Elämäntaitokurssilla keskustelimme edellisellä kerralla stressistä ja sen hallinnasta. Pohdimme, että kaikki stressi ei ole haitallista, on myös hyvää stressiä joka saa meidät virittäytymään ja parhaimmassa tapauksessa keskittymään ja uppoutumaan tekemäämme. Sellainen stressi on jopa tervetullutta. Haitallinen stressi ei viritä. Se uuvuttaa ja voi olla keskittymisvaikeuksia, alakuloisuutta ja vaikeutta tehdä päätöksiä.

On hyvä opetella kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan, miten oireilee, kun stressi on haitallista. Stressaantuminen ja stressin kokeminen ovat yksilöllisiä. Omat liiallisen stressin oireet voi oppia havaitsemaan ajoissa. Jollakin voi uni häiriintyä, joku saattaa syödä / napostella enemmän ja joku toinen menettää ruokahalunsa. Ärtyisyyttä tunnistamme lähes kaikki itsessämme. Minä huomaan alkavani tarkistella asioita. Esimerkiksi mietin, laitoinko oven kiinni tai sammutinko valot tai muuta sellaista. Olen siis ollut ajatuksissani aivan jossain muualla, vaikka toki rutiinit tehdäänkin automaattisesti. Virkeänä luotan toimineeni rutiinien mukaan.

Alkaessani tarkistella asioita tiedän, että on paikallaan vähän pysähtyä, hiljentyä ja rentoutua sekä tehdä itselleni kivoja asioita. Tiedän auttavani itseäni myös liikkumalla tavallista enemmän (tai joskus sitä voi vähentää) sekä lisäämällä muuta minulle mukavaa tekemistä: ulkoilua, laulamista, musiikin kuuntelua tai ystävien tapaamista. Yritän keskittyä tähän hetkeen pienissäkin asioissa. Esimerkiksi syödessäni nautin hyvästä ruoasta, kattauksesta ja seurasta. Myös kokemusten jakaminen toisten kanssa helpottaa ja voin toisilta oppia uusia stressinhallintakeinoja.

Rentoutuminen auttaa, kun on liikaa stressiä ja elimistö käy ylikierroksilla. Ryhmässä totesimme porukalla, että rentoutumista kannattaa harjoitella. Mitä useammin sitä harjoittelee, sen helpommin se alkaa sujua ja onnistuu lyhyessäkin hetkessä. On hyvä välillä vaan kuunnella itseään ja vaikka keskittyä oman hengityksensä kuuntelemiseen. Silloin herkemmin huomaa, jos on ollut liikaa tekemistä ja pitää löysätä.

Armeliaisuus itseään kohtaan kannattaa muistaa. Hyvä konsti on myös alkaa itsensä parhaaksi ystäväksi. Jos huomaat alkavasi moittia itseäsi, mieti, mitä sanoisit parhaalle kaverillesi vastaavassa tilanteessa. Se on aika tehokas tapa opetella lempeyttä itseään kohtaan. Ala itsesi parhaaksi ystäväksi!

Lämpimästi

Paula

Paula Aarnio-Tervo