ja jos et itse rohkene niin kerro kaverille, niin kaverikin voi ottaa yhteyttä puolestasi. Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä jossain kohtaa, vaikka sitten ystävän olkapäätä tai ammattilaista. Siitä se elämä sitten jatkuu, pienin konkreettisin askelin omia hyvinvoinnin työkaluja tunnistaen ja lisäten”.

* Treili Oy on aiemmin ollut Sopimusvuorisäätiö-konsernin alla, mutta pari vuotta sitten Sopimusvuori ry irtaantui omaksi toimijaksi. Vuosi sitten toteutettiin brändiuudistus, jossa nimi Sopimusvuori Oy vaihtui Treili Oy:ksi.

LINKKEJÄ JA LISÄTIETOA:

Opiskelijahelppari, https://www.opiskelijahelppari.fi/

Lisää tietoa Treili Oy:stä, https://www.treili.fi/

 

Marjaana Hulkko


Kirjoittaja on sosiaalipsykologian maisteriopiskelija, vihreän teen superkuluttaja, herkästi innostuva ja pohtiva maailman tarkkailija sekä Nyytin harjoittelija. Intohimona Marjaanalla on mielenterveyden edistäminen niin ruohonjuuritasolla kuin rakenteisiin vaikuttamalla. Vapaa-aikana hänet voi bongata kirjastoista, teepuodeista tai vintageputiikeista.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *