Pääsin haastattelemaan Mari McAlesteria, joka työskentelee vastaavana kriisityöntekijänä Kiusatut-hankkeessa. Kiusatut on kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontapiste, joka tarjoaa ilmaista, matalan kynnyksen kriisiapua ja jälkihoitoa yli 15-vuotiaille kiusatuksi tulleille ihmisille ja heidän läheisilleen Pirkanmaalla. Fyysisesti toimipiste sijaitsee Tampereella Nalkalan setlementtitalolla. Hanke on osa Setlementti Tampere ry:n toimintaa.
Kiinnostukseni kohteena minulla on kuulla Marin ajatuksia ja pohdintoja siitä, minkälaisena ilmiönä kiusaaminen näyttäytyy hänelle ammattinsa puolesta sekä tutustua paremmin hänen työnkuvaansa kiusaamisen kriisiavun ja jälkihoidon parissa. Haastattelussa nostetaan myös mm. vertaistuen ja toisaalta kiusaamisen herättämien tunteiden, kuten häpeän ja syyllisyyden teemoja. Lopuksi pohdintaan tulevat kysymykset siitä, mistä tekijöistä toimiva yhteisö rakentuu sekä mitkä asiat ylläpitävät Marin omaa jaksamista sekä hyvinvointia rankkojen asioiden käsittelyn keskellä.
MONINAINEN TYÖNKUVA
Haluan haastattelun alkuun saada tietoa Marin kiinnostavasta työstä, sen sisällöstä ja tavoitteista. Mari aloittaa kertomalla työyhteisöstään ja hankkeesta: “Nyt olen työskennellyt tässä puolitoista vuotta mahtavan työkaverini, kriisityöntekijän Jenni Heikkilän kanssa. Tavoitteena on myös tehdä vaikuttamistyötä kiusaamisen vähentämiseksi ja luoda uusia työvälineitä sekä mallintaa jälkihoitoa. Käytännössä tämä on tarkoittanut uuden palvelun luomista, siitä tiedottamista, yhteistyöverkostojen rakentamista ja kehittämistyötä.”
Marin työviikot ovat työtehtäviltään moninaisia, ja niihin voikin mahtua hyvin erilaista sisältöä. “Voi olla yksilöasiakkaiden vastaanottamista, ryhmän ohjaamista, koulutuksen tai työpajan vetämistä, Facebook-päivitysten tekemistä, verkostotapaamisia tai tulevan ryhmän mainoksen suunnittelua ja hallinnollisia tehtäviä”, hän luettelee. Työpäivät ja viikot ovat vaihtelevia, ja hanketyöntekijänä saa toimia monessa mukana. Mari kokee monipuolisen hanketyön itselleen sopivaksi. “Tällaiselle herkästi asioista innostuvalle luonteelle hanketyö sopii loistavasti, mutta välillä täytyy muistaa rajata ja pysähtyä miettimään, mikä on tärkeintä ja missä järjestyksessä mitäkin tehdään. Asiakkaat ja työ heidän kanssaan on kuitenkin kaikista tärkeintä tässä työssä.”
KIUSAAMINEN ILMIÖNÄ – VAKAVIA SEURAUKSIA, HÄPEÄÄ JA SYYLLISYYTTÄ
Kysyn Marilta, minkälaisena ilmiönä kiusaaminen näyttäytyy hänelle työssään. Hän kertoo kiusaamisen olevan ilmiö, joka osuu ihmisten itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan ja jolla on voinut olla jo hyvin vakavia seurauksia. Näiden ihmisten tavoittaminen avun pariin ei ole Marin mukaan ihan yksinkertaista. “Olemme tehneet työtä madaltaaksemme kynnystä ja kertoneet palveluistamme monella eri tapaa. Olemme jalkautuneet tapahtumiin, nuorisotiloihin ja kouluihin. Olemme omilla kasvoillamme somessa ja nettisivuilla, jotta tulisimme tutuiksi. Ihmiset, jotka ottavat yhteyttä tai ovat löytäneet palvelumme ovat tulleet vastaanotolle, on joko ohjattu verkoston kautta tai he ovat nähneet esitteemme tai lukeneet palvelusta lehdestä. Meille ei tarvitse lähetettä ja yhteyttä voi ottaa puhelimella, sähköpostilla, teksti- tai WhatsApp-viestillä tai tulla käymään. Meille voi myös tulla anonyymisti.” Kiusatut-hankkeen nettisivuilla myös mainitaan, että ensimmäisellä kerralla tapaamiseen saa tulla yksin tai halutessaan läheisen tai tukihenkilön kanssa. Tarkemmat yhteystiedot ja lisää tietoa hankkeesta löytyy artikkelin lopusta.
Hän [Mari] kertoo kiusaamisen olevan ilmiö, joka osuu ihmisten itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan ja jolla on voinut olla jo hyvin vakavia seurauksia.
Mennään vielä tarkemmin kiusaamisilmiöön. Mari puhuu siitä, miten kiusaamisilmiön sisään mahtuu paljon asioita ja miten monipuolisesti sitä voidaan tarkastella. “Asiaa voi tarkastella ennaltaehkäisyn, kriisin- tai jälkihoidon näkökulmasta tai sitä voidaan katsoa väkivallan tai rikoksen näkökulmasta. Sitä voidaan tarkastella myös missä muodossa ja missä tilanteissa tai paikoissa sitä esiintyy. Meille se näyttäytyy asiakastyönä niin, että ihmiset, jotka hakeutuvat meille, ovat kokeneet usein pitkäaikaista kiusaamisväkivaltaa ja sen vaikutus heidän elämäänsä on ollut monella tapaa iso. Kyse on ollut ryhmäilmiöstä, jossa yksi tai useampi ryhmän jäsen on suljettu pois ja henkilölle on luotu tietynlainen valheellinen maine. Tilanteissa on ollut vallan epätasapaino. Kiusaaminen on vaikuttanut asiakkaittemme elämään laajasti ja tuhoavasti. Joskus itse kiusaamistilanteista voi olla jopa vuosia aikaa, mutta kiusaamisen seuraukset vaikuttavat edelleen merkittävästi.”
Kiusaaminen on vaikuttanut asiakkaittemme elämään laajasti ja tuhoavasti. Joskus itse kiusaamistilanteista voi olla jopa vuosia aikaa, mutta kiusaamisen seuraukset vaikuttavat edelleen merkittävästi.”
Kysyn Marilta kiusaamisen ja häpeän suhteesta – tarkemmin muotoiltuna siitä, miksi kiusaamiskokemuksiin liittyy usein häpeää. Mari toteaakin, että kiusaaminen lisää kiusatussa usein sekä syyllisyyden että häpeän kokemuksia. “Se, mistä ja kuinka syvältä häpeä kumpuaa, on yksilöllistä ja siihen varmasti liittyvät ihmisen varhaiset vuorovaikutussuhteet ja -vaiheet. Asiakkaat kuvaavat kasvojensa menetystä tai häpeää siitä, ettei ole kelvannut tai kyennyt puolustamaan itseään. Asiakkailla voi olla kokemus, että heidät on yhteisössä häpäisty ja nöyryytetty. Häpeä voi tuntua syvänä kuiluna, lamaantumisena. Häpeä kokemus voi liittyä useampaankin osatekijään ja sen käsittely on osa jälkihoitoa. Kiusaaminen voi muistuttaa aikaisemmista traumoista ja rajojen ylittämisistä ja kiusaaja voi joko tarkoituksellisesti tai tietämättään osua henkilön ns. häpeänappulaan. Häpeän kokemus voi ryhmäilmiössä monistua ryhmän vaikutuksesta kestämättömäksi.”
Mari puhuu myös sosiaalisesta mediasta ja häpeästä – siitä, miten somessa tapahtuvassa kiusaamisessa häpeän kokemuksen monistuminen on erityisen laajaa ja nopeaa. Herjaava viesti tai paljastava kuva leviää kulovalkean tavoin ja häpeän kokemus moninkertaistuu hetkessä. Häpeästä puhuttaessa hän pohtii, miten häpeä on niin iso kysymys, ettei lähde sitä tässä yhteydessä enempää avaamaan: “Aihe on kiinnostava ja tärkeä ja sitä varten olisi paikallaan aivan oma artikkeli tai kokonainen kirja liittyen kiusaamiseen.”
KIUSAAMISKOKEMUKSISTA ETEENPÄIN – KIUSAAMISEN JÄLKIHOITO
Olemme päässeet jo käsittelemään Marin työnkuvaa ja kiusaamisilmiötä. Olenkin kiinnostunut seuraavaksi kuulemaan lisää tästä kriisiavusta ja jälkihoidosta, jota Mari tarjoaa työkseen kiusaamista kokeneille ja heidän läheisilleen. Kiusatut-hankkeessa pystytään tarjoamaan asiakkaille apua sekä yksilö- että ryhmätuen muodossa. “Yksilötyössä pystymme kohtaamaan ihmisen ja kiusaamiskokemuksen. Kuuntelu, kohtaaminen ja asiakkaan kokemuksen vastaanottaminen on tietenkin työmme lähtökohta. Lisäksi pystymme hyödyntämään erilaisia mielikuva- ja kehollisia harjoituksia kiusaamiskokemusten seurausten käsittelyssä. Tapaamisissa lisätään sekä asiakkaan tietoa kiusaamisesta että kriisi- tai traumareaktioista, lisätään asiakkaan turvallisuuden tunnetta ja annetaan paikka ja aika, jossa kiusaamiseen liittyviä kokemuksia ja niiden seurauksia voidaan luottamuksellisesti ja turvallisesti käydä läpi.” Mari lisää, että käynnit etenevät yksilöllisesti, mutta tapaaminen voi olla yhtä hyvin tunteiden purkua kuin mahdollisten ajatusvääristymien läpikäyntiä tai omien vahvuuksien löytämistä. Hän tuo esiin myös vertaistuen painoarvon kiusaamiskokemuksia käsiteltäessä: “Ryhmissä edellisten aiheiden lisäksi vertaistuki on erityisen tärkeää. Asiakkaat kuulevat muiden kokemuksia ja voivat sitä kautta peilata omia kokemuksiaan ja huomaavat, etteivät ole aivan yksin omien kokemustensa kanssa. Erityisen tärkeä havainto ryhmässä olleille on ollut se, että on saanut ns. korvaavan kokemuksen ryhmässä olemisesta.”
Kuuntelu, kohtaaminen ja asiakkaan kokemuksen vastaanottaminen on tietenkin työmme lähtökohta. Lisäksi pystymme hyödyntämään erilaisia mielikuva- ja kehollisia harjoituksia kiusaamiskokemusten seurausten käsittelyssä.
Esitän vielä Marille kuvitteellisen tilanteen, jossa otan häneen yhteyttä kokemani kiusaamisen takia ja kysyn, miten yhteydenoton jälkeen asiat etenevät. Mari kertoo, että ensimmäinen vaihe on keskustelu yhdessä joko puhelimitse tai viestitse. “Jos olet muualta kuin Pirkanmaalta, lähdetään yhdessä pohtimaan, onko joku taho sinua lähellä, joka voi sinua auttaa. Kartoitamme tilannetta ja avuntarvetta. Jos olet Pirkanmaalta, tarjoan sinulle käyntiä, jolloin voimme tapaamisessa lähteä miettimään jatkosuunnitelmia”, hän neuvoo.
AIKAMATKA MENNEISYYTEEN
Käsiteltyämme kiusaamisen jälkihoitoa on aika matkata ajassa taaksepäin. Olen kiinnostunut tietämään, onko Mari itse kohdannut opintojensa aikana kiusaamista. Mari toteaa olleensa varmasti monenlaisissa rooleissa liittyen kiusaamiseen kouluajoilta ja hän muistelee tapausta, jossa omien sanojensa mukaan lähti liian voimallisesti puolustamaan toista, ja lopulta hänen oma toimintansa koettiin toisen taholta ikäväksi. Hän pohtii, ettei ole mielestään identifioitunut mihinkään kiusaamisilmiön rooliin vahvasti eikä tee työtään kokemusasiantuntijan näkökulmasta. “Sama koskee minua vanhempana ja läheisenä”, Mari lisää. Lisäkysymyksenä esitän, onko kiusaaminen muuttunut hänen opintoajoista nykypäivään. “Kiusaaminen tietenkin elää ajassa ja mikä tässä ajassa on hyvää, verrattuna 1980-lukuun on se, että kiusaamisen vakavuus on nostettu esiin ja aiheesta käydään hyvää keskustelua. Digitalisaatio ja some on taas tuonut uuden myös hyvin haitallisen menetelmän näihin asioihin.”
MONIPUOLINEN URAPOLKU JA NYKYINEN TYÖ
Marilla on takana valtavan monipuolinen urapolku: hän on elämänsä aikana kouluttautunut useampaan ammattiin ja tehnyt töitä monenlaisissa organisaatioissa ja tehtävissä. Olen utelias kuulemaan, kokeeko hän monipuolisen koulutustaustansa olleen hyödyllinen nykyisessä työssään. Mari pohtii, että monenlainen koulutus ja kokemus auttaa aina, mutta ajattelee niin, että kyseessä olevaa työtä voi helposti tehdä monenlaisilla taustoilla. Hyväksi esimerkiksi hän nimittää taitavaksi kuvailemansa Jenni-kollegan, jonka sosionomikoulutus sekä kriisi-ja traumatyön lisäkoulutus toimivat Marin mielestä erinomaisesti työn taustalla.
Mari pohtii myös psykoterapiakoulutuksen sekä teatterityökokemuksensa vaikutusta nykyiseen työhönsä. “Psykoterapiakoulutukseni ja monivuotinen teatterityö antaa itselleni ymmärrystä ja ehkä erityistä kykyä vastatunteiden, eri roolien ja erilaisten sisäisten ja ulkoisten tilojen ja niiden vaikutusten käsittelyssä. Erilaiset organisaatiot ovat opettaneet, mitä vaikutusta on hyvällä johtamisella ja henkilöstöhallinnolla. Näistä on apua mm. työpaikkakiusaamiskysymysten kanssa.”
TOIMIVAN YHTEISÖN JA OMAN HYVINVOINNIN RAKENNUSPALIKAT
Monet esittämäni kysymykset ovat liittyneet Marin työhön Kiusatut-hankkeessa, kiusaamiseen ilmiönä sekä hankkeen tarjoamaan jälkihoitoon. Haastattelun loppua kohden haluan lähestyä teemaa eri näkökulmasta ja kysynkin, mistä tekijöistä toimiva yhteisö rakentuu. Hyvässä yhteisössä on Marin mukaan rakenteet kunnossa ja ihmisarvot toteutuvat: ihmisillä on lupa olla eri mieltä ja olla yksilöitä, mutta toimintamallit on sovittu. “Hyvä ilmapiiri missä tahansa yhteisössä ei rakennu itsekseen vaan sitä tarvitsee rakentaa ja huoltaa.” Hyvä johtaminen ja selkeät säännöt ja rajat ovat myös Marin mielestä tärkeitä. Niiden lisäksi hän mainitsee avoimen ja rakentavan vuorovaikutuksen olevan tärkeitä tekijöitä toimivan yhteisön taustalla. Kiire, resurssien puute ja epäammattimaisuus taas lisäävät Marin mukaan riskiä kiusaamiselle ja ihmisten huonovointisuudelle.
“Hyvä ilmapiiri missä tahansa yhteisössä ei rakennu itsekseen vaan sitä tarvitsee rakentaa ja huoltaa.”
Entä miten Mari pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan tehdessään töitä rankkojen teemojen ja aihepiirien kanssa? Hän mainitsee hyvinvointinsa ylläpitäjiksi perheen kanssa matkustamisen, avantouinnin ja hevosharrastuksen. “Hyvät ystävät ja hienot työtoverit pitävät minut enemmän tai vähemmän täysijärkisenä. Pyrin myös pysähtymään aika ajoin ja yritän olla ottamatta itseäni liian vakavasti. Tietenkin työohjaus antaa ajatuksia ja keinoja sekä uusien asioiden opiskelu pitää myös huolta mielestäni ja omasta hyvinvoinnista.”
Viimeiseksi kysyn Marilta, minkälaisia terveisiä hän haluaisi lähettää niille ihmisille, jota kiusaaminen on tavalla tai toisella koskettanut.
“Ihmiselle, jotka ovat kokeneet kiusaamista, haluan lähettää sellaisia terveisiä, että ette ole yksin näiden kokemuksien ja seurauksien kanssa. On luonnollista, että vääryyteen ja kiusaamiseen on reagoitu ja ne ovat vaikuttaneet teihin, mutta yhtä luonnollista ja tärkeää on arvioida, tarvitseeko haitallisten kokemuksien edelleen määrittää teitä ja meitä. Millä tavalla kokemuksen voi nyt käsitellä ja jättää osittain taakseen ja ottaa oman potentiaalinsa käyttöön. Tämä voi tapahtua omalla oivalluksella, ystävien ja tuttavien tuella tai sitten hakemalla ammattiapua. Näitä asioita voidaan helposti käsitellä ja niihin on keinoja.”
Näiden rohkaisevien sanojen jälkeen Mari toivottaa vielä kaikille hyvää syksyä.
LINKKEJÄ
Lisää tietoa hankkeesta: https://www.kiusatut.fi/
Kiusatut-toimipisteen yhteystiedot: https://www.kiusatut.fi/yhteystiedot/
Tämä blogiteksti on osa Nyyti ry:n Puhutaan kiusaamisesta!- hankkeen Tunnistamme, tunnustamme, toimimme -kampanjaa 9.-27.9.2019.
Vastaa