Ujous nousee esiin uusien ihmisten seurassa
Arkikielessä ujoutta kuvataan sekä tunteena että käytöksenä. Ujoudeksi nimetään usein sosiaalisessa tilanteessa syntyvää kiusaantumista ja epämukavuutta. Myös nolostuminen ja häpeä ovat aikuisella ujouteen liittyviä tunteita.
Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Ujous ei liity haluttomuuteen olla muiden ihmisten kanssa. Se viittaa emotionaaliseen reaktioon ja siitä seuraavaan varautuneisuuteen vieraiden ihmisten seurassa.
Ujouden on osoitettu usein olevan yhteydessä kykyyn havaita toisen tunteita ja emotionaaliseen herkkyyteen, mikä on puolestaan tärkeä taito sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ujojen ihmisten joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka ovat vähemmän sosiaalisia ja viihtyvät hyvin yksinään.
Ujoutta saatetaan käyttää persoonallisuuden selittäjänä välillä myös harhaanjohtavalla tavalla. Esimerkiksi ujous ja rohkeus saatetaan esittää toistensa vastakohtina, vaikka näin ei ole. Ujous ei siis ole yleistä rohkeuden puutetta, pelkuruutta ja jännittyneisyyttä, vaan epämiellyttävää tunnetta sosiaalisissa tilanteissa. Siihen liittyy vaikeus toimia uusien ihmisten kanssa ja ilmaista tunteitaan – joskus jopa läheisissä ihmissuhteissa.
Ujoudessa on kyse nimenomaan ensireaktiosta uusien ihmisten seurassa. Ujona pidetty ihminen saattaa olla tuttujen seurassa hyvinkin toisenlainen, vilkas ja puhelias.
Mitä on ujouden taustalla?
Estyneisyydellä ja ujoudella on todettu olevan fysiologinen tausta. Ujous ei sinänsä tarkoita heikkoa itsetuntoa tai kyvyttömyyttä elämänhallintaan – joillakin vain yksinkertaisesti on synnynnäinen alttius ujouteen ja varautuneisuuteen. Ympäristö puolestaan määrää, mihin saakka tämä taipumus pääsee toteutumaan.
Joskus ujous voi olla myös sosiaalisten kokemusten tulos. Ujoilta ihmisiltä puuttuu usein kyky uskoa itseensä. Tämä ei ole niinkään seurausta synnynnäisestä ujoudesta, vaan kokemuksista, joita ujoilla ihmisillä on ympäristöstään. Ujouden sijasta tätä tunnetta voidaan kutsua sosiaalisen itseluottamuksen puutteeksi ja se on kasvatuksen tulosta. Tällöin ongelmana on usein jatkuva itsetarkkailu ja luulo siitä, että on ainoa ujo porukassa. Tällöin mielessä pyörii koko ajan kysymys: ”Mitä muut minusta ajattelevat?”
Osion lähteitä ja kirjallisuutta
Mattila, J. 2005. Ujoudesta, yksinäisyydestä. Helsinki: WSOY.
Keltikangas, L. 2008. Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki: WSOY.
Keltikangas, L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY.
Keltikangas, L. 2004. Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY.
Jännittäminen osana elämää - opiskelijaopas (YTHS) Nyytin materiaalipankissa.
Päivitetty 14.3.2011
< Sivun alkuun