Mielihenkilö, Yleinen

11


Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveystyön johtava ylilääkäri Pauli Tossavainen piipahti Nyytin toimistolla juttelemassa tekemästään työstä mielenterveyden parissa, omista opiskeluvuosistaan sekä ajatuksistaan eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä. Haastattelin Tossavaista saadakseni selville, mitä sanottavaa hänellä on mielenterveydestä 38 työvuoden jälkeen.

”Työ mielenterveyden parissa alkoi kiinnostaa työskennellessäni työterveyslääkärinä 80-luvulla. Olin opiskeluaikana ollut töissä psykiatrisessa sairaalassa, mutta työterveyshuollossa tuli vastaan toisentyyppisiä asiakkaita. Halusin kohentaa osaamistani, ja hankkiuduin sijaiseksi mielenterveystoimistoon, aikeenani palata myöhemmin takaisin työterveyshuoltoon. Mielenterveystoimistossa pääsin kuitenkin mukaan hienoon työryhmään, jonka perusteella tein päätöksen lähteä erikoistumaan psykiatriaan. Myöhemmin kävin myös kuusivuotisen psykoterapeuttikoulutuksen, joka antoi laajempaa ymmärrystä mielen toiminnasta. Psykoterapeutin ja työnohjaajan työt olivat niin antoisia, että niitä olen jäänyt jälkeenpäin kaipaamaankin.”

Töihin YTHS:lle Tossavainen päätyi vuonna 2001, kun Tampereen toimipisteelle avautui psykiatrin paikka. Asiakaskunnan kiinnostavuus ja YTHS:n näyttäytyminen houkuttelevana työnantajana vaikuttivat päätökseen. 18 työvuotta useissa rooleissa opiskelijoiden mielenterveyden parissa onkin antanut Tossavaiselle hyvän näkymän siihen, millaisia kehityssuuntia opiskelijoiden mielenterveyden suhteen on näkynyt 2000-luvun alusta lähtien. ”Opiskelijoiden olosuhteet ovat muuttuneet todella paljon vuodesta 2001 lähtien. Silloin oli vielä ikuinen opinto-oikeus, ja opiskelijoista moni opiskelikin varsin verkkaiseen tahtiin ilman suurempaa ahdistusta hitaasta vauhdista. Tutkintouudistuksen, tutkintoaikojen rajaamisen sekä opintotuen rajauksen seurauksena vastaanotolla alkoi näkyä yhä enemmän stressaantuneita opiskelijoita. Opiskelijoista monet alkoivat puhua huonoksi leimaantumisen pelosta, jolleivat pysy tahdissa.”

Opiskelijoista monet alkoivat puhua huonoksi leimaantumisen pelosta, jolleivat pysy tahdissa.

Myös YTHS:n tarjoamien palveluiden suhteen on ehtinyt tapahtua tuona aikana monia muutoksia. Vuodesta 2008 alkaen yliopisto-opiskelijoiden määrä on laskenut noin 145 000:sta 125 000:een. Koska YTHS:n rahoitus on opiskelijamäärästä riippuvainen, on palveluja jouduttu supistamaan. Samaan aikaan kun opiskelijoiden kokonaismäärä on vähentynyt, on mielenterveyssyistä opiskeluterveydenhuollossa käyvien määrä kasvanut. Henkilöstömäärää on jouduttu siis pienentämään samalla, kun palveluiden tarve on lisääntynyt. ”Meillä on jouduttu tekemään hyvin radikaaleja ratkaisuja, esimerkiksi psykoterapia omana toimintanaan on jouduttu lakkauttamaan. Samaan aikaan onneksi Kelan kuntoutuspsykoterapia on laajentunut. Se on hyvä asia, mutta opiskelijoille siinä on sellainen ongelma, että omavastuuosuudet ovat suhteellisen suuria opiskelijan tuloihin nähden. Psykoterapiaan pääsyprosessi on myös aika pitkällinen. Nämä palvelut ei nykyään ole parhaat mahdolliset ja näitä pitäisi pystyä kyllä kehittämään”, Tossavainen toteaa.

Oman kehittämishaasteensa opiskeluterveydenhuollon järjestämiselle on tuomassa vuonna 2021 voimaan astuva YTHS-laki, jonka seurauksena myös ammattikorkeakouluopiskelijat liittyvät YTHS:n tarjoamien opiskeluterveydenhuollon palvelujen piiriin. Muutoksen myötä opiskelijoiden määrä kaksinkertaistuu, ja palveluita on laajennettava myös kokonaan uusille paikkakunnille. Tossavaisen mukaan tässä muutoksessa mielenterveyspalveluiden kannalta onnekasta on se, että kasvokkaisten palveluiden rinnalla tuotettuna pystytään järjestämään hyvin myös etävastaanottoja. ”Etäpalvelut sopivat mielenterveyspalveluihin oikein hyvin, sillä siinä ei tarvita fyysistä tutkimista, toisin kuin usein somaattisten sairauksien ja suun hoidossa. Etävastaanotot ovat olleet meillä käytössä jo pidempään ja saimme juuri uuden kätevämmän ohjelmiston. Se toimii ihan erinomaisesti. Työntekijä ja uskoakseni myös opiskelija unohtaa keskustelussa aika nopeasti, että ollaan etäyhteydessä.”

Mielenterveyspalveluien turvaaminen muutoksen yhteydessä on tärkeää, sillä vuonna 2018 12% opiskelijoista kävi YTHS:llä mielenterveyteen liittyvistä syistä. Masennus oli samana vuonna toiseksi yleisin käyntisyy hammaskarieksen jälkeen. Lisäksi opiskelijoista 20-25% oireilee psyykkisesti viikoittain. Oireilun kehityssuunta on ollut nouseva, sillä yliopisto-opiskelijoilla diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 alkaen. Tossavainen toi jo aiemmin esille opiskelijoiden olosuhteiden muutokset, mutta mikä muu voi selittää opiskelijoiden oireilun lisääntymistä?

”Palveluihin hakeutumisen kynnys on ilmeisesti laskenut, mutta ajattelen, että pelkästään tämä ei riitä selitykseksi. Olosuhteiden muutosten lisäksi tehokkuusajattelu on lyönyt läpi, eikä sillä ole pelkästään myönteisiä vaikutuksia. Myös tulevaisuus on muuttunut epävarmemmaksi, sillä opiskelu ei takaa enää työllistymistä ja turvallisuutta. Digitalisoitumisesta ja somesta voi myös hakea jonkinlaista selitystä, sillä tutkimusten mukaan osaan ihmisistä sillä on kielteisiä vaikutuksia. Masennusalttius saa voimaa tappiollisesta vertailusta, johon somemaailma tarjoaa loputtoman mahdollisuuden. Myös identiteetin rakentuminen on nykyään varmaan vaikeampaa, kun maailma on muuttunut niin paljon monimutkaisemmaksi. Nämä ovat kuitenkin laajoja kysymyksiä, joihin ei ole helppoa antaa selvää vastausta.”

Tossavaisen omista opiskeluvuosista on ehtinyt vierähtää jo tovi, sillä lääkäriksi hän on valmistunut vuonna 1981. Maailma on ehtinyt muuttua kovasti noista ajoista. Tuolloin ei ollut käytössä nettiä eikä tietokoneita, mikä on radikaali muutos tähän päivään. Opintorahaa ei myöskään ollut, vaan moni otti lainaa tai kävi töissä itsensä elättääkseen. Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen ja muistaminen olivat tuohon aikaan ensisijaisia taitoja, kun taas nykyään korostuvat tiedonhankintataidot. Yhden asian Tossavainen tunnistaa kuitenkin olevan aivan samalla tavalla kuin ennenkin. ”Nuoren ihmisen halu liittyä muihin sekä pyrkimys mennä elämässä eteenpäin, ne ovat varmaan pääasiassa vieläkin samalla tavalla.”

Nuoren ihmisen halu liittyä muihin sekä pyrkimys mennä elämässä eteenpäin, ne ovat varmaan pääasiassa vieläkin samalla tavalla.

Omista opiskeluajoistaan Tossavainen muistaa myös oman tunnollisuutensa, ja tämän piirteen hän tunnistaa säilyneen itsessään läpi elämänsä. Mutta onko jotain, mitä Tossavainen haluaisi näin jälkikäteen sanoa tuolle nuorelle ja tunnolliselle opiskelijalle?
”Olin semmoinen nuori, että olin aika huolissani omasta kelpaamisesta ja riittämisestäni, ja jotain siihen liittyvää ihan varmasti haluaisin sanoa. Yrittää ehkä rauhoittaa itseäni siinä, että ei tarvitse yrittää olla niin täydellinen eikä pelätä mokaamista. Saa olla epätäydellinen ja se riittää kyllä mainiosti. Jotain tällaista ehkä haluaisin sanoa, ja tätä samaa olen aika monelle opiskelijalle tässä matkan varrella yrittänyt kertoa.”

Venla Veteläinen


Kirjoittaja on viidennen vuoden kasvatustieteiden opiskelija Turun yliopistosta ja Nyytin harjoittelija kevään 2019 aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *