Ero - Kysymys-vastaus-artikkeli

Olen 22-vuotias opiskelija. Seurustelin lähes kolme vuotta poikaystäväni kanssa, joka on minua kaksi vuotta vanhempi. Minulla ei ole aiemmin ollut vakavaa seurustelusuhdetta, vaikka olen kyllä tapaillut monia poikia lyhyemmän aikaa ja ollut myös monien kanssa seksisuhteessa. Olen todella kiintynyt poikaystävääni ja rakastan häntä edelleen. En ymmärrä, miksi hän halusi jättää minut niin yllättäen. Minusta kaikki on ollut hyvin, mutta hän taas alkoi nähdä minussa monia vikoja ja sanoi, että haluaa lopettaa. Hän halusi etäisyyttä ja vapautta. Hän jopa ehdotti, että voisin tavata toisen miehen. Kenet muka?

Olemme asuneet yhdessä melkein koko seurustelumme ajan, koska se tuntui ainakin alussa kätevimmältä ratkaisulta. Minulla ei nimittäin ollut kunnon asuntoa opiskelun alussa. Nyt asun taas väliaikaisessa kämpässä erään kaverini kaverin luona. Hän on vaihdossa Ruotsissa vielä pari kuukautta, minkä aikana minun pitäisi löytää uusi asunto. En yhtään jaksa ajatella asuntoa, koska minulla on niin paha olo. Oksentelen joka päivä, nukun aina, kun olen asunnollani enkä käy missään. Haluaisin soittaa ex:lle, mutta hän on sen kieltänyt. Hän on kuitenkin ainoa ihminen, jota olen rakastanut ja ehkä rakastankaan. Minusta tuntuu hirveältä luopua kaikista niistä asioista, joita hän minulle merkitsee. Olemme olleet parhaat ystävät ja meillä on sama huumori. Kaipaan hänen kosketustaankin. Nyt muistan vain hyviä juttuja, vaikka kyllä me joskus riideltiinkin. Haluaisin selittää hänelle, että me kuulumme toisillemme ja että meidän suhteessa on niin paljon hyvää. Nyt ei missään nimessä kannata luovuttaa.

En ole koskaan ollut masentunut, mutta nyt taidan olla. Olen ihan maassa enkä saa mitään aikaan. Tiedän, että olen tehnyt jotain hirveän väärin, koska poikaystäväni jätti minut. Olin niin yllättynyt, että en osannut sanoa mitään. Päässäni pyörii vain iso MIKSI??

En ole vuodattanut huoliani aiemmin kenellekään, koska olen ollut aina pärjäävä ja vahva. Nyt elän päivän kerrallaan ja tahdon välillä kuolla vaikka pelkäänkin sitä tai sitten pelkään sekoavani. Toivottavasti voitte auttaa, koska en oikeesti tiedä, jaksanko enää edes elää.   

Mari

Mari, ymmärrän, että sinulla on nyt todella vaikeaa. Tärkeän suhteen päättyminen ja erityisesti jätetyksi tuleminen on todella tuskallista. Kerrot tuntevasi itsesi jotenkin sairaaksi oksenteluineen ja valvomisineen. Elämänhalusikin on selvästi koetuksella. Juuri nyt sinusta voi tuntua siltä, että et selviä, mutta voin kokemuksesta kertoa, että mahdollisuutesi päästä pettymyksesi yli ovat erittäin hyvät. Parisuhteen päättyminen on tunnetusti elämän kovimpia kokemuksia, mutta useimmat selviävät siitä eivätkä vai selviä vaan halutessaan jopa oppivat siitä uusia elämisen taitoja.

Suhteen loppumisesta ei tietenkään selviä muutamassa viikossa tai edes kuukaudessa, mutta olet jo selvästi alkanut käydä läpi eron aiheuttamaa kriisiä. Erokriisi voi kestää jopa vuosia, mutta ehkä tuskallisin vaihe menee kuitenkin ohi alle puolen vuoden kuluessa. On myös hyvä muistaa, että erosta ei tarvitse selvitä yksin. Mikäli sinun on mahdollista päästä johonkin vertaisryhmään tai eroseminaariin paranevat selviytymisen mahdollisuutesi roimasti.

Useimpien hylättyjen mielestä hankalinta on tulla toimeen vihan ja surun kanssa. Varsinkin noiden tunteiden aikana jokainen tarvitsee tukea muilta ihmisiltä. Yleensä vihan tunteet alkavat pulputa, kun huomaat, että suhde on peruuttamattomasti ohi. Silloin et kysy enää ”miksi” vaan haluat luultavasti panna hänetkin kärsimään. Myös monet suhteeseen liittyvät menetykset tuottavat surua ja näytätkin jo aloittaneen suremisen. Sureminen vie sinut tämän menetyksen yli eikä se ole masennusta, vaikka mielesi onkin välillä ihan maassa ja pelkäät tulevasi hulluksi. 

Suhteen lopussa tuntuu yleensä siltä, että voin olla onnellinen vain hänen kanssaan. Ihanasta ihmissuhteesta luopuminen tuntuu siltä, kuin sydän revittäisiin rinnasta. Todellisuudessa onni ei kuitenkaan riipu niin paljon toisesta kuin kuvittelemme. Jokaisessa parisuhteessa on yhteinen halu saada täydennystä itselleen toisen kautta eli vakka kantensa valitsee.  Alamme siis elää jossain määrin myös toisen kautta ja luovutamme osan onnen avaimista hänelle. Sen vuoksi suhteen on vaikea kestää muutoksia ja sen vuoksi sen päättyminenkin on niin tuskallista.

Mari, suosittelen sinulle juuri nyt sitä, että alat pitää itsestäsi huolta ja hoivata itseäsi päivittäin tekemällä jotain mukavaa. Huomioimalla itseään ja kiinnittämällä huomiota hyviin puoliinsa voi kohottaa itsetuntoaan ja kokea itsensä taas ”hyväksi tyypiksi”. Jakamalla ajatuksiasi ja tunteitasi  toisille ryhmässä tai jollekin toiselle luotettavalle ihmiselle helpotat oloasi ja opit samalla tärkeitä taitoja tulevaisuutesi varalle. Tärkeä ihmissuhteesi ei ole mennyt hukkaan vaan opettaa sinulle uusia asioita parisuhteesta. Mikäli voit tehdä tästä erosta oppimiskokemuksen ovat mahdollisuutesi pärjätä tulevissa ihmissuhteissasi paljon paremmat. Älä kuitenkaan turhaa kiirehdi rakkaussuhteiden kanssa. Nyt ovat ystävät sinulle tärkeimpiä. Ystävien avulla luottamus rakkaussuhteeseenkin alkaa palautua.

Kari Kiianmaa

psykologi


< Sivun alkuun