Tänä keväänä yhteistyössä Nyyti ry:n Yhdessä Yhteisöksi- hankkeessa tehdyn opinnäytetyön tiimoilta tuli ilmi, että korkeakouluopiskelijat kaipaavat enemmän yhteisöllisyyttä poikkeusajan tuomaan arkeen. Opinnäytetyössä kartoitettiin korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksia sekä poikkeusajan tuomia vaikutuksia niihin.
Kuluva vuosi on ollut varmasti jokaiselle meille tavalla tai toisella haastava sekä pakottanut meitä sopeutumaan uuteen arkeen ja uusiin toimintatapoihin. Opinnäytetyötä varten tehdyssä kyselytutkimuksessa nousi esille, että poikkeusaika on vaikuttanut myös korkeakouluopiskelijoihin. Korkeakouluopiskelijat ovat kyselytutkimuksen mukaan väsyneitä, turhautuneita sekä kyllästyneitä vallitsevaan tilanteeseen. Yhteisöllisyys ja sen muodot ovat muuttaneet paljon muotojaan kuluvan vuoden aikana (Hyvönen & Turve 2021.)
Yli puolet pilottioppilaitosten opiskelijoista pitivät porukkaan kuulumisen tunnetta tärkeänä
Pilottioppilaitosten opiskelijat kokivat, että porukkaan kuulumisen tunne ja kohdatuksi tulemisen kokemus olivat heikentyneet poikkeusajan tuomien muutosten myötä. Kohdatuksi tulemisen kokemus koettiin jäävän valjuksi etäyhteyksien varassa, eikä sen koettu olevan samanlaista, kuin kasvokkain. Opiskelijat kaipasivat myös enemmän spontaaneja kohtaamisia koulujen käytävillä sekä yhteisissä illanvietoissa ilman sen suurempaa vaivannäköä tai järjestelyä (Hyvönen 2021.)
Ilmaan heitettiin ideoita yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksen tueksi poikkeusaikana. Opiskelijat edottivat, että esimerkiksi yhteisistä kahvittelu tai ruokailuhetkistä voisi tulla kaivattuja kepeitä kohtaamisia etäkoulupäiviin. Vaihtoehtoisina yhteisöllisyyttä tukevina etätoimintoina ehdotettiin myös erilaisia peli-iltoja tai virkkauspiirejä. Lopputulemana oli kuitenkin se, että jotain kivaa ja normaaliarjesta poikkeavaa toimintaa toivottiin tietokoneen ja opiskelijan väliin jäävään vuorovaikutukseen. Olivatpa ne sitten etäkahvittelut kaveriporukoissa tai etäpeli-turnaukset uusien tuttavien kesken.
Jokainen voi vaikuttaa yksilötasolla yhteiseen yhteisöllisyyteen
Erilaisiin yhteisöihin kuuluminen on yksi keskeinen ja tärkeä osa ihmisen elämää. Ihminen saattaa elämänsä aikana kuulua hyvinkin moneen erilaiseen yhteisöön (Väyrynen 2015, 7). Yhteisöt muodostuvat yksilöistä, jotka muodostavat yhteisön tuomalla omat ajatukset ja toiminnat yhteen. Tästä syystä myös yksilön omat, ihan pienetkin teot, vaikuttavat yhteisöllisyyden ja porukoiden muodostumiseen. Tässä vinkkejä oman yhteisöllisyyden edistämiseen ja ylläpitämiseen,
1. Pidä yhteyttä
Muista pitää yhteyttä jo olemassa oleviin porukoihin ja kavereihin. Uskalla rohkeasti ehdottaa tai ottaa yhteyttä heihin. Tärkeää on muistaa, että myös kaverisuhteet vaativat aikaa, vaivaa sekä ylläpitoa molemmin puolin. Ulkoileminen kaverin kanssa tai etäyhteyksillä pidettävät kahvittelut tukevat yhteisöllisyyttä myös poikkeusaikana.
2. Ehdota
Oma-aloitteisuus ja ideoiden esiin tuominen on hyvä asia yhteisöllisyyden kannalta, sillä kaikki tekeminen lähtee aina jonkun aloitteesta. Omia ideoita tai kehitysehdotuksia yhteisöllisyyden edistämiseksi ei kannata pitää itsellään vaan jakaa ne rohkeasti myös muiden tietoisuuteen. Parhaimmassa tapauksessa ilmoille heitetty pieni idea kasvaa yhdessä monen iloa tuottavaksi yhteisöllisyydeksi.
3. Kerää rohkeutta
Etäluennoille ja -tapahtumiin osallistuminen saattaa tuntua jännittävältä, jos ei tunne muita entuudestaan tai vaikka tuntisikin. Pitää kuitenkin muistaa, että muutkin ovat samassa tilanteessa ja muitakin saattaa jännittää esimerkiksi mikrofonin tai kameran aukaiseminen luennon aikana. Kannattaa miettiä itsensä kanssa mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos kerää rohkeutensa ja osallistuu esimerkiksi etätapahtumaan. Parhaassa tapauksessa voi löytää uusia ihmisiä elämään, saada piristystä arkeen sekä kokea ylittäneensä itsensä osallistumalla etätapahtumiin.
4. Puhu
Viimeinen muttei todellakaan vähäisin vinkki. Puhumisen tärkeyttä korostetaan monessakin yhteydessä, muttei turhaan. Puhumalla monet asiat voivat aueta itselle uudella tavalla sekä parhaimmassa tapauksessa saatat saada neuvoja, vinkkejä ja apua, joita et itse ole edes tullut ajatelleeksi.
Muista, että yhteisöllisyys rakentuu pienistä teoista ja toiminnoista. Oman yhteisöllisyyden kokemuksen edistämiseksi ei tarvitse välttämättä ponnistella suurin harppauksin, sillä jo pienetkin teot voivat edistää omaa yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusta. Oma-aloitteisuus, aktiivisuus ja pieni ripaus rohkeutta vie jo pitkälle.
Lähteet:
Hyvönen, J. & Turve, N. 2021. Korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukset poikkeusaikana. Viitattu 4.5.2021.
Väyrynen, S., Kostamo-Pääkkö, K. & Ojaniemi, P. 2015. Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. United Press Global.
Vastaa