Syömishäiriöt syntyvät monista syistä
Syömishäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Tutkimuksesta riippuen 1—15 prosenttia naisista arveltavasti kärsii jonkin tyyppisestä syömishäiriöstä. Tältä sivulta saat tietoa syömishäiriöistä ja niihin altistavista tekijöistä.
Syömishäiriöt jaetaan yleensä kolmeen kategoriaan:
- Laihuushäiriössä eli anoreksiassa painon lasku on huomattavaa ja itse aiheutettua. Laihdutuskeinoja ovat useimmiten syömisen kontrollointi, liiallinen liikunta ja toisinaan myös oksentelu.
- Ahmimishäiriössä eli bulimiassa ihminen tuntee usein suurta halua ahmia ja syö kerrallaan suuria määriä ruokaa. Sen jälkeen hän pyrkii ehkäisemään lihomisen oksentamalla ja usein paastoamalla.
- Ahmintahäiriöön (binge eating disorder) kuuluvat toistuvat ahmimiskohtaukset, joiden aikana ihminen syö suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa yksin ollessaan.
Sekä anoreksiassa että bulimiassa on yleistä ulostus- tai nestettä poistavien lääkkeiden käyttö. Kumpikin häiriö voi johtaa vakavaan aliravitsemustilaan. Yhteistä syömishäiriöille on oireiden salailu muilta sekä tunnetasolla omaan toimintaan liittyvät syyllisyyden ja häpeän kokemukset.
Syömishäiriössä ongelmat yhdistyvät
Syömiseen liittyvät ongelmat sisältävät usein piirteitä useammasta kuin yhdestä kategoriasta. Ongelmissa yhdistyvät yleensä erilaiset toiminnot, jotka liittyvät syömisen ja kehon kontrollointiin ja kokemuksiin kontrollin menetyksestä.
Näitä ovat
- pakonomainen liikunta
- tiukka ruokavalio
- äärimmilleen viety epäterveellisyyden välttäminen.
Tiukat aikataulut ja itselle tehdyt joustamattomat säännöt liittyvät usein syömisongelmiin.
Ongelmalla on monta määritelmää
Raja ongelmallisen ja normaalin syömisen välillä on liukuva. Syömiseen ja kehoon liittyvät ongelmat eivät välttämättä täytä syömishäiriön lääketieteellisiä kriteerejä, mutta ne voivat tuottaa kärsimystä ja rajoittaa elämää huomattavasti.
Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kyseessä on ongelma, kun syöminen, ruoka ja oma keho tulevat liian merkityksellisiksi asioiksi elämässä.
Jos mieleen mahtuvat vain kalorit ja kuluttaminen, jäävät harrastukset, ystävyys- ja muut sosiaaliset suhteet vähemmälle. Riskinä on, että koko elämä pyörii syömisen ja sen välttämiseen tai ravinnon kuluttamiseen liittyvien asioiden ympärillä.
Syömishäiriöille altistavia tekijöitä
Syömishäiriöt tunnetaan nimenomaan länsimaisessa kulttuurissa, jossa ne kytketään ulkonäkökeskeiseen ajattelutapaan. Hoikkuuteen liitetään sellaisia määritelmiä kuin kaunis, menestyvä, tehokas, terve ja onnellinen.
Ympäristön altistavat tekijät syömishäiriöille ovat lisääntyneet. On mahdotonta sanoa varmasti, miksi syömishäiriöitä esiintyy ja miksi joku sairastuu mutta joku toinen ei. Jotkut tekijät tiettävästi vaikuttavat syömishäiriöiden syntyyn. Usein sairauden laukaisevat kasautuvat altistavat tekijät.
Muutosvaiheissa sairastumisriski on suurempi
Usein syömishäiriön alkamiseen liittyvät muutokset elämässä. Siksi riski sairastua murros- ja nuoruusiässä on suuri. Murrosiässä suurimmat haasteet ovat oman kehon muuttuminen sekä uudenlaisten suhteiden muodostaminen vanhempiin ja vastakkaiseen sukupuoleen.
Opiskelijan elämässä suuria muutoksia ovat esimerkiksi
- opiskelun aloittaminen uudessa opiskelupaikassa
- lapsuudenkodista omaan kotiin siirtyminen
- muuttaminen mahdollisesti uudelle paikkakunnalle.
Uusien sosiaalisten suhteiden solmiminen sekä oman identiteetin ja paikan löytäminen opiskelijayhteisössä ovat haasteita, jotka eivät aina ole itsestään selviä tai helppoja.
Syömishäiriön voivat laukaista myös traumaattiset kokemukset, kuten menetykset ihmissuhteissa tai joutuminen onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi.
Elintavat ehkäisevät sairastumista
Syömishäiriöiden syntyyn voivat vaikuttaa myös henkilökohtaiset riskitekijät. Syömishäiriöön sairastuvat voivat olla esim. perfektionisteja, joille on tärkeää saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteet.
Syömishäiriöille altistavat myös itsetunto-ongelmat. Syömisen kontrollointi voi olla pyrkimys hallita omaa elämää tilanteissa, jolloin monet asiat tuntuvat epävarmoilta. Tällöin syömiseen liittyvistä itse luoduista säännöistä poikkeaminen herättää usein voimakasta ahdistusta ja itseinhoa.
Syömishäiriön syntyyn voi vaikuttaa myös perimä, mutta se ei määrää kenenkään sairastumista.
Jos vanhempi kärsii syömishäiriöstä, on lapsella kohonnut riski sairastua.
Elinympäristö ja elintavat voivat suojata perimän ja muiden tekijöiden vuoksi altistunutta ihmistä sairastumasta syömishäiriöön.
Päivitetty 10.3.2011